Lomalla

Olen koko viikon lomalla, mutta eilen säätila vaihtui lumisateeseen. Siis hyvästi harvointi ja kulous - tältä erää. On aikaa rustata vaikka postausta tänne.

Aurinkoisimpien paikkojen ekat krookukset ja lumikello

Loma koronakaranteenissa ei eroa juuri mitenkään meidän normielämästä. Joka tapauksessa jäkötettäisiin kotona, käytäisiin koiran kanssa lenkillä ja puuhailtaisiin omissa nurkissamme. Perinteinen pääsiäisenä tapahtuva klaanin kokoontuminen ei ole peruttu, vaan siirretty otollisempiin aikoihin. Mihinkäs tässä kiire olisi?

Jouluruusu 'Little Plum' ehti jo kurkistelemaan nupuistaan 

Maestron lentopallovuorot on peruttu, mikä on muuttanut arkea sentään jonkin verran. Tavallisesti olen lenkkeillyt metsissä ja rantamailla koiran kanssa kahden, mutta nyt seurueeseen on liittynyt myös Maestro. Hän on ladannut kännykkäänsä sportstrackerin, joten lenkit ovat pidentyneet. Sellaisia ne miehet ja tekniset ratkaisut ovat... niistä tulee tavoitteellisia ja innostuneita. Näinpä päivittäin kuluu toista tuntia reipashenkiseen liikuntaan. Siinä ehtii kävellä 5-8 kilometriä. Joka hiton päivä!

Puitten kaatoakin kuuluu arkipuuhiin. Tässä lehtosaarni sai
tilaa kasvaa, ja liiteriin tulee täytettä.

Viime perjantaina sain aloitettua pihan siivoamisen. Katkoin perennan varsia löytäen ilokseni paljon versovaa elämää niiden kätköistä. Päivän mittaan sadat kyykkyyn-ylös liikkeet oli amatöörimäinen virhe. Sunnuntaina sängystä noustessa tuntui aitoa tuskaa lukemattomissa lihaksissa. Vessanpöntölle istuminenkin oli tajuntaa räjäyttävä kokemus takareisien osuessa vessanrenkaaseen. Lihakset huusivat hoosiannaa.... Näillä kokemusvuosilla olisi pitänyt ottaa kauden alottaminen vähän iisimmin, koska tämä "vaiva" toistuu joka vuosi. Enkä ikinä ota opikseni.

Tantaun sivulta lainatu kuva Centro-ruususta. Se tulee uutena kokeiluna tänne.

Riemukkaassa kevään odotuksessa täällä eletään kuitenkin. Olen tilannut Tantaulta Saksasta ruusuista iloa elämääni 18 ryhmäruusun verran. Pennut synttärilahjoivat minua lahjakortilla Puutarhatalo Sydänmaalta. Tilasin - kas vain - ryhmäruusuja. Edellinen talvi tuotti paikattavaa ruusumaahan, joten nyt olen tarttunut asian suhteen toimeen. Ruusuinen tulevaisuus on turvattu näiltä osin. Varamaana ollut joutopala tulee todennäköisesti lanseerattua ruusumaaksi myös, eli pientä laajennosta on tiedossa. Jos talvi on vienyt uusia ruusuja, niin sitten tyydytään paikkausistutuksiin.

Mirato on myös uusi kokeilu. Kuva on Tantaun sivulta lainattu.

Lähipuutarhani Särkän Perennataimisto avaa vappuna ovensa myöskin. Sinne uskaltaa koronakammoisinkin mennä, sillä se on iso ulkoilmamyymälä, jossa turvaetäisyyksiä on helppo pitää. Istutuslistallani on useampaa sorttia iiriksiä ja inspiraation mukaan muutakin täydennystä penkkeihin.

Lumen keskellä kulotusta.

Ruskeanharmaan maiseman peittyminen lumeen on tilapäistä, joten pääsen varmaankin pian pihapuuhille ja rampauttamaan itseni toiseen kertaan. Vaihtoehtona olisi tehdä kunnon siivous sisällä... olisipahan juhannussiivot hyvästi etuajassa valmiina :D

Nyt kietaistaan pari kuppia kaffeeta, ja lähdetään lenkille aurinkoiseen ja sulavaan maisemaan. Iloa ja Valoa elämääsi - tämä vielä lämpimäksi muuttuu ja kevät saa rynniä iloksemme!

Elossa

Aikaa on vierähtänyt, ja puhelimeen kilahtelee huolestuneita viestejä blogin hiljaisuuteen liittyen. Olen elossa edelleenkin, mutta blogin kirjoittamiseen ei ole ollut intoa. Sen sijaan olen toipunut hankalasta aivotärähdyksestä, suorittanut johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon näyttötutkintoja vaille valmiiksi, ja saanut vakituisen työpaikan 1.5 alkaen Merenrantakaupungin puutarhurina.

Kevät etenee, vaikka talvea ei oikeasti ollutkaan. Lupaan vielä yhden postauksen kirjoittaa ympyrän sulkeutumisen merkkinä talvehtineista kanadanruusuista, kun sen aika on. Huomisen työpäivän jälkeen alkaa talviloma, eli pidän pääsiäisen jälkeisen viikon lomaa. Ajattelin puuhata omassa puutarhassani kevättöitä.

Iloa ja Valoa! Kevät saapuu, mikä herättää hiljalleen henkiin kärsineetkin.

Kuoleman jälkeen jää vielä tehtävää, osa 1

Ehkä vähän raskas aihe, mutta tästä voi olla hyötyä jollekin muulle läheisensä menettäneelle. Skippaa tämä ohi, jos ahdistaa. Ajatus ei ehkä luista surun keskellä, mutta pitäisi kuitenkin tehdä monia asioita. Minä rakentelin jokaiselle päivälle noin neljän kohdan tehtävälistan. Sen verran jaksoin kunakin päivänä.

Hautaustoimisto

Se oli eka etappi, joka ehdin tehdä ennen äitini kuolemaa. Äitini oli tehnyt selväksi toivomuksensa omista hautajaisista esitettävää musiikkia ja vieraslistaa myöten. Hän toivoi tulevansa tuhkatuksi ja tuhka siroteltavaksi mereen. Kuoleman jälkeen soitto valittuun hautaustoimistoon käynnisti valmiiksi tehdyn suunnitelman. Hautaustoimisto tarvitsee hautausluvan, jonka saa kuoleman todenneelta lääkäriltä.

Kirkkoherranvirasto

Perinteistä siunaustilaisuutta ei tule, vaan muistelukset läheisten läsnä ollessa. Näin ollen vierailu kirkkoherranvirastossa jäi pois. Kirkollisissa hautajaisissa käydään sopimassa siunaustilaisuudesta ja hautauksesta.

Ilmoitukset

Kuolintodistus menee sähköisesti THL:een, josta se menee maistraattiin ja mm. yleisimmille pankeille. Vainajan tilit suljetaan. Mahdolliset maksupalvelun laskut maksetaan tilin sulkemisesta huolimatta. Hautajaisiin liittyvät laskut maksetaan kuitenkin vainajan tililtä, kun laskut vie pankkiin. Pankissa pitää käydä sopimassa käytännöistä.

Ilmoitin myös isännöitsijälle, joka mm. pitää kirjaa taloyhtiössä asuvista. Yksi on poissa miehistövahvuudesta.

Mahdollisten lainojen palautukset

Äidilläni oli rollaattori, suihkutuoli ja turvapuhelin, jotka palautin apuvälinekeskukseen ja kotipalveluun. Mahdolliset kirjastosta lainatut kirjat pitää muistaa myös palauttaa. Yleensäkin kaikki lainattu on palautettava lähtöpisteisiinsä.

Postien kääntäminen

Kannattaa käydä tekemässä postissa tai netissä osoitteen muutos. Lisätietojen kohtaan kirjoitetaan kuolinpesän posti.

Sopimusten irtisanomiset

Turvapuhelinta hallinnoi yritys, joten soitto sinne ja sain tarvittavat irtisanomisohjeet. Useimmilla on tavallinen puhelinliittymä, jonka irtisanomisessa voi olla vaikeuksia. Minulla ei ollut, vaan asia selvisi käymällä myyntipisteessa ja siellä yhdellä puhelinsoitolla. Lehtitilaukset sain peruutettua sähköposteilla asiakaspalveluun.

Jäsenyyksien lopettaminen

Moni on jonkin tai joidenkin yhdistysten jäseniä. Jäsenasioista vastaavalle soitto tai sähköposti lopettaa jäsenyyden, ja turhia jäsenmaksulaskuja ei enää tule.

Somen tilit

Äitini ei käyttänyt tietokonetta ja siis sometilejäkään ei ole. Tarvittaessa nekin voidaan lopettaa ilmoittamalla ylläpitoon kuolemasta.

Vakuutusyhtiö

Mahdollisten henkivakuutusten osalta tarvitaan vakuutuskirja, kuolintodistus ja virkatodistus. Äidilläni ei ollut henkivakuutusta, joten tämä kiemura jää pois.

Seuraava steppi onkin itse hautajaiset, jotka onkin valmiiksi suunniteltu. Tuhkaukseen on tosi pitkät jonot, joten vasta 20.02.2020 on äitini vuoro (heh - kiva päivämäärä!). Sen jälkeen pidetään muistelukset maaliskuulla ja lopulta odotetaan meren sulamista sekä kaunista kesäpäivää tuhkan mereen sirottelua varten.

Meri on suuri. Monella tapaa.

Lopulta äitini on pyytänyt minua istuttamaan puun hänen muistolleen tänne tontillemme. Kuolleelle sisarelleni olen istuttanut amurinpihlajan, jonka olen saadusta siemenestä itse kasvattanut. No kasvettuaan se paljasti olevansa kyllä helmipihlaja. Äitini muistopuu on varmasti jokin pihlaja myös, ja se pääsee kasvamaan siskon muistopuun lähelle.

Kyllä helmipihlajakin on kaunis!

Seuraavan osan kirjoitan kuolemaan liittyvistä taloudellisista asioista perunkirjoituksineen. Nyt kun edellä kirjoitetut asiat alkavat olla suoritettuja, niin pitää alkaa miettiä noita kysymyksiä.

Google oraakkeli?

Hurjan iso ja lämmin yhteinen kiitos kaikille edellisen tekstin kommenteissa olleista lämpimistä sanoista! Elämä jatkuu. Olen saanut ison nipun mitä moninaisimpia asioita hoidettua. Joka päivä käsittelen siivun verran asioita. Tänään lopetin äitini puhelinliittymän, vein turvapuhelimen pois, ilmoitin isännöitsijälle ja tilasin sukuselvityksellä olevan virkatodistuksen.

Hirnakan Torppa-blogista hokasin haasteen kokeilla mitä Google antaa kun kirjoittaa "Haluan" ja etunimen eka kirjain - minulla T.

Haluan töitä ja haluan töihin pitää hyvin paikkansa. Tosin olen viettänyt nyt lomaa joulun aluksesta alkaen. Tämän viikon otin vielä vuosilomaa, ja jäi vielä pitämättömiä päiviäkin. Lääkäri tarjosi sairaslomaa, mutta mielestäni en ole sairas vaan suruissani ja järkyttynyt. Se taas ei kuulu työnantajan kontolle, joten mieluiten käytän vuosilomaani. Työ on minulle hyvin mielekästä ja innostavaa, joten olen ihan mielissäni olen töissä. Se merkitsee minulle paljon.

Haluan todistaa... tähän on tähtitieteellinen mielikuvitus rajana, mitä kaikkea voisin todistaakin! Sanovat minun olevan puhuessani hyvin vakuuttava ja innostukseni tarttuvaa. Olen todistanut kanadanruusut täällä V-vyöhykkeellä kestäviksi nyt ainakin. Tuo tuli heti kättelyssä mieleen.

Kanadanruusu 'Morden Blush'

Haluan taksikuskiksi - ja kattia kanssa! Just sain penikat aikuisiksi ja elämään omaa elämäänsä. Ei tarvi olla taksikuskina enää. Tosin viihdyn ihan hyvin auton ratissa tien päällä, mutta nykyään siis ihan itsekkäistä syistä.

Kuka haluaisi maksaa Rosen kyydistä?!?

Haluan tappaa - no kyllä veikkonen kotilot, kirvat ja kärhöpistiäiset on surutta tappolistalla. En säälisi myyriä, rusakoita tai kauriitakaan, mutta minusta ei ole kyllä niitä teloittamaan. Sanotaanko että pystyn tappamaan, jos kana on vanha, sairas ja eläinystävällisistä syistä se on lopetettava. Voin kertoa, että se on vaikeaa. Rakastan elämää ja sen monimuotoisuutta.

Haluan tehdä jotain repäisevää - no mistä google tämän tietää? Miten ihmeessä tuo algoritmi on rakennettu? Kyllä - minulla on paha tapa sortua näihin repäiseviin juttuihin ainakin omasta mielestäni. Tosin minun "repäisevät jutut" voivat olla toisista hyvinkin latteita juttuja, kuten nyt vaikka mittavia rakenteluja puutarhassa tai repäiseviä reissuja Viron puutarhaparatiiseihin. Tai vain melko suunnittelemattomia reissuja ympäri Suomen hienoihin puutarhoihin yhtä hullujen ystävien kanssa. Lopputuloksena on voinut olla ihan toivottomia kokeilukasveja julmalle V-vyöhykkeelle, mutta seassa on toki ollut kestäviä helmiäkin.

Virosta löytyi ihana sakskanpihlaja (Sorbus aria) 'Magnifica'

Haluan työttömäksi - no en hitossa! Sitäkin lajia tuli kokeiltua jonkin aikaa, eikä se tosiaankaan ole minua varten. Yleensä tuokion hiljaiselosta on seurannut seuraava suunnitelma ja sen toteutus. En ole jäänyt suremaan menneitä, vaan suunnitellut uusia polkuja. Se on aina toiminut.

Haluan toisen lapsen - huoli pois, sekin tuli tehtyä jo reilut 19 vuotta sitten.

Haluan takaisin armeijaan - kattia kanssa! Upseerin tyttärenä lapsuus tuli vietettyä kasarmialueilla kasvaen, joten olen oman palvelukseni sen suhteen suorittanut.

Kiitos Hirnakalle ajatukset arjesta kääntäneelle haasteelle! Oli ihan rentouttavaa istua ja näpytellä hassuja ja ihan turhia juttuja :D Hirnakan torpan haasteen voi poimia mukaansa ja vastata jos siltä tuntuu.

Hyvää matkaa!

7.1.2020 klo 16.08

Hyvää matkaa sinne jonnekin, äitini!

Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,

uneen rauhasaan sä silmäsi suljit.

On vain hiljaisuus ja suru sanaton,

Mutt' tiedämme, sun hyvä olla on.

Jotenkin sitä kompuroitiin vuoteen 2020

Ei ole jaksanut kirjoittaa mitään. Jotain olen lukenut, mutta mihinkään en ole jaksanut kommentoida. Minä kuljen kodin ja sairaalan väliä pari kertaa päivässä. Päivät kuluvat kohti loppua äitini osalta. Lopulta ihmiseltä riisutaan ihan kaikki, ja jäljelle jää edelleen hengittävä kuori. Lohdutonta.

Vuosikin vaihtui ja vuosikymmenkin minusta, vaikka matemaatikot ovatkin eri mieltä. Hiton paljon mahtuu edelliseen vuosikymmeneen, jota en halua kovasti edes muistella. On siellä paljon hyviäkin muistoja, mutta monien myllerrysten vuosikymmen se oli.

Pitäisi kääntää katse uuteen vuosikymmeneen, mutta en nyt oikein osaa löytää sieltä kiinnekohtia. Tätä "päivä ja hetki kerrallaan" mennään toistaiseksi. Ehkä näkymät tästä selkiintyvät, kun aikaa taas kuluu ja usva haihtuu.

Kerrotaanpa lopuksi "kevennyksenä" äitini tahdon toteuttamisen mustahuumorinen puoli. Äitini on antanut hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hautajaisiinsa. Hänellä on ollut monta vuotta aikaa rustata niitä. Ne ovat erilaiset tavanomaiseen nähden. Hän haluaa tulla tuhkatuksi ja mereen ripotelluksi. Vieraslista ja musiikki sun muut nyanssit on valmiiksi rustattu. Vaatimuksena oli hankkia hautaus mahdollisimman halvalla ja ilman mitään kirkollista ulottuvuutta, vaikka itse olisinkin asiasta eri mieltä. Siispä kiersin kaupunkimme kolme hautaustoimistoa tarjouspyynnön kera. Voin kertoa, että hautaustoimiston henkilöillä vaati pokerinaamaa, kun kerroin äitini toiveet. Varsinkin kun kerroin osanottojen kohdalla, että ennenaikaista vielä on - vainaja on vasta puolivalmiste. Pyydän anteeksi, jos tämä teksti jotain lukijaa loukkaa, mutta musta huumori kantaa nyt vain tätä hetkeä. Äitini huumorintajun ja tahtonaisen viimeisen tahdon suhteen tässä on vain edettävä nuottien mukaan.

Lomani alkaa olla lopuillaan. Vielä huomisen vedän henkeä, ja lähden kevättalven puuhiin tiistaista alkaen. Sain uudeksi työautoksi Mersun Viton, mistä olen mielissäni. Vielä kunhan työkuviot selviävät, niin tulevaisuuskin hahmottuu paremmin. Nykyinen määräaikainen työsuhde on 30.4 asti.

Jotenkin tosi katkerana suolana maljan pohjalla on asianajotoimiston lähettämä reklamaatio äitini tekemästä asuntokaupasta, kun muutti Jäälistä Raaheen lähemmäs minua. Hänen myymästään asunto-osakeyhtiöstä on löydetty mikrobikasvustoa muista asunnoista, kun myymänsä. Ostaja vaatii osakkaana osalleen tulevasta remonttilainasta 30 000 euron hyvitystä tai kaupan purkua. Jee - just tähän hetkeen tosi nasta selvitettävä. Luultavasti taloyhtiö tai hakija tässä joutuu kuseen, ei äitini. Neuvonpito oikeusosaavan kanssa on 22.1.20. Tietona oli ostajallakin, että 2000-luvun alussa taloyhtiössä oli ollut kosteusvaurio, joka oli korjattu. Mutta selvitetään mitä eteen tyrkkää. Onneksi äitini ei enää tähän ota osaa. Mutta onpahan se kuuluisa kirsikka kakun päällä....

Joulu ja koko kuukausi pian muistojen kirjoissa

Joulu on ohitettu. En ole jouluihminen, joten joka vuosi totean joulun tulevan ja menevän. Kun aiheella ei mehustele juurikaan etukäteen, niin pyhät on äkkiä ja kivuttomasti läpi eletty.

Tänään paistoi aurinko piiiitkästä aikaa. Ihana ilma!!!

Joulun paras hetki oli saada klaani koolle. Senioriosastolta anoppi, sitten me keski-iän käntyt ja lapsikaartia puolisoineen sen verran, että kattaus oli kymmenelle. Ruokaa piisasi ja olihan hyvää! Menyyssä oli kaikkea perinteistä ja sitten vegaanisia uusia viritelmiä. Jokaiselle jotain ja paljon.

Lunta on pikkaisen, eikä pirullisia pakkasia ensinkään.

Lomaa vietän pitkästä aikaa. Se tosin meinasi alkaa flunssalla, mutta hartaasti valkosipulilla ja yrttiuutteilla tropaten selvisin taas kuin koira veräjästä. Univelatkin on kuitattu hartailla 10-13 tunnin yöunilla. Kunnes selkä ajaa ylös sängystä. Arki ja työt alkavat vasta loppiaisen jälkeen.

Joulukuun myräkkä työnsi rannalle jo jäätyneet telit. Nyt meri yrittää jäätyä jälleen.

Tämä loma sujuu äitini kuolemaa odotellessa. Ihan tosi pahaa sanoa se ääneen, mutta eikö kuolema voisi tulla korjaamaan jo väsyneen ja kipeän? Jossain Ison Kirjan kohdassa pyydetään varjelemaan "pahalta äkkikuolemalta", mikä tästä näkövinkkelistä olisi kyllä ihan relevantti ja hyvä vaihtoehto. Katson uskomattoman räiskyvän persoonallisuuden hiipumista siihen pisteeseen, jossa mikään ei toimi ilman ulkopuolista avustusta. Jos sittenkään.

Kun kaikki jäätyy ja jähmettyy. Luonto kuolee tosin vain toviksi.

Samalla annan sydämellisen kiitoksen ihanille saattohoidon hoitajille ja lääkäreille. Työ on varmasti raskasta, mutta kyllä siellä on uskomattoman lämpimiä ihmisiä! Saman voi todeta syöpäosaston henkilökunnasta. Miten ihmeessä he jaksavatkaan raskasta työtään, joka on tuomittu lähtökohtaisesti tuottamaan vain mahdollisimman kivuttoman ja ihmisarvoisen lopputaipaleen? Todella ihmisläheistä, arvokasta ja raskasta työtä.

Elämä ja kuolema samassa kuvassa.

Kuoleman vuoteella voi silti toteuttaa vielä unelmia, kun on ihania ystäviä ja kohtalon myötämäkeä. Äitini on runoilija, jonka runot ovat uskomattoman hienoja. Ne on painettu kirjaksi tai oikeammin kirjaseksi. 80 vuotiaana saattohoitopotilaana hänestä tuli esikoiskirjailija. Se on hänen lahjansa ja muistonsa läheisilleen.

Ihmeitä tapahtuu. Ikiaikainen ystävä Ritu puhtaaksikirjoitti, asemoi ja teki layoutin sekä keräsi ja käsitteli kuvat. Lopputuloksen vei Granon painoon toiveena, että kirjailija itse näkisi esikoisteoksensa ensipainoksen vielä elävänä. Vuorokaudessa tuli valmista, mikä oli IHME! Painossa henkilökunta vetäisi työn jonon ohitse heti suoritukseen, mistä heille suuri sydän ja kiitos!

Tämän työn hedelmä jää ystäville, sukulaisille ja jälkikasvulle muistona hyvin erikoisesta naisesta, jonka elämänkaari oli täynnä täpinällä elettyä elämää. Ritu-ystävä teki varmaan Suomen ennätyksen kirjan saattamisessa painokuntoon, ja painotalo Grano teki toisen ennätyksen saadessaan sen ulos ennätysvauhtia. Mykistää, kiitoksin!

Loppukevennyskuva Riekosta. Aina mukana ja aina yhtä hönö.