lauantai 3. lokakuuta 2020

Lisää syksyn värejä

Ruska etenee syksyn myötä. Tuuli on koivuista ravistanut ison osan lehtiä alas, mutta muut lajit jatkavat värien ilotulitusta. Sää on ollut älyttömän lämmin ja aurinkoinen, vaikka aloitimme jo lokakuun! Näistä päivistä ei voi kuin nauttia sydänjuuria myöten.

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) saa keltaruskean värin.

Sateita on luvassa, mutta viikonloppu sujuu aurinkoissa merkeissä. Syystyöt alkaa olla jo tehtynä, eli kausi ns. paketissa. Talvella on aikaa suunnitella tulevaa kautta, mutta taidan vähän huilta tässä välissä. Olen tosi tyytyväinen tähän kesään, mutta rustaan siitä varmaan oman juttunsa.

Mongolianvaahtera (A.tataricum ssp. ginnala) vaihtaa väriä koko
repertuaarilla vihreästä keltaisen kautta punaiseen.

Rakastan pudonneiden lehtien kahinaa jalan alla syksyisin. Siinä äänessä jotain perin rauhoittavaa ja kaunista. Vaateroiden juurella on kerros pudonneita aurinkoja, sillä nyt tuulet eivät ole riepotelleet putoavia lehtiä juuri ollenkaan.

Tehtävänsä täyttäneet.


Vilkaistaanpas puita, joiden ei tarvitsekaan ruskaantua, kun sattuu olemaan värit valmiina. Yksi aarteistani on vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) 'Atropurpurea'. Päällisin puolin tavallinen vuorivaahtera, mutta kun lehden kääntää....

Vuorivaahteran lehden alapinta onkin purppuraa!

Odotan kovasti, että tämä ehtii kasvaa isommaksi, jolloin altapäin katsoen näkee lehtien voimakkaan värityksen alapuoleltaan. Kumma ettei näin hieno puu ole yleistynyt istutuksissa, sillä kestävähän tuo on ollut täällä V-vyöhykkeellä monta vuotta. Sain sen pienenä taimena, eikä se vieläkään ole kuin semmoiset puolitoistametrinen.

Peruukkipensas (Cotinus coccygris) 'Grace' on aina punainen.

Yksi suuria suosikeitani on peruukkipensas 'Grace'. Tämä on kakkospainos, kun se eka kuoli siihen pirulliseen talveen 2016. Äitini osti tämän minulle viimeisellä Etelä-Pohjanmaan reissulla. Muistopuska siis. Tämmöinen punalehtinen hienous erottuu vihreästä maisemasta upeasti joka vuodenaikana.


Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii) on yksi lemppareitani

Pihlajan lajikkeilla ei ole ollut vielä kiire ruskaantua. Siemenestä kasvattamani sulohelmipihljaja tekee nyt ekaa kertaa marjoja. Pitänee tehdä kylvös niistä, sillä tätä on vaikeaa löytää taimistoilta. Tällä on todella hienot, suorastaan mimosamaiset lehdet.

'Ice Crystal' kärhö tekee edelleen kukkia

Samoin 'Purpur Königen'



Syyshortensia

Kukkia vielä piisaa pihalla. Ruusut tietenkin kukkivat täysillä, mutta kärhöissäkin vielä riittää kukkia. Liilakonnanyrtti kukkii muhekana puskana. Se onkin viimeinen tosi näyttävästi kukkiva laji puutarhassani.

Liilakonnanyrtti.

Ruusut jaksavat aina vain tehdä ja aukoa uusia nuppuja.

'Bonica'

'Morden Belle'

Sävykästä syksyä!


Iloa, valoa ja värikästä viikonloppua!

20 kommenttia:

  1. Vuorivaahteran alla onkin tulevina vuosina ilo seisoa ja katsella ylöspäin. Hieno väri lehden alapinnalla. Kaunis on peruukkipensaskin. Olen ihaillut sitä tämän kesän aikana monessa blogissa, mikä tietenkin lisää tunnetta, että sellainen olisi kiva saada omaan puutarhaan.
    Ruusujesi kukinnassa ei näytä olevan merkkiäkään syksystä. Varmasti tämä lämmin sää lisää niiden kukkimista, vaikka myöhään kukkivat yleensäkin.
    Ihan hyvä ajatus välillä huilia. Etköhän ole ahkeroinut kesän ajan ihan riittävästi. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tykästynyt kirjavalehtisiin ja punaisen värisiin puihin ja puskiin. Ne tuovat kivaa vaihtelua erisävyisiin vihreisiin. Peruukkipensaasta on mulla kaksi lajiketta, joista 'Grace' on selvästi suurilehtisempi ja isommaksi kasvava - eli näyttävämpi. Ja ne kukat on tosi hassuja!

      Tää sunnuntai näyttää menevän siivotessa... talvikanala on nyt putsattu lattiasta kattoon, ja sisällä kotona on tarvetta heiluttaa imuria sekä pestä ikkunoita... katotaan mitä tässä saa aikaiseksi.

      Poista
    2. Hyvä tietää, että peruukkipensaasta on eri muotoja. Taidan laittaa Gracen listalle.

      Kiusaan sinua haasteella, jonka löydät osoitteesta:
      https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2020/10/kevaan-ja-kesan-muisto-haaste-osa-2.html

      Poista
    3. Gracelle vahva suositus! Ja kiitos haasteesta, kipitän katsomaan mitä sieltä löytyykään!!!

      Poista
  2. Minulla olisi paikkoja näille erilaisille vaahteroille kuten tuolle vuorivaahteralle, pitäisi vain löytää taimi jostain. Kaksi hopeavaahteraa kasvaa jo arboretumissani. Pitää talven sikana tutustua taimistojen valikoimiin.
    Tämä syksy tänne asti on ollut aivan käsittämättömän ihana lämpöisyydessään ja aurinkoisuudessaan, niin huippua! Hyvää lepokautta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopeavaahtera on kestävä myös täällä V-vyöhykkeellä. Minäkin ihmettelen ja nautin aurinkoisista ja lämpimistä lokakuun päivistä - harvinaista herkkua. Edessä on kuitenkin pitkä ja pimeä talvi, joten ilo irti kun vielä pystyy!

      Poista
  3. Syksy on ollut tosi upea kaikkineen. Nyt täällä sataa ja sitä on luvassa koko tulevan viikon. Ihanasti kukkivat ruusut ja tuo peruukkipensas on tosi upea väriltään.
    Mukavaa lokakuun jatkoa ja huilipäiviä. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruskaa rakastan syksyssä. Muuten siinä on vähän haaleat, luopumisen fiilikset. Kevään lapsena kevät on mulle se ihan paras vuodenaika, ja syksyllä väsyttää sitten kaikki puuhaaminen.

      Poista
  4. Ihanaa väriloistoa tuossa viimeisessä kuvassa! Ja ihanat kärhöt ja ruusut! Ne ovat todellisia syksyn iloja, sillä tarvitaanhan sitä ruskan lisäksi kukintaakin. Eilen oli todella kaunis sää, mutta tänään syksy näyttää taas todellisen luonteensa. Meillä paras ruska-aika alkaa mennä jo ohi, sillä pihlajista ja koivuista karisee lehtiä tiuhaan tahtiin. Onneksi osa kasveista pitää lehdistään kauemmin kiinni. Mongolianvaahterani ruskaa en saanut edes ihastella, sillä mokoma kepakko pudotti puolet lehdistään yhtäkkiä vihreinä ja loput silloin kun olivat vasta hennosti kellertäviä. Jos se talven aikana palelluttaa enää pätkääkään surkeasta latvastaan, hankin tilalle jotain muuta. Tiedä sitten mikä se muu olisi... :D Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väriloisto on parasta tämän vaiheen syksyssä. Sitä synkkää ja ankeaa on tiedossa väistämättä, joten revitään iloa hyvistä päivistä!

      Voi sun mongolialaista... kestävähän sen pitäisi olla, mutta riippuu varmaan alkuperästäkin paljon. Toivottavasti se asettuu viihtymään, ja paljastaa potentiaalinsa punaisena ruskapuuna. Koska se olis sen luonto oikeesti.

      Poista
  5. Syksyssä on se oma rauhaisa tunnelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta värien lisäksi parasta on lehtien kahina askelten alla. Siinä on jotain ihanan maagista!

      Poista
  6. Ihanat ruskapuskat! Mun peruukkipensas taantuu vuasi vuarelta ja lopuksi hävis kokonansa. Päätin sitte hommata muita punalehtisiä tilalle. Kärhöt ja varsinki ruusut, jaksaavat tuattaa iloa liki lumien tulohon asti. On se hyvä vetäästä henkiä välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Grace' on ylivoimainen. Mulla on se Royal Purplekin, mutta se tosiaan taantuu vain vuosi vuodelta. Grace porskuttaa hienosti.

      Hengen vetäminen osoittautui ahkeroinniksi ikkunanpesussa, kanalan siivouksessa ja lehtien keruussa keräävällä leikkkurilla. Imuroinkin siinä sivussa. Eli en vielä osannut orientoitua huilaamaan.

      Poista
  7. Syksyn kauniit ruskakuvat. Mistähän lie peruukkipensas nimensä suanu! Hyvin vielä kärhötkin kukkivat ja on tää ihmettä, näin lämpimät kelit. Ikkunanpessuu ois tiälläkin suunniteltava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peruukkipensaan nimi nauratti siskoani ihan perskeleesti. Hän kun pukeutui peruukkiin syöpähoitojen vuoksi.

      Nautitaan lämpimistä keleistä, kun se vielä on mahdollista! Nää loppuu pian.

      Poista
  8. Kiitos tästä ja edellisestä ruskapostauksesta. Täälläkin on ihan kultainen maisema ja viimeksi tänään kiertelin opiskelutauolla pihalla ihastelemassa perhoangervon, rusokirsikan ja tuurenpihlajan huikeaa ruskakuosia. Kiitollinen sinulle että ohjeistit nuo kaikki (ja monet muut) ruskakeikarit hankkimaan.

    Nyt olisi löydettävä ulkosaunan terassin pergolan kylkeen joku huikea aina kaunis puu. Tuurenpihlaja on vahvin ehdokas, toistaiseksi.

    Tänä kesänä täällä meillä saatiin aika huima korvaus edellisestä vesikesästä, lämpöä ja aurinkoa on ollut kiitettävästi ihan viime päiviin saakka. Yksittäiset sadepäivät eivät ole mieltä lannistaneet sillä aurinko on ollut ahkerampi näyttäytyjä ja hyvä niin.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruskakeikari sanana on kyllä taas niin napakymppi! Sorry - omin tuon omaan sanavarastooni!

      Ruusuorapihlaja voisi olla aika pähee pergolan kylkeen. Tosin se on arka. Kasvaa semmonen kuitenkin mullakin jo neljättä vuotta.

      Poista