Puutarha tulvillaan kukkia

Syksy lienee runsain aika puutarhassani. Kaikki on silloin jo villiintynyt viidakoksi. Puutarhuri voisi tuntea aitoa epätoivoa kaiken kasvuvoiman edessä (joo nokkosetkin lähestyvät omaa pituuttani...), mutta minä taidan vain nauttia kukkarunsaudesta.

Ei viidakkoa ilma tiikereitä!

Viidakkotunnelmaa. Taustan vaaleampi puu on lehtosaarni.omaa siemenkasvatustani.

Olen lomalla ollessani nauttinut sadonkorjuusta. Sipulit olivat hävyttömän suuria, perunasato järkyttävän suurta, ja marjasadosta onnistui muut paitsi mustaherukka. Lisäksi olen hoitanut tekemättä jääneitä maalausurakoita piharakennusten osalta. Kädet on joko mullassa tai maalissa, mutta kova tohina on koko ajan.

Sipulit onnistuivat erinomaisesti. Ovat vaan ihan halvatun isoja.

Puutarha kukkii ihan hurjasti. Leimut, jaloangervot, ukonhatut, punalatvat, punahatut, piiskut ja tädyköt yhdessä ruusujen ja liljojen kanssa. Tuoksut on suorastaan huumaavat. Ei voisi kauniiden syyspäivien ilona toivoa yhtään enempää! Katsotaanpas kuvista tarkemmin...

Ukonhattu ja japaninluppio

Jaloangervoja pidin joskus tosi tylsinä. Nykyään arvostan!

Tarhapiisku ja Virginiantädykkö valkoisessa muodossaan.

Suuresti rakastamani vanhanajan syreenifloxi tuoksuu!

Hoitamaton leimupenkki leiskuu kaikesta laiminlyönnistä huolimatta.

Ruusumaa on suuri iloni. Se loistaa komeasti ja kauas kaikessa hurjassa runsaudessaan. Kanadanruusut ovat ylittäneet taas itsensä sekä kasvuvoimassa että kukinnassa. Kukkia piisaa ihan jatkuvasti, eikä yksittäiset lajikkeet ole juuri henkeä vetäneet välillä.

Ruusumaa kauempaa kuvattuna. Väriä tuovat myös varimintut ja puska puuiljoja oikeassa nurkassa.

Toinen ruusumaa on kasvihuoneen edessä, ja siihen olen istuttanut ryhmäruusuja. Ne ovat menestyneet paljon kanadalaisia heikommin, mutta onhan ne ihania!

Puuliljoja tupas tässäkin. Alla kasvaa 'Baronesse' ja 'Purple Rain'. Molemmat kestävät jopa V-vyöhykkeellä suojattuna.

Noista puulijoista kaiken komeuden ohella pitää varottaa hajusta. Niiden tuoksu on niin voimakas, että sitä voi luonnehtia löyhkäksi. Suosittelen ns. ilmavaa paikkaa, jossa ilma vaihtuu. Minulla oli noita kivipuutarhan alangossa, joka on täysin tuuleton paikka. 'Atari' liljan kukkiessa iltatyynellä ei tarvinnut mennä lähellekään. Enkä ole hajuherkkä ihminen...

Ryhmäruusujen maassa lajike 'Unohdettu Nimi'

Ryhmis 'Piano' on kestänyt myös hyvin muutaman vuoden ajan.

Kesän runsaus on ollut tänä vuonna ylitsevuotavaa. Satoa hyötymaalta ja kukkien runsautta koristepuutarhassa on ollut runsain mitoin. Kuivan kesäkuun jälkeen saatiin sateinen heinäkuu, ja elokuu tarjosi sadetta ja auringon paistetta. Kaikkea vissiin sopivasti, koska kasvit kiittävät.

Posliinivuokko (Anemonopsis macrophylla) on yksi omituinen  varjokasvi kivipuutarhassani.

Nuoret kärhöni kukkivat. Kuvassa 'Ice Chrystal'

Tämä ei ole ruskaa, vaan peruukkipensas 'Grace' (Cotinus coccygis)

Vuosi 2016 vei ihanan peruukkipensaani, kuten paljon muutakin. Tässä on uusintapainos yhdestä ihanimmista puskista tontillani. Samalla tämä on muistopuska äidistäni. Olimme viimeiseksi jääneellä kesälomamatkalla sukulaisiin Etelä-Pohjanmaalle syksyllä 2018. Palatessa pysähdyimme Pedersöressä Blomqvistin taimistolla. Ostin muutaman ruusun, ja pyörittelin tätä peruukkipensaan taimea käsissäni. Sen hinta 39 euroa tuntui sikamaisen kallille, ja tuuppasin taimen takaisin laariinsa. Äitini nappasi sen kainaloonsa marssien kassalle. Ja kassan jälkeen ojensi sen minulle. Sen pituinen se tarina :D

Tämän hetken kokovartalokuva 'Grace'sta. Sen kaverina on uudet iirikset
kotimaista uutta jalostusta ja markkinoille tulossa.

Minä aloitan toisen lomaviikkoni iloisissa tunnelmissa. Mukavaa alkavaa viikkoa ja pian alkavaa uutta syyskuuta sinunkin elämääsi!

Kukkenheimin kansa toivotaa  myös mukavaa syyskuun aloitusta!
Ulkokanala-aikaa on toivottavasti reilu kuukausi vielä!

Elokuun runsaus

Elokuu on tavallaan helpottavaa. Kevät on todella kiirettä puutarhassa  siivouksen, kylvöjen ja istutusten kanssa. Heinäkuu menee yleensä heilahtamalla perään kastelujen ja kitkemisen merkeissä. Elokuu tuo hienoisen huilitauon, jossa yleensä todetaan, että jotkin osat puutarhaa on päässeet ylitsepääsemättömään villiintymiseen, kun toiset osat on kyllä kunnossa. On aikaa nauttia puutarhasta. Näin ainakin minulla.

Kanadalainen JP Connell on kaunis pilariruusu!

Elokuu tuo jotenkin seesteisemmät energiat. Kesä täyttyy, ja sadonkorjuusta pääsee vähikseen nauttimaan. Marjasatoa syödään suihin ja kerätään talteen. Kaikkea tulee paljon! Sipulit nostimme tänään seinustalle kuivumaan. Isoja ja meheviä ovat! Näistä riittää pennuillekin jakaa.

Isoja kuin nauriit!

Valkosipulisatoa alan varmaan nostaa ensi viikonloppuna. Silloin minulla alkaa kahden viikon loma. Koenostoissa ja maistiaisissa ei ole ollut moittimista - isoja ja aromikkaita! Näin ne meillä tapaa aina onnistua.

Tämmöisiä ei saa kaupasta. Vasemmalla Alexandra ja oikealla Russian Giant.

Viikon ihan paras hetki on kanadanruusujen äärellä leikkoen viikon varrella kukkineet kukat pois. Se hetki on niin pysähtynyt Zen kun olla vain voi! Rakastan niiden kukkarunsautta, joka vain jatkuu ja jatkuu aina pakkasiin asti. Ihan ihmeruusuja! Taas heitän lämpimän ajatuksen Ruusukummin suuntaan, jonka ansiosta lähdin mukaan kanadanruusujen kestävyyskokeeseen. Se poiki varmaan elämänmittaisen rakkaussuhteen kanadalaisiin pensasruusuihn!

Luottoruusuksi päässyt 'Morden Centennial'in väri on ihana vanha roosa.

Nämä pensaat istutin 2016 keväällä, eli viides kasvukausi on käynnissä. Jyvät ovat erottuneet akanoista, eli osa porukkaa on karsiutunut matkasta. Parhaat sen sijaan kukoistavat ihan törkeän hyvin. Näistä jokainen pääsee Merenrantakaupungin Ruusu ja Runo-puistoon. Köynnös- ja pilariversiot houkutellaan köynnöskaariin kasvamaan. Näissä on siihen riittävää potentiaalia jopa näin pohjoisella vyöhykkeellä.

Kokovartalokuva 'Morden Centennial'sita. Se yltää noin 1.6 metriin.
Yhdessä jonkin kärhön kanssa se verhoaa kyllä köynnöskaarta.

Tuskin maltan odottaa talvea, että ehdin miettiä sopivia ruusulajikkeita ruusupuistoon, sekä muotopuutarhan muotoa ja köynnöstukia. Talvesta tulee tosi kiva, kun voi viettää työajan ainakin täydellisessä unelmoinnissa ja suunnittelussa!

'Henry Kelsey' on se ihan paras kanadalaisista V-vyöhykkkeellä!

'Henry Kelsey'tä istutin jo 10 taimea viime vuonna Merenrantakaupunkiin. Ensimmäiset vuodet ei hurraata huuda, mutta vahvoja versoja sieltä on jo kasvanut, eli juurtuneet ovat. Ensi vuosi pitäisi olla ensimmäinen kunnon kukintavuosi. Tämä ruusu on huikea kukintamaanikko, joka ei vain lopeta. Rehevän punaisia kukkia riittää runsaana heinäkuusta lokakuulle asti. Voiko miltään ruusulta pyytää enempää?

Kanadalainen 'William Baffin' on kolmas luottoruusu

'William Baffin' on kolmas lämpimästi luottoruusuksi päässyt lajike kanadalaisista. Näitä istutetaan taatusti ensi vuonna tuomaan pitkäkestoista iloa koko kaupungille.

Suloistakin suloisiempi 'Morden Belle' ei ole yhtä kestävä kuin edelliset ruusut. Mutta ah niin kaunis!

Yksi viikko siis töitä, ja kaksi viikkoa lomaa edessä. Lomasuunnitelmissa on ahertaa omassa puutarhassa. Tuskin tulee lähtettyä yhtään mihinkään, mutta onpahan hetken irti työkuvioista. Ne kun tahtoo vallata mielen välillä vapaa-ajallakin.

Pekkatorin laidalla Langin Kartanon kahvila takana vasemmalla.

Lauantaina vietin hetken ihan omaa aikaa, ja lähdin turistina Merenrantakaupunkiin. Joo - ihan oikeasti :D Kiersin ja kuvasin kaikki puistot ja kesäkukkaistutukset. Tarjoan jossain vaiheessa teillekin kiertomatkan kuvien ja tarinoiden muodossa. Reissuni kruunasin parhailla päiväkahveilla Langin kartanon kahvilassa. Ihan itekseni.

Iloa ja Valoa viikkoosi jälleen!

Tervetuloa elokuu!!!

Voi ihanaa - seesteinen elokuu on täällä! Ilolla kohtaan jälleen suloisen elokuun. Silloin kesä täyttyy ja sato varttuu. Lauantain saunan jälkeen vetäydyin kylmän valkoviinilasillisen kanssa jäähdyttelemään pihan suurten kuusien alle. Viimeinkin täällä hämärtyy illasta ja tähdetkin syttyvät taas taivaalle. Nautinnollista!

Elokuinen ilta meren rannalla.

Puutarhassa totean vanhaan tapaan, että paikoittain olen menettänyt tilanteen herruuden. Tänä vuonna se on kivipuutarhan perennaistutuksissa. Se on viidakko. Sen sijaan hyvässä särmässä on ruusumaa ja hyötytarha. Polttopuusavottakin taputeltiin loppuun tänään.

Näkökulma ruohonjuuritasolta.

Elokuussa kiivain kasvu on jo kääntynyt kauden loppupuolelle. Paikkansa saavat upeat syyskukkijat, joita on ihan hurjan runsaasti. Ruusumaa on järjetömän täynnä kukkia. Vietän säännöllisesti täydellistä Zen-aikaa saksimalla kukkineita kukkia pois. Uusia nuppuja on ihan hurjasti tulossa vuoroon.

Kanadalainen 'Morden Ruby' 

Yli kulkeneet kaatosateet ovat liottaneet ruusujen nuppuja ikävällä tavalla, mutta suuria tuhoja se ei kuitenkaan ole tehnyt. Vähäksi aikaa piisasi taas sateet. Maa on syvältä asti märkä, ja vesiuomat täynnä vettä. Nyt olisi aika auringon ja lämmön. Ruusut ovat siihen hyvinkin valmiita.

Kanadalainen 'Morden Centennial'

Sain sitten viime viikolla taas aivan ihanan idean, kun vajaan hehtaarin Velkaperänpuistoa tuijottelin työn puolesta. Silmieni edessä oli hieno lehmusrivistö tietä vasten, ja risteävän tien puolella hyvin hoidettu pihlajarivistö. Puistossa oli käytäviä ja siellä täällä hopea- ja okakuusia sekä koivuja. Yhtä kanttia rajasi pyörätie, jonka rinnalla kulki poppelirivistö. Muuten puisto oli nurmikettää. Ei siis mitään ideaa, ajatusta eli sisältöä puistolla. Sitä tyhjää tilaa on paljon.

Kanadalainen 'William Baffin'

Siitä se ajatus sitten lähti lentoon... kas tässäpä ihan oivallinen paikka ruusupuistolle. Sitten tuli mieleen kärhöt. Ja lopulta runot.  Suunnitelma syntyi jo paperille asti puistosta, jossa on muotopuutarhan tyyliin iso keskuspaviljonki ja kolmesta suunnasta sisääntulo hiekkakäytävin. Säteittäin  ryhmissä kasvaa ryhmäruusut, kanadanruusut ja uloimpana pensasruusut. Kärhötornit siinä väleihin soviteltuina tulevat loistamaan syyskesän loistoa kärhöjen kukin.

'Mikelite' on hurja kukkimaan!

Runot tulivat varmaan kuiskauksena rajan takaa. Äitini oli runoihminen sydänjuuriaan myöten. Tavallaan haluankin omistaa ainakin omissa ajatuksissani tämän puiston idean edesmenneelle äidilleni. Ruusut, kärhöt ja runot. Ravintoa sieluille monella tapaa. Ruusujen ja kärhöjen sekaan laitetaan runokylttejä, joiden sisältöä voi vaihtaa vaikkapa teemojen tai vuodenaikojen mukaan.  Tarjolla olisi pöytälaatikkorunoilijoille julkaisualustaa, ja keskuspaviljonki tarjoaisi lausunnalle paikan. Sen edustalle tulisi penkit yleisölle tai muuten vain istuskelijoille.

'Niobe' on ihan luottokärhö kukkimaan ja kestämään V-vyöhykkeenkin.

Tätä en ole edes työpaikalla ääneen kertonut, mutta eiköhän ensi kesänä Ruusun ja Runon puisto siirry unelmista toteutukseen. Koska homma toteutetaan jo valmiiseen puistoon, niin kustannukset jäävät taimikustannuksiin ja konetyön osuuteen. Helppo homma ja mahtuu hyvin budjettiin. Vaadittavat metalliset kärhötuet ja paviljonki on edullista teettää kaupungin omalla metallipajalla talven hiljaisina aikoina.

Elokuun usvayöt ovat täyttä taikaa.

Iloa ja Valoa viikkoosi!