keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Sataa ja on tylsää - vilkastaan perennoja siis.

Vesisade lojottaa vähän alakuloisesti ulkona. Ei kunnon myräkää, vaan tasaista ja harmaata tihkua. Ei semoisesta jaksa innostua, vaikka hyväähän sade tekee maalle. Tai noh - ei se ole kuivumaan päässyt sitten kesäkuun.

Verikurjenpolvi 'Elke'

Varastossa on paljon kuvia, joten ammennetaan julkaisemattomia paloja menneestä viikosta. Kurjenpolvet (Geranium) on erittäin monimuotoinen ja runsas sukukunta. Olen ruusujen seuralaiskasveja etsinyt, ja verikurjenpolven lajikkeista on tullut lemppareita. Varsinkin verikurjenpolvet pysyvät aika kompakteina kooltaan, eivätkä leviä hillittömästi siemenistä. Siis minulla eivät leviä ollenkaan siemenistä, mikä on ihan tosi kiva juttu.

'Elke' kokonaiskuvassa - nätti ja kompakti puska, joka kukkii aika pitkään.

Juuri runsas siementäminen on osalla ihan riesa, toiset taas juurillaan valtaavat maata liian kanssa. Vuosien saatossa olen oppinut arvostamaan paikallaan pysyviä kasveja. Nyt mulla on syvä rauha sydämessäni näiden verikurjenpolvien kanssa.

Verikurjenpolvi 'Max Frei' yhtä kompaktina
Kurjenpolvien värit rimmaavat hyvin rusujen kanssa, ja kummatkin pitävät samanlaisista olosuhteista. Ihan tosi hyvät parit! On minulla monta muutakin lajiketta, mutta nämä kaksi vain sattuivat kuviin. Osa lajikkeista on arempia, joten aina eivät ole talvehtineet. Suosittelen kokeilemaan kuitenkin muidenkin kuin ruusujen kaverina.

Arbetorumin (tahallinen kirjoitusvirhe) kasvaa myös perennoja
Kerroksellisuus puutarhassa on silmälle tosi kivaa, ja antaahan se tavallaan lisää tilaa, kun hyödynnetään pinta-alaa myös korkeussuunnassa. No meillä ei ole tilasta puutetta, mutta olen tykännyt sommitella kuitenkin kasvustoja lehtivärien-, muotojen- ja kukinnan mukaan.

Edellisen kuvan yksityiskohtana kuunlilja, jonka väri ja lehtimuoto kiinnittää heti
huomion. Lajikenimi on jossain muistiinpanoissa. Aika räikeä tapaus... mutta kaunis.

Minä ihastuin vuosia sitten kuunliljoihin, ja hankin niitä aika hurjan lajikevalikoiman. Paljon tuli tilattua eurooppalaista taimistoistakin, mutta sitten tuli hosta-x virus. Jonkun verran piti polttaa täälläkin kuunliljoja, osa vain näivettyi paikoilleen. Nyt ei vuosiin ole näkynyt viroottisia lehtiä, joten taidan tyytyä toistaiseksi tähän valikoimaan.

Lehtimuotojen ja värien kontrastia. Vasemmalla Enkeliperhoangevo, keskellä
edessä kuunlilja 'Big Daddy' ja sen takana purppuraheisiangevo 'Jefam'

Tiedän tuon hostamanian vielä nostavan päätään jossain vaiheessa. Joskus takavuosina perennapenkkejä sommitellessani motoksi tuli, että jos et tiedä mitä istuttaisit paikkaansa - laita hosta. Se periaate onnistui muuten aina!

Tulotien varressa 16 metriä pitkästi paraatipenkkiä täynnä perennoja.
Penkin toinen pää täyttyy valkoisen ja sinililan sävyistä.

Tulotien varressa on pitkähkö perannapenkki, joka kukkii varhaisesta keväästä myöhään syksyyn jatkuvasti jollain lajikkeilla.  Perennapenkeissä on mahdollisuus asiaan paneutuen saada hidas, kesän mittainen elokuva, jossa estradille nousee aina uudet primadonnat. Juoni penkissä etenee aaltoina, jossa loppuhuipennuksena on ruska ja kuura. Kunnes keväällä sipulikukat aloittavat taas uuden jakson. Sitä ei koskaan kyllästy katsomaan!

Toinen pää penkkiä kylpee oranssia ja keltaista. Pian värit vaihtuvat jälleen.

Tuo penkki on niin tiuhaksi kasvanut, että sekaan ei sovi rikkaruohoja oikeastaan vahvimpia lukuun ottamatta. Helppoa sieltä on käydä nykäisemässä tanakat nokkoset ja valeriaanat.

Varjoliljat nousevat omaan kerrokseensa. Nimilappu on jossain siellä juurella...

Jossain vaiheessa puutarhaelämää innostuin martagoneista eli varjoliljoista. Ne ovat vuosien saatossa lihoneet ja jakaantuneet. Kalliita olivat, vaikka Latviasta niitä tilasin. Tykkään näistä edelleenkin!

Toinen martagon ja keisarinkruunujen aukeamassa olevat nuput vierellään.

Ja jostain syystä olen aina innostunut kummajaista ja harvinaisuuksista. No tämä ei oikeastaan kuulu kumpaankaan ryhmään, mutta tykkään silti metallinhohtoisesta piikikkyydestään:

Alppipiikiputki eli Eryngium alpinum. Ilman tätä ei vain voi elää.

Alppipiikkiputkella on erityisoikeus kylväytyä puutarhassani. Se tekee sitä maltillisesti. Pidän todella paljon sen jämäkästä, metallinhohtosinisestä olemuksesta. Myös kaikki pörriäiset rakastavat sitä.

Harmaamalvikki painaa hempät kukkansa piikkiputken tukeen. Liitto tämäkin.

Mitäs muuta pihallani nyt tapahtuukaan.... ei tähän saa kuin pienen osan, joten pitää tehdä valintaa. Ei postausta, etteikö pientä maistiaista ruusuista. Ryhmäruusuista en ole puhunut vielä yhtään mitään tälle kesälle. No ne aloittelee. Uutena istutin 'The Fairy' ruusuja muutaman.

The Fairy eli Keijukainen. 

Ehkä seuraavaan postaukseen ryhmäruusuja vaihtelun vuoksi. Minä jatkan vaikka siivoamalla huushollia, sillä huomenna tulee lapsikaarti käymään porukalla kylässä ennen kuin yksi porukasta joutuu palaamaan pääkaupunkiseudulle töiden alkaessa. Vielä ehditään kokoontua yhteen, joten taidan pitää lyhyemmän työpäivän nollaten työaikasaldot pois.

Iloa ja valoa viikkoosi!


18 kommenttia:

  1. Syvä rauha sydämessä, mainiosti sanottu kurjenpolvesta. Ihan olet oikeassa, kurjenpolvista löytyy pätevä kasvi moneen paikkaan.

    Sinulla on valtavan hienot perenna-alueet ja tuo Paraatipenkki on huikea. Toivoisin kykeneväni rakentamaan omasta vastaavasta yhtä hienon, nyt siellä on kaikki ihan kesken ja aukkoja. Syksyllä sinne pitää ängetä paljon paljon sipulikasveja. Tulppaanit olisivat ihania, mutta muistin taas tänä kesänä kuinka inhoan niitä ränsistyviä lehtiä, eivät peity mitenkään.

    Minä iloitsen sateesta, täällä sitä kyllä jo tarvittiin. Hurjan vähän on satanut koko kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenpolvissa on valita asti väriä, muotoa ja korkeutta. Huikea valikoima!

      Kesken ja aukkoja... ne aukot sieltä sulkeutuvat, ja joudut sitten jotain roudaamaan pois, kun entiset haukkaavat tilaa. Muutama vuosi vielä... Tuota mun paraatipenkkiä on rustattu moneen malliin pian 20 vuotta. Talvi 2015/2016 teki selvää jälkeä monesta luottoperennasta. Niinkös kaikista syysleimuista. Ja muistakin "varmoista" tapauksista. Silloin oli aukkoa enempi kuin täytettä, vaan niin on taas tungosta kerrakseen.

      Tulppaanien varret pysyvät jäykkinä pystyssä ihan ruskeinakin. Ne pitää leikkoa aina pois. Narsissit kaatuvat sievästi maata myöten, joten niistä ei ole niin häiriötä myöhemmissä vaiheissa.

      Poista
    2. Ystävä hyvä, siellä on vähintään kolme neliötä aukkona eli mahtuu muutama pioni tai muutama ruusu, ei tuommoista aukkoa sovi tyhjäksi jättää :D

      Minä taidan kyllä siirtää ne tulppaanit kokonaan pois, eivät ole kivoja raaskuina. Olisipa pinkkejä narsisseja.

      Poista
  2. 'Elke' o munki suasikki. Pikkuusen arka, mutton niin ihana, että paikkaan, jos on tarves. Komia tulopenkki. Siihen oot saanu maharutettua monellaasta. Varijolilijoosta tykkään kans. Kauvan meni, ennenku hoksasin, etton muitaki färiä ku sitä vaalianpunaasta. Mukavia hetkiä lapsikaartin kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme 'Elke'ä mulla oli alunperin tuossa tuppaassa, mutta kaksi on jäljellä. Komia puska silti. Toinen ihan valtavan suloisuus on 'Ballerina' kurjenpolvi! Vaalianpunaisena ihan sun makuusi!

      Poista
    2. Niino! Tiärän, mullon se mirrinmintun seuralaasena.

      Poista
  3. Kurjenpolvet ovat kyllä ihania ja kiitollisia perennoja. Tykkään niistä itsekin. Elkeä olen katsastanut "sillä silmällä", mutta en toistaiseksi ole hankkinut. Kaunis se kyllä on 🤍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa kurjenpolvista on tosi vekkuleita lisääntymään. Verikurjenpolvet pysyvät suurin piirtein paikallaan - onneksi. Yksi plussa on aika pitkä kukinta, ja syysruskakin on ilona.

      Poista
  4. Mahtava perennapenkki! Kurjenpolvet ovat hyvä suku, minulta puuttuu tuo Elke, mutta pinkki ja valkoinen löytyvät verikurjenpolvista. Minäkin laitoin ruusualueelle kurjenpolvia kavereiksi maata peittämään, täytyy ensi vuonna katsella, miten ne sävyjensä puolesta asettuvat eli vieläkö uusia hankintoja / vaihtoja on edessä. Kuinka korkeaksi sinun ’Henry Kelsey’ on kasvanut? Pohdiskelen tuen tarvetta ja tuen korkeutta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henry vetäisee helposti 1,5 metriseksi, mutta olemme ankealla viitosvyöhykkeellä, jolloin versosto paleltuu aina hangen pintaa myöten. Se tarkoittaa max. 30-40 sentin tappeja, joista lähtee uusi kasvu. Yleensä myös maan alta lähtee tosi voimakkaita uusia versoja.

      Tällä kasvutavalla Henry tarvitsee tukea elämäänsä täälläkin. Muutoin se lamoaisi aika leveälle. Minä tarjoan tukea metrin korkeuteen asti, jonka jälkeen loppu latvus pysyykin pystyssä.

      Poista
  5. Upea perennapenkki, jossa näyttää kasvavan monenlaista katseltavaa.
    Kurjenpolvet kuuluvat minunkin suosikkeihini. Pinkki verikurjenpolvi tosin on turhan innokas valtaamaan alaa, eikä todellakaan pysy kompaktina pakettina missään. Elkeä olen katsellut kaupoissa, vaan ei ole tullut vastaan. Voisin tosin olla sen etsinässä aktiivisempikin.
    Alppipiikkiputki on myös kiva kasvi ja pörriäisten suosiossa. Välillä kolme-neljä karvaturria mönkii samanaikaisesti sen kukassa ja näyttävät nukkuvankin siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paraatipenkki muuttuu kovastikin kasvukauden kuluessa. Aina nousee uusia kukkijoita, joten näkymät ja värit vaihtuvat omaan tahtiinsa. 'Elke' sun kannattaa aktiivisesti koittaa löytää. Se on mielestäni ihan tosi hurmaava!

      Rakastan perhos- ja pörriäiskasveja, kun niidenkin seuraaminen on oma hupinsa puutarhassa. Mesibaareja on tarjolla runsaasti, että kaikille löytyy omat suosikit!

      Poista
  6. Kurjenpolvet on oivallisia kasveja. Jopas sykähdytti malvan ja piikkiputken yhteiselo, mieletön parivaljakko. Tuo sinun pitkä penkki on huikea, ei ihme että aikaakin on mennyt sen tekemiseen.
    Hostatkin on komeita ja aina paikallaan. Olen lukenut hosta viruksesta, se on paha! Olipa harmi että sait sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenpolvet on tosi monimuotoinen sukukunta, jonka bonuksia on pitkä kukinta ja osalla tosi hyvä ruska.

      Hosta-X virukseen havahduttiin onneksi maailmanlaajuisesti, enkä pitkiin aikoihin ole nähnyt myynnissäkään viroottisia yksilöitä. Siitä on taidettu saada määrätietoinen selkävoitto. Onneksi, sillä kuunliljat ovat ihan perussettiä puutarhoissa. Ja lajikevalikoima on ihan huikea!

      Poista
  7. Kurjenpolvet ovat ihania, mutta olen karsastanut jostain syystä verikurjenpolvia. Äidilläni on sitä peruspunaista ja se kyllä tekee siementaimia ihan liiankin kanssa. Ilmeisesti sitten jalostetummat eivät sitä niin hanakasti tee vai...? 'Elke' olisi todella suloinen ja kyllä minulla löytyisi paikkaa valkoisellekin. Miten hurmaava onkaan harmaamalvikin ja piikkiputken liitto! Niiden sävyt sopivat ihanasti yhteen ja särmää tuo pehmoisen ja piikikkään yhdistelmä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perus verikurjenpolvi on vaatimaton ja sitkeä. Siitä on iloksemme monia jalostettuja lajikkeita, jotka eivät siemennä ja ovat pahus vieköön vähän arkojakin. Mutta kukkivat pitkään! Pidän paikallaan pysyvistä perennoista.

      Poista
  8. Hei.
    Olisinko voinut pyytää sinulta postausta paikallaan pysyvistä perennoista,eli jotka eivät leviä holtittomasti penkissä?

    Entä millä konstilla saat pidettyä nurmikon pois istutusalueiltasi ja puiden juurilta?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pannaanpas korvan taakse pyyntösi, Arja. Puiden juurilta en ole ruohoa torjunutkaan, paitsi katetuilta alueilta. Kattamista käytän muutenkin mahdollisimman paljon. Kehittelen pyyntöösi selkeitä vastauksia, kunhan on taas aikaa kirjoittaa.

      Poista