Ryhmäruusuja ja muitakin kaunottaria

Reipas kesäinen sade pudotti vuorokaudessa 55 milliä vettä niskaamme. Ojitetu suot ja metsämaat huolehtivat siitä, että vesi rysähtää sukkelasti yläjuoksulta alaspäin. Pieni jokemme nousi uomastaan tulvien kuin Niili. Puutarhani kellui pari vuorokautta osiltaan veden alla.

Omenapuulehto. Ei tarvi kastella vähään aikaan....

Kesätulvassa ei ole mitään uutta, näin on käynyt monasti ennenkin. Talomme on riittävän korkealla ollut jo silloin 1800-luvun lopussa, kun sitä on rakennettu, joten se ei kastu onneksi.  Nyt on monet padot ja veden ohjailut käytettävissä, ja meidän jokeen käännettiin Pattijokikin virtaamaan, sillä Pattijoen alajuoksulla meinasi taloja kastua. Vettä oli siis täällä ihan  riittävästi.

Kesähortensia eli Hydrangea bretschneideri kestää kellumistakin.

Jokirantaan olen istuttanut ajoittaista tulvaa kestäviä lajeja, kuten hortensioita, pajuja ja tuomia.  Joki nousee väistämättä ajoittain uomastaan, joten pari päivää voi joutua kasvit olemaan liotuksessa. Vastaavasti niin kuivaa ei tulekaan, etteikö kapillaari-ilmiö nosta jokivettä kasveille. Vesi ei ole joesta loppunut kuivinakaan kausina, sillä osa vedestä tulee Haapajärven tekoaltaalta.

Seitsensormiaralia eli Kalopanax septemlobus

Ennen ruusuja haluan esitellä teille erikoisen harvinaisuuden, joita kasvaa kaksi kappaletta puutarhassani. Seitsensormiaraliaa on vaikeaa löytää yhtään mistään. Minä löysin omani pieneltä virolaiselta puutarhalta muutamia vuosia sitten.

Mustila.fi sivuilla kasvista kerrotaan näin:

Seitsensormiaralia on sukunsa ainoa laji, todellinen kasvimaailman vastine amurintiikerille. Se on sopeutunut kestämään Koillis-Aasian lehtometsävyöhykkeen hyisiä talvia, vaikka se ulkoisesti näyttää trooppisten viidakoiden kasvilta. Suomalaisen silmiin se tuo helposti mieleen tutun huonearaalian (Fatsia japonica), jolle se onkin sukua. Kotiseudullaan se kasvaa massiiviseksi, jopa 30-metriseksi puuksi, jonka runkokin saattaa olla halkaisijaltaan reilusti toista metriä. Runko on paksujen, lyhyiden piikkien peitossa kuten oksatkin.

Lehdet ovat nimen mukaisesti seitsensormisia ja niiden "sormisuus" eli halkoisuus vaihtelee. Syvään liuskoittuneet muodot erotetaan toisinaan omaksi lajikseen tai munnoksekseen (var. maximowiczii). Lehtilavalla voi olla mittaa jopa 25 cm, lehtiruoti saattaa olla vielä pitempi, aina 50 cm saakka. Lehdet asettuvat oksien päihin kiehkuroiksi tavoittaakseen lehtometsän niukan valon mahdollisimman tehokkasti. Oksien päihin loppukesällä muodostuvat valkeat kukinnot ovat niin ikään valtavia, halkaisijaltaan 25–35 cm kertoterttuja, joihin loppusyksyllä kypsyy mustia, linnuille maittavia marjoja.

Seitsensormiaralia on länsimaissa kokoelmien ja kasviharrastajien hellimä harvinaisuus, jonka siemeniä ja taimia on ani harvoin saatavilla. Suomessa sitä kasvaa muutamissa kasvikokoelmissa, ja menestyminen näyttää vaihtelevan käytettävän alkuperän mukaan.

Sitten loikataan ruusujen maailmaan. Kuvat on sateen pieksemistä kukista, joten ihan priimaa ei ole nyt tarjolla.

Ryhmäruusu 'Baronesse'

'Baronesse' on ollut yksi kestävimpiä ryhmiksiä pihallani. Oikeasti ryhmikset on ihan tuurinkaupalla hengissä talven jälkeen, eli "kestävyys" on ihan sitaateissa kirjaimellisesti. JOS olisin järkevä ihminen, niin lopettaisin pelleilyn näiden ryhmisten kanssa. Mutta kun EN ole, vaan rakastan näiden ruusujen ihania kukkia niin valtavasti, niin hyväksyn sen tosiasian, että uusia näitä pitää muutaman vuoden välein.

Sateen pieksemä 'Bonica'

Kaatosade turmeli kukkia pienen täplityksen verran, mutta muuten ne kestivät yllättävän hyvin lojottavaa sadetta ja kosteutta. Talveksi suojaan rymiksiä maan kylmettyä kunnon tyvimultauksella, ja pakkasten tultua kattamalla sammaleella tai muulla sopivalla materiaalilla. Silti keväällä voi laskea, että puolet on kuitenkin kuolleita...

'Matadot' on huikean punainen!

Matala ja pieni- mutta runsaskukkainen The Fairy

Ruusuhulluudella on varmaan jokin diagnoosinumero siellä mielenterveyspuolella, ja varmaan ei ole ns. sairaudentuntua ensinkään... Minäkin sain vain hentoisen altistuksen Ruusukummilta, ja sitten onkin menty ihan vauhdilla ruusujen syövereihin. Ja voi että onkin ollut mukavaa!

Tämä oli viime vuonna 'Pastella', mutta ei se näin oranssi ollut...???!?
Joskus säät vaikuttavat kukkien väreihinkin. Nyt on ollut lämmintä.

Kun nämä ryhmikset on niin rajoilla täällä V-vyöhykkeellä, niin ikinonnellinen olen kanadanruusuista. Ne tarjoava melko vastaavan kauniin ja pitkän kukinnan vähän rotevammassa koossa.

Sade ei kellistänyt 'Henry Kelsey'tä.

'Quadra' on samaa sävyä Henryn kanssa, mutta ei paljasta keltaisia heteitään
kukan ikääntyessä Henryn tavoin.  Kauniita molemmat. Henry runsaampi kukissaan.

'John Cabot' on köynnösruusu myöskin, ja tekee ihanan hörselöiset ja laineikkaat
terälehdet valtavan runsaisiin nuppuryppäisiin. Nyt ei hörselyys vielä näy.

'Morden Belle' on ihan valtavan suloinen kanadanruusu! Sen juurella kasvaa loistosalviaa.

'Morden Belle'n olen uusinut kerran, koska rakastuin sen runsaisiin kukkiin - ja se kehtasi kuolla. Oli pakko hakea tilalle uusi vastaava. Tai siis kaksi... :D Nyt olemme eläneet taas yhdessä parin talven ylitse.

Ehkä suurikukkaisin kanadalaisista on 'Morden Centennial'. Kestävä V-vyöhykkeellä.

'Morden Snowbeauty' on puhtaan valkoinen alusta loppuun

'Morden Snowbeauty' on harvinaisesti täysin puhtaan valkoinen koko kukinnan ajan. Siihen ei tule sävyjä keltaisesta tai vaaleanpunaisesta missään vaiheessa. Erikoista sekin. Kukat ovat runsaita ja suuria.

Kokovartalokuvaa ruusumaasta. On kukkia!

Edessä vasemmalla ranskanruusu 'President de Seze'.
Nuo punaiset sen takana on Japaninhappomarjaa.

Ranskalainen 'President de Seze'

Minulle ilon ja tyyneyden Zen-hetki on mennä ruusumaalle saksien kanssa leikkomaan kukkineet ryppäät pois. Kanadalaiset tekevät kiulukoita, jos niiden annetaan tehdä niitä. Poistamalla kukkineet kukat saadaan lisää kukkia, joten viikottainen siivous on paikallaan kukinnan jatkamiseksi.

Ruusumaa toiselta kantilta. Tuo puun taimi on balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

Sataa ja on tylsää - vilkastaan perennoja siis.

Vesisade lojottaa vähän alakuloisesti ulkona. Ei kunnon myräkää, vaan tasaista ja harmaata tihkua. Ei semoisesta jaksa innostua, vaikka hyväähän sade tekee maalle. Tai noh - ei se ole kuivumaan päässyt sitten kesäkuun.

Verikurjenpolvi 'Elke'

Varastossa on paljon kuvia, joten ammennetaan julkaisemattomia paloja menneestä viikosta. Kurjenpolvet (Geranium) on erittäin monimuotoinen ja runsas sukukunta. Olen ruusujen seuralaiskasveja etsinyt, ja verikurjenpolven lajikkeista on tullut lemppareita. Varsinkin verikurjenpolvet pysyvät aika kompakteina kooltaan, eivätkä leviä hillittömästi siemenistä. Siis minulla eivät leviä ollenkaan siemenistä, mikä on ihan tosi kiva juttu.

'Elke' kokonaiskuvassa - nätti ja kompakti puska, joka kukkii aika pitkään.

Juuri runsas siementäminen on osalla ihan riesa, toiset taas juurillaan valtaavat maata liian kanssa. Vuosien saatossa olen oppinut arvostamaan paikallaan pysyviä kasveja. Nyt mulla on syvä rauha sydämessäni näiden verikurjenpolvien kanssa.

Verikurjenpolvi 'Max Frei' yhtä kompaktina

Kurjenpolvien värit rimmaavat hyvin rusujen kanssa, ja kummatkin pitävät samanlaisista olosuhteista. Ihan tosi hyvät parit! On minulla monta muutakin lajiketta, mutta nämä kaksi vain sattuivat kuviin. Osa lajikkeista on arempia, joten aina eivät ole talvehtineet. Suosittelen kokeilemaan kuitenkin muidenkin kuin ruusujen kaverina.

Arbetorumin (tahallinen kirjoitusvirhe) kasvaa myös perennoja

Kerroksellisuus puutarhassa on silmälle tosi kivaa, ja antaahan se tavallaan lisää tilaa, kun hyödynnetään pinta-alaa myös korkeussuunnassa. No meillä ei ole tilasta puutetta, mutta olen tykännyt sommitella kuitenkin kasvustoja lehtivärien-, muotojen- ja kukinnan mukaan.

Edellisen kuvan yksityiskohtana kuunlilja, jonka väri ja lehtimuoto kiinnittää heti
huomion. Lajikenimi on jossain muistiinpanoissa. Aika räikeä tapaus... mutta kaunis.

Minä ihastuin vuosia sitten kuunliljoihin, ja hankin niitä aika hurjan lajikevalikoiman. Paljon tuli tilattua eurooppalaista taimistoistakin, mutta sitten tuli hosta-x virus. Jonkun verran piti polttaa täälläkin kuunliljoja, osa vain näivettyi paikoilleen. Nyt ei vuosiin ole näkynyt viroottisia lehtiä, joten taidan tyytyä toistaiseksi tähän valikoimaan.

Lehtimuotojen ja värien kontrastia. Vasemmalla Enkeliperhoangevo, keskellä
edessä kuunlilja 'Big Daddy' ja sen takana purppuraheisiangevo 'Jefam'

Tiedän tuon hostamanian vielä nostavan päätään jossain vaiheessa. Joskus takavuosina perennapenkkejä sommitellessani motoksi tuli, että jos et tiedä mitä istuttaisit paikkaansa - laita hosta. Se periaate onnistui muuten aina!

Tulotien varressa 16 metriä pitkästi paraatipenkkiä täynnä perennoja.
Penkin toinen pää täyttyy valkoisen ja sinililan sävyistä.

Tulotien varressa on pitkähkö perannapenkki, joka kukkii varhaisesta keväästä myöhään syksyyn jatkuvasti jollain lajikkeilla.  Perennapenkeissä on mahdollisuus asiaan paneutuen saada hidas, kesän mittainen elokuva, jossa estradille nousee aina uudet primadonnat. Juoni penkissä etenee aaltoina, jossa loppuhuipennuksena on ruska ja kuura. Kunnes keväällä sipulikukat aloittavat taas uuden jakson. Sitä ei koskaan kyllästy katsomaan!

Toinen pää penkkiä kylpee oranssia ja keltaista. Pian värit vaihtuvat jälleen.

Tuo penkki on niin tiuhaksi kasvanut, että sekaan ei sovi rikkaruohoja oikeastaan vahvimpia lukuun ottamatta. Helppoa sieltä on käydä nykäisemässä tanakat nokkoset ja valeriaanat.

Varjoliljat nousevat omaan kerrokseensa. Nimilappu on jossain siellä juurella...

Jossain vaiheessa puutarhaelämää innostuin martagoneista eli varjoliljoista. Ne ovat vuosien saatossa lihoneet ja jakaantuneet. Kalliita olivat, vaikka Latviasta niitä tilasin. Tykkään näistä edelleenkin!

Toinen martagon ja keisarinkruunujen aukeamassa olevat nuput vierellään.

Ja jostain syystä olen aina innostunut kummajaista ja harvinaisuuksista. No tämä ei oikeastaan kuulu kumpaankaan ryhmään, mutta tykkään silti metallinhohtoisesta piikikkyydestään:

Alppipiikiputki eli Eryngium alpinum. Ilman tätä ei vain voi elää.

Alppipiikkiputkella on erityisoikeus kylväytyä puutarhassani. Se tekee sitä maltillisesti. Pidän todella paljon sen jämäkästä, metallinhohtosinisestä olemuksesta. Myös kaikki pörriäiset rakastavat sitä.

Harmaamalvikki painaa hempät kukkansa piikkiputken tukeen. Liitto tämäkin.

Mitäs muuta pihallani nyt tapahtuukaan.... ei tähän saa kuin pienen osan, joten pitää tehdä valintaa. Ei postausta, etteikö pientä maistiaista ruusuista. Ryhmäruusuista en ole puhunut vielä yhtään mitään tälle kesälle. No ne aloittelee. Uutena istutin 'The Fairy' ruusuja muutaman.

The Fairy eli Keijukainen. 

Ehkä seuraavaan postaukseen ryhmäruusuja vaihtelun vuoksi. Minä jatkan vaikka siivoamalla huushollia, sillä huomenna tulee lapsikaarti käymään porukalla kylässä ennen kuin yksi porukasta joutuu palaamaan pääkaupunkiseudulle töiden alkaessa. Vielä ehditään kokoontua yhteen, joten taidan pitää lyhyemmän työpäivän nollaten työaikasaldot pois.

Iloa ja valoa viikkoosi!

Parhaat ruusut puutarhassani

Tämä on ihan huikeaa aikaa, kun pensasruusut vielä kukkivat ja kanadanruusut aloittelevat. Sekaan mahtuu monta perennaa upeassa kukoistuksessa. Eli nyt on kukkia suorastaan visuaaliseen ähkyyn asti.

Oikealla ruusu 'Sointu' ja vasemmalla 'Ilo'

Tämän hetken kukkijoista nostan kaksi pensasruusua ylitse muiden - Ilo ja Sointu. Ne on istutettu 2016, eli ovat juuri päässeet lähes täyteen mittaansa. Kumpikin vie halkaisijaltaan reilut kolme metriä olevan ympyrän, eli ovat isoja ruusuja.

'Ilo' on jo nimeltään niin positiivinen!

'Ilo' on kanadanruusu 'John Davis'in ja 'Kempeleen Kaunottaren' risteymä. Se kukkii runsaana ja pitkään, ja loppukesästä voi tehdä vielä jälkikukkia pääkukintansa jälkeen. 'Ilo' on lähes piikitön, joten sen voi istuttaa kulkupaikkojenkin viereen muistaen sen tilavaatimuksen kuitenkin. Kukat eivät ole hurjan suuria, mutta niitä on huikeina terttuina, jolloin kukinnasta muodostuu vähintäänkin spektaakkelimaisen näyttävä. Merenrantakaupunkiin istutin oikein näköpaikalle kolmen ruusun ryhmän tänä keväänä. Siinäpä paljon iloa ohikulkijoille!

'Sointu' vaihtaa kukan väriä kukinnan edistyessä.

Sointu on suht uusia kotimaisia ruusujalosteita. Se on polyantha-ruusun ja 'Snow Pavement' ruusun risteymä, joka on tehty Viikissä Helsingissä. 'Sointu' tekee suht pieniä kukkia ryppäinä. Avautuva kukka on vaaleanpunainen, mutta vaalenee valkoiseksi ikääntyessään. Kukinta-aika on tosi pitkä syksyyn asti.

'Ilo' ja 'Sointu ovat kanadanruusujen maan takareunalla.

Kanadalaisetkin aloittavat hiljalleen kukintansa. Sitä iloa piisaakin sitten pakkasiin asti - on ne vain niin mahtavia kukkijoita!

Kanadalainen 'Quadra'

'Quadra'a on pidetty hyvänä talvehtijana, mutta ei se ihan ongelmaton ollut alkuunsa täällä. Kaksi istutuin silloin 2016, ja toisen olen saanut uusia. Nyt näyttäisi menevän jo tosi hienosti!

Kokovartalokuva 'Quadra'sta. Vasta ekat kukat on auki.

'Quadra' kuuluu köynnösrusuihin, ja se kasvattaakin helposti reippaasti toista metriä pitkät versot kesän aikana. Talvella se paleltuu lumirajaan asti, mutta silläpä ei moisen kasvuvoiman takia ole mitään merkitystä jos ei versot talvehdi ylös asti. Kukintaa tuo paleluminen ei haittaa yhtään.

Kanadalainen 'John Cabot'

'John Cabot' aloittaa myös kukintaansa. Myös se on rotevakasvuinen köynnösruusu, mutta elää meillä pensasruusun elämää. Kanadalaiset kaikki paleltuvat säännönmukaisesti lumirajaan täällä, mutta se ei niiden eloa ja kukintaa haittaa mitenkään. Tästä eteenpäin kanadanruusujen maa tulee leiskumaan upeaa kukkaloista myöhään syksyyn asti.

Kanadalainen 'Morden Centennial' on valtavan suurikukkainen kaunotar!

Nää on niin jännittäviä aikoja, kun valtavasti ruusuja puhkeaa kukkaan! Viime kesänä ihastuin 'Morden Snowbeauty'yn, vaikka sen kukan muoto ei minua aluksi puhutellutkaan. Lisäksi se tykkää lamota laajalle, jota aluksi pidin ikävänä tapana. Nyt tuo ruusu on asettunut sijalleen, ja saakin retkahdella, sillä sen kukkarunsaus rätinkokoisilla kukilla on kyllä kaunis!

'Morden Snowbeauty' on sittenkin kaunotar :D

Muista kanukeista 'William Baffin' vetää varmaa linjaansa muhkealla kasvulla ja huikealla kukkarunsaudella. Kaikki kanukit aloittelevat, ja se paras kukinta on vasta edessä. Voin kertoa, että kanadanruusujen maalla tunnen aina suurta iloa.

Kanadalainen 'William Baffin' on päässyt luottoruusukseni.

Otetaanpa vielä yksi kuva 'Luise Bugnet'ista. Poistelin jo kukkineita, jotta kukinta jatkuisi mahdollisimman pitkään.

Ja 'Luise Bugnet' kiittää jatkaen kukintaa tooosi pitkään!

Ranskanruusujen kanssa olen vähän vaikeuksissa, kun en pääse niiden kanssa sinuksi. Lieneekö kielivaikeuksia vai mitä, mutta en oikein pääse näiden sielunelämään käsiksi.

'Merveille'n kukat kestävät vain hetken.

Tämä dramaattisen värinen 'Merveille' on ranskanruusun ja sammalruusun risteymä. Sen väri on todella hieno, mutta kovin hetken sitä saa ihailla. Mutta paikkansa se on ehdottomasti ansainnut!

Ranskanruusu 'Jenny Duval' on runsaskukkainen.

Nämä ranskattaret talvehtivat oikukkaasti, mutta versovat erittäin hyvin kasvukaudella. Kukkia tulee runsaasti, ja monet niistä ovat violettiin vivahtavia väreiltään - siis mielenkiintoinen lisä ruusumaahan. Kukinta on aika nopeasti ohi.

Upea 'Dutchesse de Montebello' kärsi jostain syystä talvesta. Ainoa kukkansa on tämä.

Muut ranskattaret eivät ole vielä saaneet nuppujaan auki, mutta paljon on kukkia tulossa. Useimpia niistä pitää tukea, kun lamoavat oikeasti ihan maata pitkin. Ehkä pääsen juttuun näidenkin ruusujen kanssa vielä vähän harjoiteltuani.

Se ihan paras ruusu puutarhassani on kuitenkin kanadalainen 'Henry Kelsey'

Kun otsikkona oli parhaat ruusut puutarhassani, niin se paras on kanadalainen 'Henry Kelsey'. Sen talvehtimisvarmuus, kukinnan väri ja muoto, sekä kukinnan kesto on ihan parasta A-luokkaa. Kakkospaikasta käydäänkin sitten tooosi tiukkaa kisaa!

Ruusu 'Handaland' on potentiaalia tulevaisuuteen. Tähän ruusuun haluan tutustua paremmin.
Nyt se elää 'Ilo'n kainalossa vähän ahtaasti, mutta se lupaa paljon myös julkisiin istutuksiin.

Valokuvia jäi hitokseen paljon varastoon, joten toisella kertaa lisää. Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle!

Peijoonien pompulat ja ruusujen seuraavat

Pionien aika keskellä ihanaa kesää on aina yhtä lumoavaa seurattavaa. Nuput hiljalleen turpoavat, ja avautuessaan tuottavat suurta ihastusta.

Kuvan alareunassa 'Barbara' ja  yläreunassa 'Sarah Bernhardt'

Pionien kukat ikääntyessään vaihtavat usein väriään ja kukan muotokin saattaa muuttua suuresti. Sadetta ei suurin surminkaan soisi  herkkiä kukkia pieksemään, mutta yleensä jokin ukkosmyrsky osuu ihan väistämättä kohdalle. Sitten käydään varovasti ravistelemassa kukista painavaa vettä pois. Näinpäs tänäkin vuonna sade on moneen kertaa piessyt kukat nuokkuviksi, mutta tuuli on sopivasti kuivannut ne jälleen.

Minun suosikkipioni on vanha klassikko 'Sarah Bernhardt'. Morsiuskimppupioni :D

Pioni on kestävä leikkokukka, mutta ikinä en raaski ottaa sisälle maljakkoon yhtään kukkaa. Joskus olen viemisinä tehnyt pionikimpun, mikä onkin tosi vaikuttavan näköinen ilmestys.

'Kansas' pionin puna ei koskaan toistu oikein kamerassa.

Pionien suku on huikea runsauden sarvi! Kukkia löytyy valtavaa väriskaalaa, kerrottuna tai yksinkertaisena ja kaikkea siltä väliltä. Eri lajikkeita valitsemalla saa pioneista aika pitkänkin kukinta-ajan,ja sivunupulliset sortit jatkavat kukinta-aikaa myös.

Isoa valkoista hörsylää. Nimensä oli jotain perin kiinalaista.

'Coral Charm' aloittaa lohenpunaisena ja päätyy melkein valkoiseksi.

'Bowl of Beauty' aloittelelee.

Pionipenkki pursuilee kukkia monessa värissä.

Pioneista hypätään ruusuihin. Kanadalaisista tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan ehti 'Henry Kelsey', mutta 'Quadra' ei jäänyt kuin päivällä jälkeen. Aiempina vuosina ekana on ollut valkoinen 'JP Connell', mutta jostain syystä se ei lähtenyt voimalla kasvuun keväästä.

Nuppuja on 'Henry Kelsey'ssä tuttuun tapaa ihan valtavasti.

Sateiden kanssa olen ollut jännässä, kun sekä ruusut että pionit voivat homehduttaa nuppunsa liiassa kosteudesa.  Sateita on tullut ihan jatkuvalla syötöllä pari viikkoa, mutta kuurojen välissä kasvusto on päässyt kuitenkin kuivahtamaan. Näin nuput ovat päässeet aukenemaan.

'Luise Bugnet' - punainen nuppu, aukeava kukka punaraitainen ja avoin kukka valkea.

Muutama kehu 'Luise Bugnet' ruusulle on paikallaan. Sen nuppujen hieno metamorfoosi värissä on ainutlaatuisen hieno. Ruusu kukkii heinäkuun alusta alkaen pitkään. Se muodostaa tummanvihreän, kauniin lehdistön ja pysyy aika kompaktin kokoisena. Se on terve ja kestävä. Juurivesoja tulee hyvin maltillisesti ainakin tämmöisellä neljättä vuotta aloitttavalla puskalla. Suosittelen.

Sinivaleunikko 'Henson Violet'

Lyhyt kurkkaus vielä perennamaan suuntaan. Sinivaleunikot kukkivat täyttä häkää. Kuvan 'Henson Violet' on kylväytynyt pitkin ja poikin kukkamaata. Se on niin silkkisen lumoava, että olen sallinut kuritomuuden.

Sinivaleen valkokukkainen muoto ja lehtosinilatva.

Kuviin eivät nyt sattuneet perinteiset sinivaleunikot, joista on myös sitä kaikkein taivaansinisintä 'Lingholm' lajiketta. Nämä ovat niin ihania kaunottaria!

Kosteikossa kruunitikankontti 'Reginae' jaksaa yhä vain kukkia.

Maariankämmekät ovat kukkineet yli kuukauden. Nämäkin lisääntyvät minne haluavat.

Paljon tapahtuu puutarhassa. Aina vain uusia lajeja ja lajikkeita nousee loistamaan aikansa. Puutarha elää aivan ihanasti kesän mittaa mitä erilaisimpia kukkien noustessa estradille.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!