sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Heinäkuun huippuja vauhteja

Huomaan päivien vierähtäneen edellisestä päivityksestä. Työpäivän teen Merenrantakaupungin ainoana puutarhurina, siihen päälle hoidan syöpähoitojen toimivuuden ohittaneen äitini hyvinvointia - ja lopun aikaa askaroin omalla pihalla. Eli en askaroi omalla pihalla juurikaan. Mutta onneksi kukat jaksavat ilahduttaa!

Alppipiikkiputki ja pioni. Pionien loisto on ollut ihan hurja upeaa tänä vuonna!

Olen pahasti jäljessä kasvukauden kulussa kuvienkin myötä, mutta hiihdetään nyt perässä - kun ei muuhunkaan pysty. Pionit ovat kukkineet ihan järkyttävän upeasti ja pitkään. Sateet eivät ole osuneet Merenrantakaupunkiin ensinkään. Meillä on ihan hirveän kuivaa! Tämä kesä on ollut kylmä ja kuiva. Lämpötilat ovat olleet koko kuluneen kesän 10 ja 15 asteen välissä. T-paitakelejä ei vain ole ollut. Kasvitkin ovat värjötelleet, joten kukkaan päässeiden pionienkin kukinta-ajat ovat olleet pitkiä!

'Coral Charm' on iso ja upea!

Kylmyys ja kuivuus ei ole omiaan edistämään rehevää kukintaa. Kastelun saamme hoidettua jokiveden pumppaamisella, mutta hyytäville lämpötilalukemille ei vain voi mitään. Hemmetin kalseaa on ollut.

Rosa rugosa 'Luise Bugnet' on ihan tosi luotettava ja kaunis kukkija!

Vuodenaika siirtyy hiljalle blogini ydintä kohti - eli kanadanruusujen tuomaan suuren iloon. Ne kaikki talvehtivat jälleen lempeän lumitalven läpi helposti ja ovat nyt heinäkuussa täynnä täpinää kukkia koko loppukesän. Viimeisimmät kuvat eivät ole koneella, joten päivitys laahaa todellisuudesta. Kun ei vain kerkeä koneelle.

Ranskanruusu 'Jenny Duvall'
Pakko siirtää kuvia ja pohdintoja ruusuista tuleviin pohdintoihin blogissa. Siihen on koko talvi aikaa. Nyt kanadanruusujen ja verrokkeina ranskaruusut, pensas- ja ryhmäruusut saavat oman tilansa ajan taas salliessa. Mutta hienoa kukintaa on tulossa sateiden turmelematta. Sadetta tuli heinäkuussa tosi niukat millit,  ja tulossa on hellettä pitkästä aikaa. Eikä pisaraakaan vettä.

Sinivaleunikko Mecononpsis 'Lingohom' on taivaan sineä.

Jos nyt katsotaan, niin kesä 2017 oli kylmä ja märkä, kesä 2018 oli kuuma ja kuiva, kesä 2019 on ollut kylmä ja kuiva- niin ensi kesä vois olla kuuma ja märkä. Kyllä me tarhurit ollaan aina niin sään armoilla!

Puutarhakoira Rieko hoitaa käytetyt taimipurkit jälkikäsittelyyn.


Kanat viettävät vapaata kesälomaa ihan Ellun kanoina.

Minulla on kesälomat viettämättä, kun puutarhurin kesälomat pitäisi olla jossain muussa ajankohdassa. Paha on sommitella lomia aktiivikauteen, kun ei ole tuuraajaa. Jos olen pois, niin ei ole kasveille hoitajaa. Pitänee kehitellä systeemejä, mutta taas tänä vuonna mennään näillä.

Iloa, valoa ja vauhtia kesän kulussa! Sitähän piisaa...
Taustalla kirjometsävaahtera 'Drummondii' ja edessä purppuraheisiangervo 'Coppertina'.

17 kommenttia:

  1. Onpa kaunis tuo ranskanruusu. Meillä on ollut sateita ihan riittävästi tänä kesänä, nyt viime päivinä vettä on tullut todella runsaasti. Rieko on paras kaikista! Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusujen kauneutta riittää nyt pitkäksi aikaa. Sateistanne olen himpun kateellinen, kun täällä on ollut niin pitkään tosi kuivaa. Maa on taas syvältä asti pölykuivaa. Suurena helpotuksena on joki, josta tehokkaat pumppuautomaatit nostavat vettä kasvien tarpeisiin. Pumput on täsmäkastelua sangen rajatulle alueelle, joten oikea luonnonsade auttaisi paljon. No ei ole näköpiirissä pitkään aikaan sateita...

      Poista
  2. Ei ihme, ettei sinulla jää aikaa omaan puutarhaan. Onneksi se pysyy siellä paikallaan. Osa tekemättömistä töistä haihtuu listalta itsestään.
    Valamonruusuni on alkanut valloittamaan uusia alueita niin omalta kuin naapurinkin pihalta. Taitaa olla edessä sen kaivuu ylös ja lahjoittaminen isomman tontin omistajalle. Joku vähemmän innokas leviäjä-ruusupensaskaunotar sopisi tilalle. Ranskanruusu tai Austin-ruusu. Siinäpä pulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime viikolla kävi pari puutarhatoimittajaa, kun kerran olin luvannut jo aikoja sitten tulla käymään. Ei edes hävettänyt rehottavat vesiheinät ja muut, kun ei kerran enempään repeä. Ehkä noin vuoden päästä juttua lehdestä lukiessa osaa sitten hävettää :D

      Valamonruusun istutin viime vuonna kaksin kappalein. Johan kukkivatkin kauniisti. Monasti juurivesaongelma ratkeaa ihan yksinkertaisella konstilla vetää reunanauhasta (15 cm korkea) rikula ruusun ympärille upotettuna maan pintaan. Ne vesat nousevat ihan pintaa pitkin menevistä juurista. Yllättävän toimiva, helppo ja halpa kikka.

      Poista
    2. Avoimissa kiertäneenä olen nähnyt monenlaista rikkakeskittymää, eivätkä ne ole kauniin puutarhan lumoa heikentäneet. Päinvastoin, epätäydellisyys on luonnollista. Omaansa katsoo aina liiankin kriittisesti.
      Kiitos vinkistä. Sepä olisi parempi vaihtoehto, kuin koko puskasta luopuminen. Valamonruusu on uskomattoman loistelias kukkija.

      Poista
  3. Olen nyt kolme kommenttia rustannut, yhtäkään en saa julkaistua, olkoon. Terkkuja ja jaksamista ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi juma, bloggeri kettuilee näköjään. Voimia sinnekin :D

      Poista
  4. Ilmat ovat olleet tosi vaihtelevia eri puolella maata🤔harmillista.
    Arvasin että sinulla on kovasti kiireitä, mutta jaksetaan odottaa ruusupostauksia😊Paljon voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kävin kuvaamassa ruusuja, joten postausta tulee jossain vaiheessa. Kanadanruusujen eka kukinta-aalto on nyt! Sadat huikean pinkeät nuppulatvat lupaavat ilon jatkuvan pitkään!

      Poista
  5. Kuuma ja märkä kesä :D Siinä sitä voisi olla pulassa rikkaruohojen kanssa. Voisi olla muuten sisälläkin tukahduttavan trooppiset tunnelmat :D Upeasti sopii yhteen nuo viimeisen kuvan kasvit, purppuraheisiangervo ja kirjometsävaahterako siinä ovat? Sopivasti sadetta hellepäivien lomassa sinnepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesät ovat olleet hyvin erilaisia viimeiset vuodet. Mutta onnksi kaksi hyvää lumitalvea - vaikka pakkastenkin kanssa - ovat pelastaneet talvehtimista hyvin.

      Purppuraheisiangervo 'Coppertina' ja kirjometsävaahtera 'Drummonii' siinä komppaavat toisilleen kontrastia. On siinä taustalla myös punapähkinä 'Fuscorubra' ja paljon vihreitä lajeja myös. Näyn unohtaneen kuvatekstin... korjataan :D

      Poista
  6. Työn iloa. Kovin ovat erilaisia nämä kesät. Meillä ei ole ollut ihan kamalan koleaa mutta kuivaa on, jo toinen kuiva kesä perättäin. Ei tee hyvää kasveille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri kasvit loistavat - nyt pärjäävät ne kuivassa kestävät, mutta huonommin kilpailevat lajit. Syväjuuriset on myös vahvoilla.

      Työn iloa tunnen kyllä! Tänään tuotiin minulle osoitettu postikortti, jolla keskustan kauppias kiitteli kesän kukkaistutuksista ja puistojen hoidosta. Lämmitti mieltä ihan tosissaan!

      Poista
  7. Kuulostaa olevan sinun päivät kovin täyteen buukatut. Koeta ottaa jostain lepoaikaa myös itsellesi, ettet hyydy.
    Louise on yksi ehdoton suosikkini, itsellä on kaksi pensasta ja nuppu on ihan huikea :) Kirjava metsävaahtera on todella kaunis. Hieno yhdistelmä purppurapunaheiden kanssa, jes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä simahdan aina siinä lokakuun tietämillä, kun viimeiset valkosipulit on maahan istutettu. Sitten menee noin kaksi viikkoa nukkussa kaikki mahdolliset vapaa-ajat. Sillä on kesä sitten nollattu.

      Luise Bugnet on kyllä aivan ihastuttava kukkarunsaudessaan ja kukinnan pituudessa. Ne nuput ovat aivan lumoavat, eikä kukkakaan jää toiseksi. Yksi monista tosi hyvistä pensasruusuista.

      Poista
  8. Puutarhurilla ne kesät taitaa olla kiireisiä siellä työmualla ylleensäkin. Mukava on kahella kauniisti hoijettuja viheralueita! Kauniita kukkijia siulla siellä omassakin puutarhassa on. Meillekkin istutettiin tuo kirjometsävaahtera ja purppuraheisiangervo lähekkäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulan maan aika on sitä aktiivikautta, joka kestää vain rajallisen ajan. Meitä on ihan vain kourallinen ihmisiä, jotka koittavat pitää puistot ja viheralueet ojennuksessa. Mielestäni olemme onnistuneet lähinnä ihmeen kaltaisesti, kun jakaa henkilökunnan määrän hoidettavilla hehtaareilla. No on siinä tietenkin priorisoitu alueita, mutta pelkkää nurmen leikkuuta on 130 hehtaaria.

      Onnea kirjometsävaahterasta ja purppuraheisiangervosta. Ne ovat hieno pari, joka komistuu vuosien saatossa. Ikinä et kadu hankintaa!

      Poista