Episodi matkustavasta myyrästä

Yleensä aina on kivaa saada taimistolta jotain kaupanpäällisiäkin, mutta tämänpäiväinen taimien noutoreissu sai ihan uuden käänteen. Istutimme repsikkani kanssa erään merenrantakaupungin puistoon isoja perennaistutuksia. Haimme firman autolla taimilaatikoita, josta täydellä kuormalla ajelimme kohdepuistoon.

Peltomyyrä - kuva lainattu suomenluonto.fi, josta löytyy paljon
mielenkiintoista tietoa ja kuvia Suomen luonnon eläimistä ja kasveista.

Purimme taimilaatikoita autosta istutusta varten, kun yhdestä laatikosta lähti vipeltämään lihava peltomyyrä. Se syöksyi maasturin sisätiloissa piiloon penkkien alle. Emme repsikkani kanssa ole ns. neitejä, mutta kummaltakin pääsi pahuksen hennosti täysin kehkoin karjaistu IIIIiiiik!

Yritimme saada myyrää hätistettyä autosta ulos, mutta myyrä oli vakavasti eri mieltä. Kumpikaan ei iljennyt koskea myyrään, joten yritimme jättää auton ovia auki, vaikka vettä satoikin. Myyrä tuli istua napottamaan takaoven kynnykselle. Lähestyttäessä se syöksyi penkkien alle. Yritimme jahdata sitä eri korkeuksilta karjaistujen IIIIIiik- ännähdysten keralla, josta tietenkin saimme hilpeästi ohikulkijoiden melkosen pitkiä katseita. Emme toinneet selitellä, että autossa on vain yksi myyrä. Riittävän kahelille varmaankin näytti, kun kaksi hälyvaatteisiin sonnustautunutta naista viuhtoo katumaasturin peräosassa naisellisia karjahteluita päästellen.

Kotona panostetaan luontaisiin myyrien vihollisiin x 6.
Kuva Welhosta virantoimituksessa huhtikuulta.

Lopulta keksimme hyödyntää myyrän turvan tunnetta taimilaatikkojen läheisyydessä. Asetin tyhjän taimilaatikon auton takajalkatilasta maahan nojolleen nurinpäin. Myyrä vipelsi sinne laatikon alle, jolloin sain laatikolla vipattua myyrän ulos autosta. Ei oltaiskaan kehdattu ajaa varikolle virka-apua anomaan - että viimeisen matkustajan saisi poistaa autosta, jos ei halua ajaa myyrän keralla. Se ei vain ollut vaihtoehto.

Pisaroita Mertensian lehdillä.

Sadetta on saatu mukavasti 10 mm, ja maa on taas pinnasta elpynyt. En ole syvemmältä kaivellut, mutta joka milli on tullut tarpeeseen. Huomiseksi voi olla tarjolla vielä jotakin tippoja, mutta aurinko ja lämpö lupailee paluutaan.

Pisarat kirjometsävaahterassa.

Kiitoksia kaikille kommentoineille lämpimistä ajatuksistanne. Ne oikeasti lämmittävät mieltä vastoinkäymisten keskellä. Nyt koitetaan toipua hiljalleen ja keskittyä myös uusiin juttuihin.

Iloa ja valoa keskikesän hetkiin! Meillä on hurja myyrien invaasio, sillä myyriä on ainakin Pohjois-Pohjanmaalla ihan juuttaan paljon. Jos kanta ei romahda, niin ensi talvena saa suojata kaiken mahdollisen. Myyrien armeija on armoton puutarhassa.

Kujanjuoksu jatkuu

Eipä mennyt nytkään kuin Strömsöössä - kulunutta sanontaa lainatakseni. Päivällä puhelin soi, ja sairaalasta kyseltiin tiukasti missä heidän potilaansa on. Kerrottuani kotiutumisesta perjantaina, asiaa ihmeteltiin kovasti, ja käskettiin viipottamaan kiivaasti takaisin sairaalaan. MRI-kuvissa näkyi kolme murtunutta nikamaa.

Eipä se auttanut, kuin kääntää Subarun keula taas pohjoiseen hivenen säikähtäneissä tunnelmissa. Oli tullut pikkuinen erhe kotiutuksen suhteen. Syykin oli ihan jäätävän metka - sivuvaihto epikriisissä.  Lääkärin lukemassa sivussa oli kirjoitettu: "MRI:ssä ei todeta poikkeavaa potilas kotiutuu". Edellisen sivun viimeinen sana oli "Jos". Ja MRI-kuvissa kolmessa nikamassa on kompressiomurtumat.

Kuopus on nyt varustettu keskiaikaisen kidutuslaitteen näköisellä niskatuella, jonka kanssa pitää viihtyä 6-8 viikkoa yötä päivää. Ja suihkuun on oma vedenkestävä mallinsa. Tämä Juhannus on tuntunut kujanjuoksulta. Hiljainen rukous taas yläkertaan: saisinko tavallisen, tylsän arjen takaisin?

Keskiviikkona kuulemme, mitä neurokirurgian ja selkäortopedian viisaat lääkäri päättävät jatkosta. Leikkauksen  tarvista ei kuitenkaan ole, joten odotellaan luutumista hyvin varovasti eläen.

Juhannuksen pihapuuhailuja

Kuopus toipuu hyvää vauhtia, joten hipsin pihalle puuhaamaan. Ajattelin hemmotella itseäni istutuspuuhilla. Uusien kasvien istuttaminen on ihan parasta puuhaa!

Hieno ja harvinainen pioni 'Olga' availee nuppujaan ekaa kertaa tällä tontilla.

Äitienpäiväksi saamani keskilännen tammi (Quercus ellipsoidalis) on odottanut maahanpanijaisia jo toista kuukautta purkissaan. Otin lapion ja kaivoin tosi syvän istutuskuopan. Tammet on paalujuurisia kasveja, joten tarjosin mahdollisimman syvän montun, jonka täytin hyvällä peltomullalla. Rakentelin vähän kohopenkkiä, johon lopuksi sommittelin maasta renkaan ympärille. Sellaisen, että tammen juurelle voi kaataa reilusti vettä, eikä se kieri pois. Tukikepit viimeistelivät istutuksen, sillä taimi oli 2,5 metrinen roistake jo.

Keskilännentammen lehti on teräväkärkinen. Katsotaan miten tämä menestyy täällä.
Vyöhykesuositus on I - III, eli pitäisi mennä myös V-vyöhykkeellä kokemuksen mukaan.

Hyvään istutusvireeseen päästyäni otin mansikkakangasta, jolla peitin sunnittelemani pensasruusujen maan hyötymaan yläreunasta. Istutin sinne 'Wasagaming', 'Sävel' ja 'Ritausma' -ruusut yhteen ryhmään. Aika näyttää miltä istutus näyttää sitten isona. Jemmaan jäivät vielä 'Linnanmäki', kaksi 'Splendels' valamonruusua ja yksi 'Tove Jansson'. Niistä kaksi viimeksi mainittua muodostaa toisen ryhmän. 'Linnanmäki' hakee vielä paikkaansa, mutta se on yksittäisenäkin ruusuna ihan näyttävä.

Pensasruusut näyttävät vähän yksinäisen orvoille pikkurisuille mansikkakankaassa. Niillä
on nyt vuosia aikaa kasvaa ja pulskistua täyttämään tilaansa. Etualalla sysleimuja.

Kanadanruusujen koemaa tarjoaa jo nuppuja! Olin odottanut niitä vasta heinäkuun lopulla, mutta näköään varhennettu kevät tuottaa tulosta sielläkin. Ruusumaassa kukoistavat myös iirikset, jotka aloittelevat kukintaansa.

Iris 'Hiisi'  näyttää tosi kauniin kukintonsa ensimmäisenä.

'Siniviitta' on myös uusi tuttavuus.

Rieko on hienosti oppinut jo puutarhakoiraksi. Se makoilee penkkien välissä, kulkee omia pieniä kiemuroitaan pysyen kuitenkin aina pihassa. Välillä se jahtaa talon kissojakin. Mutta on oppinut käyttäytymään puutarhassa toivotulla tavalla. Täystuhosta on tullut mallikelpoinen (melkein) koira.

Kasveja ei saa talloa eikä syödä. Paitsi rikkaruohoja.

Jotta elämä ei olisi pelkkää viihdettä, niin ison rupeaman tein Maestron kanssa hyötymaallakin. Siitä joskus myöhemmin lisää. Iloa juhannusviikonloppuusi!

Kohtalon sormi

Ei mennyt Juhannus suunnitelmien mukaan. Leppoisan ja mukavan keskikesän juhlinta vaihtui sairaalassa istumiseen. Nuorisojoukko oli yöharjoituksissa kokeillut autolla lentämistä volttia tehden, jonka seurauksena ambulanssit kuskasivat pikalähetyksenä Ouluun kolme neitosta.

Elämän lanka on oikeasti kovin ohut ja hento, mutta jokin suojelusenkeli varjeli jälleen. Autosta tuli rusina, mutta henkiä ei menetetty - eikä edes luita murtunut. Muutoin G-voimat ja äkkipysäys kyllä koettelivat. Autokoulun uunituoreilla opeilla ei vain saavuteta rallikuskin otetta sorateillä.

Nyt on takki tyhjä kirjoittamaan yhtään mitään. Päivästä tuli tooosi pitkä, sillä palasin Oulusta ihan hetki sitten. Vielä oma perillinen jäi osastolle tarkkailuun ja odottamaan MRI-kuvien lausuntoa. Juhannusaattona olemme iloisia, jos kuopus pääsee sairaalasta kotiin. Sitten vietetäänkin sairastupapäiviä. Semmoinen tapaus tällä kertaa.

Pikkukesästä isoonkesään

Pikkukesäksi sanotaan kevättä aina Juhannukseen asti. Silloin luonto on kauneimmillaan, kasvu voimakasta ja säät vaihtelevia. Ennen juhannusta satavat sateet sanonnan mukaan "satavat suoraa laariin".  Siitä päätellen jyvät on syksyllä melko pieniä.

Suhteeni koivuihin on hyvinkin kaksitahoinen, mutta koivuvasta kuuluu
Juhannuksen pitkiin perinteisiin. Nyt on lehti täysi, mutta vielä pehmeä.

Kulunut pikkukesä on ollut lämmin, tuulinen, öisin kylmä ja päivisin aurinkoinen. Kuivuus on leimannut tätä kevättä, sillä sateita tuli toukokuun alussa, sitten kesäkuun alkupuolella ja eilen ropisi kolmannen kerran. Väliajat porottava aurinko ja tuuli ovat kuivattaneet kasvustoja ja maata.  Osa kasveista on kärsinyt jo kuivuudesta. En muista vuosiin kastelleeni puita ja pensaita, mutta nyt lehdet jo lupottivat niin surullisesti, että letkuun oli tartuttava. Kaikki pelastuivat.

Unikot ei kuivuutta kärsi. Aukeavat nuput ruokkivat mielikuvitusta - minusta
tässä on lintu silmät kiinni, ja höyhenet pörhöllä :D

Isokesä alkaa Juhannukselta. Sen sanotaan olevan säiltään pikkukesän vastakohta. Tätä jäin pohtimaan, sillä kulunut alkukesä on ollut öisin tosi kylmää. Pakkaselle ei ole menty onneksi! Vuorokauden lämpötilaerot on olleet joillekin kasveille ihan shokeeraavia,  mikä näkyy kasvussa ja kukinnan viivästyksessäkin. Ehkä isokesä tarjoaa viileitä päiviä ja hikisiä öitä :D

Sinivaleunikko 'Henson Violet'. Tätä lähti Hirnakan matkaan. Sinivaleet on kauniita!

Juhannusviikko kallistuu oikein kivasti kohti loppuaan. Vielä  huominen töitä ja pääsen minilomalle. Otin maanantain lomapäiväksi, joten saan kaksi lyhyempää työviikkoa ja tosipitkän viikonlopun. Moni puuha odottaa täällä kotona askarointia!

Suomalaista alppiruusujalostusta 'Kristian's Pink'. Tämä tulee taimistojen
tarjontaan tulevien vuosien kuluessa. Jalostaja on Kristian Theqvist.

Juhannusta vietämme ystäväpariskunnan kanssa perinteisesti saunoen, grillaten ja iltaa leppoisasti istuen. Niin keski-ikäistä, mutta ei me kyllä rajumpaa jaksetakaan :D Villimmät bileet jää nuoriso-osaston vastuulle.

Kivipuutarhan yksityiskohtia. Vaahteranlehdet kuuluvat honodonvaahteralle.

Nyt kaikille mukavaa Juhannuksen odotusta! Kesäpäivänseisaus on huomenna torstaina. Siitä se isokesä alkaa! Toivon lämpöä ja aurinkoa - sitä on paljon puuttunut viime kesinä. Ruusut sitä rakastaisivat, kuten monet muutkin kasvit. Iloa ja valoa matkaasi yöttömässä yössä - kesän parhaina hetkinä!

Kukkenheimin kuulumisia ja Rosen ripset

Olipa aivan ihana intensiiviviikonloppu! Hirnakka päräytti pihaan perjantaina. Mukana oli kolme kiuruvetistä maatiaiskanaa, jotka sujautettiin Kukkenheimiin tekemään tuttavuutta muun kotkolauman kanssa.

Orsilla oli nuorikoille turvaa, sillä kanaparveen sujuttautuminen vaatii
nokkimajärjestyksen uudelleen asemointia. Kauniita kanasia!

Kukko oli todella innoissaan uusista nuorista rouvista, mutta olivat mokomat kovin ujoja. Vanha kanakaarti puolestaan oli odotetun nuivaa. Nokkaa oli tarjolla joka käänteessä. Onneksi on iso tarha, jossa löytyy väistämisen paikkoja runsaasti.

Kolmen nuorikon rohkelikko lähti ekana muiden kanojen seuraan. Tosin
viisaasti valitsi tarhassa orrelta seurata tilanteita.

Hirveää oli wanhain rouwain purpatus ensimmäisenä iltana. Orsille menoon kuluikin moninkertainen aika. Mutta viimein laskeutui rauha Kukkenheimiinkin. Me Hirnakan kanssa ehdimme grillata herkullisen iltapalan, jonka huuhdoimme alas muutamalla lasilla viiniä. Elämän parhautta ystävän kanssa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia kaikessa rauhassa!

Tämä vaalein tulokas on se kaikkein ujoin.

Minulla oli takana työpäivä, ja Hirnakalla melkoinen taivallus Joenkaupungista Raaheen. Puolen yön maissa olimme molemmat ihan kypsiä unten maille. Lauantaina lähdimme iloiselle turneelle Särkän Perennataimistolle, josta löysimme molemmat mukavia istutettavia. Hirnakka lähti koukkaamaan Kainuun pit-stopin kautta Karjalaan, ja minä palasin kotipesään vastaanottamaan koko nuoriso-osaston kumppaneineen. Pidettiin kunnon grillijuhlat, johon saatiin mummokin mukaan. Siinä ilta kului hyvinkin pitkälle.

Viimeiset myöhäiset tulppaanit hehkuvat. Tämä on 'Candy Club'
jonka yksi kukkavarsi on kuvassa. Kukat tulevat rypppäinä aluksi valkoisina.

Puutarhassa en ehtinyt kovinkaan paljon ryönäämään. Onneksi kastelun voi asemoida kuhunkin paikkaan, ja antaa vain rallattaa. Kuivuus on ankaraa. Luvassa on sadetta, mutta uskon vasta kun näen. Niin luvattoman monta kertaa sataa merellä ja maalla, mutta tämä rantakaistale vain jää ilman kostuketta.

'Candy Club' kukinnan edistyessä muuttuu punaiseksi. Kuvassa on yksi maahan
kaatunut kukkavarsi. Kaikki kukat on siis yhdessä kukkavarressa. Paras tulppaani!

Intensiivinen viikonloppu oli ihanan voimaannuttava. Oli tosi ihanaa nähdä Hirnakkaa, ja oman pesyeen yhteen saaminen on aina yhtä juhlaa. Pahnueen pohjimmainenkin lähtee heinäkuun alussa kotoa muuttaen Raahesta vuokraamaansa yksiöön. Wau - kaikki ipanat on saatettu siiville ja lentoon! Minä ja Maestro jäädään kahdestaan. Tai no toki henkilökuntaan kuuluu 10 kanaa, kukko, koira ja kuusi kissaa. Mutta lapsista viimeinekin aloittaa omat siiveniskut ja nosukiidon maailmalle. Jokin pykälä on saatettu loppuun. Tai noh... kyllähän tätä huolehtimista vain piisaa lopuksi elämää.

Sinivaleunikon lajike 'Lingholm'in sanotaan olevan se kaikkein kaunein.
Aiemminkin olen tätä yrittänyt, mutta nyt se talvehti. Jännää!

Loppukevennyksenä Rosen tuunaamisen saattaminen maaliin viimeinkin. Puutarhurin pirssi:

Rose ja ripset. Oh my...!

Hilpeä, naurettava ja omituinen. Ihan hassu! Saattaa olla että huomenna töihin ajaessa 100km/h kuuluu pari kertaa vain "vips", ja ripset ovat tiessään. Mutta sentään pari kuvaa jää muistoksi. Kiinasta tilaten ripset tulivat postissa vain 3,5 euron hinnalla. Menetys ei ole siis suuri.

Nauramatta tuota ei vain katso!

Iloa ja valoa viikkoosi! Pikkukesä alkaa loppua ja Isokesä alkaa. Juhannusta odotellaan, ja sateita tosiaankin toivotaan jo. Joka tapauksessa hymyä suupieliisi!

Rokotettu

Kävin hakemassa TBE- rokotteen, eli puutiaisaivotulehduksen rokotteen. Olen rokotuskriittinen - en -kielteinen. Työkseni nuohoan ruohonjuuritasolla puistoissa, ja vapaa-aikoina vaeltelen meren rannoilla muutenkin. Ikinä ei ole punkki nahkaani tarttunut, mutta kun Raahen Preiskarin saaresta on löydetty TBE:tä kantavia punkkeja, niin ajattelin kuitenkin hankkia rokotesuojan. Mahdollinen ongelma on selkeästi sangen lähellä, vaikka riski onkin pieni.

Kesäiltojen kauneutta piisaa jälleen runsain mitoin!

Kissoista ja koirasta ehdin jo nyppiä iljettäviä punkkeja, ennen kuin sain haettua apteekista niskaan laitettavat punkkilääkkeet. Ne tepsivät onneksi nopeasti. Pirullinen on punkkien riesa! Vielä 10 vuotta sitten niistä ei täällä tiedetty mitään. Sanovat niiden leviävän kauriiden mukana. Kauriit ovat tulleet tänne reilut viisi vuotta sitten. Ei onneksi isoina laumoina, mutta trendi on kasvava. Onneksi niillä on luontaisia vihollisia isoissa kissoissa.

Alppiruusut kukkivat - eivät niin hulluna kuin viime vuonna, mutta iloksi asti.
Kuvassa on risteytys Rhododendron aureum x goldscatz

Punkit ja sääsket ilmeisimmin valikoivat kohteensa. Minä ruhvellan jatkuvasti rantavitikoissa, jossa taatusti on punkkeja. Punkkilitkun jälkeen Riekossa on kipittänyt punkkeja rantareissun jälkeen, mutta ne eivät iske kiinni. Minä en kelpaa sääskillekään - mistä en ole mitenkään pahoillani. Meillä kun on hiton paljon sääskiä. Jos ihan mitään muuta ei ole tarjolla, niin sitten saattavat epätoivoissaan hätistää minuakin. Ehkä sama pätee punkkeihinkin, että toiset on maittavampia purtavia. Minä olen sitten se viimeinen pappilan hätävara - kun mitään muuta ei ole mahdollisuuksissa.

Kämmekät kukkivat - nämä on meidän luonnon omia orkideoja!

Oletko sinä ottanut punkkirokotteen? Punkinpuremilta ei rokote säästä, eikä auta toiseen niiden paljon yleisempään vitsaukseen borrelioosiin. Mutta karuja tarinoita on puutiaisaivokuumeen sairastaneilla, vaikka heitä on sangen vähän Suomessa - onneksi! Ihan tiukan riskikartoituksen mukaan - vaikkakin olemattomalla sattumakertoimella - otin rokotesuojan.

Kukko saa uusia rouvia - mutta tämä onkin tosi herrasmies!

Nyt ilolla odotan huomista, jolloin Hirnakka ajaa päräyttää tänne pohjoiseen pienen kotkottavan kuorman keralla. Tai noh - kanoja voi tulla ja mennä mukana epälukuinen määrä. Näin on vuosien saatossa havainnoitu :) Viinipullo on jo eilen asennettu kylmenemään. Mukava ja pitkään odotettu ilta tiedossa!

Mahdottoman hyvää viikonloppua! Minun viikonloppu on ihan parhain ennakkotietojen mukaan!

Ihanan illuusion nautinto!

Elämme kesäkuun 10. päivän iltaa. Olen puuhannut koko viikonlopun puutarhassani tuntien suurta iloa ja onnea. Hyötymaa on istutettu - vain mansikan taimet puuttuvat. Ja nekin on vartissa haettavissa Särkän perennataimistolta.

Kaikki katettuna kasvussa. Lähinnä taloa odottaa mansikkamaa paljaana istutustaan.

Nyt on puna- ja keltasipulit muovin alla juurtumassa, ja yrtit sekä salaatit kylvetty. Hyötymaan on kitketty, katettu ja kasteltu. Käytäväkankaat on levitetty taas suojaamaan rikkojen invaasiolta. Tilanne näyttää olevan hienosti hallinnassa. Se on illuusio eli havaintoharha.

Kivipuutarhan alangossa on suuria perennoja. Silta menee yli joen kohti merta.

Kivipuutarhassa vietin tunteja kitkien, haraten ja kattaen pussimullalla. Istutin tulevaisuuden toivoja, eli mm. Swertian kahta muunnosta: S. perennis ja S. perfoliata. Toiselle on suomenkielinen nimikin, eli se on viirutähtiö. Nämä ovat katkeroiden sukuhaaraan kuuluvia harvinaisuuksia. Tuo S. perfoliata minulla olikin aiemmin, mutta se kuului tappotalven 2015/2016 menetyksiin. Yksi kerrallaan metsästän aarteitani takaisin. Aika hupaisaa on se, että tuosta minun kasvista keräsin siemeniä Särkälle, josta sain siis nyt takaisin taimena aarteeni!

Viirutähtiö eli Swertia perfoliata kuvattu elokuussa 2013. Tämän lapsosia nyt istutin!

Isossa puutarhassa näyttää kaikki olevan iloisesti kasvussa, eikä rikkat pääse juhlimaan. Aina laajassa puutarhassa on jokin paikka rempallaan, mutta juuri nyt silmä lepää siistissä, kukkivassa puutarhassa. Tämä on illusio, jonka tiedän olevan hetkellinen havaintoharha. Hetkessä rikat roihahtavat, jolloin sotatilassa voi joutua kuittaamaan tilapäisiä tappioita.

Kitketty, katettu ja kukkiva. Käytävät on vielä kunnostamatta, mutta vielä
olen tilanteen herrana. Illuusio romuttuu noin neljässä viikossa :)

Siistiä järjestystä on kivaa katsoa. Tässä vaiheessa alkukesää kiveysten kivetkin
näkyvät. Loppukesästä kasvusto ryöppyää ylitse.

Kastelun tarve on jatkuvaa. Onneksi on kaksi isoa pumppua, jotka vetävät jokivettä letkuja myöten ahkerasti. Ruusumaille on nyt ihan oma painevesiautomaatti, joka huolehtii ruusuista, kasvihuoneesta ja tarvittaessa koko Arbetorumista. Toinen pumppu on hyötymaalle ja koristepuutarhaan. Hyvin riittävät, vaikka kuivaa kestäisi pitempäänkin. Onni on oma joki ja tekniikka vesihuoltoon!

Kanadanruusujen koemaa kasvaa upeasti. Ruusuja on hellitty ihan omalla kastelu-
systeemillä. Vaikka tulisi kuivakin kesä, niin kukinta ei näivety kuivuuteen.

Olen nauranut koko viikonlopun tälle illuusiolle, että lähes hehtaarin puutarhan rikat saisi pysymään kurissa. Viime pirullisena kesänä ei jaksanut kontata kylmässä vesisateessa, jolloin vesiheinät ja muut ei-niin-rantut rikkaruohot juhlivat perusteellisesti. Nyt niiden siemensato itää iloisesti.

Paraatipenkin lantakate lannoittaa ja peittää maan.

Mutta tässä hauskassa harhakuvassa on mukavaa elää. Rikkaruohot on siitä viheliäisiä, että alkuunsa ne näyttävät kovin vaatimattomille. Heti kun niille kääntää selän, niin johan niistä sikiää oikeita monstereita! Ajattelin tänäkin vuonna olla tarkkana tarttumaan haraan. Tiedän jääväni häviölle jossain vaiheessa. Niin vain käy ihan joka vuosi!

Paraatipenkissä valkosia narsisseja ja profeetankukkaa. Sekin hieno erikoisuus.

Nyt on viikonloppu nautittu alusta loppuun. Vielä aion käynnistää grillin, heittää siihen maukkaat pihvit ja lisukkeet paistumaan. Jäi vähän iltaan syöminen, kuten aina kun on tähdellisempääkin puuhattavaa.

Meillä on vasta nyt omenankukkien aika! Kyllä  käy juuttanmoinen pörinä puissa. Näistä on iloa mettiäisille!

Iloa viikkosi! Säät on mitä sattuu, mutta plussan puolella mennään!

Ryhmäruusujen maan heräämys ja kevään parhaat puut

Talvi yllättää pääkaupunkiseudulla joka vuosi, mutta nyt pääsi kevät yllättämään Pohjanmaalla. Tästä toki selvitään ihan nohevasti, mutta kovasti teettää työtä pysyä vauhdissa mukana! Muutama otos kevään parhaista puista - näitä toki riittää lisempääkin.

Usein kehumani kirjometsävaahtera 'Drummondii' kevään alussa.
Tämä on Valon Tuoja. Täysin kestävä V-vyöhykkeelläkin.

Kasvit ovat talvehtineet erittäin hyvin, ja toukokuun lämmöt innostivat julmettuun kasvuun. Kuivuudesta tuli seuraava rajoitin, mutta keinokastelulla voi parsia jotain kantteja. Joka paikkaan ei sadettimet ehdi ja yllä, joten on pakko tärkeysjärjestellä kastelua. Nyt on tosi kuivaa. Viimeksi satoi 4.5.2018, eli vanhanaikaiseen tapaan toukokuu oli kuiva. Toivon vanhanaikaista kesää poutakausineen ja lämpöjen keralla. Näitä halvatun kylmiä ja kurjia sadekesiä on katsottu nyt kolme peräkkäin.

Toinen "Osta heti pois jos näet" kasvi on saksanpihlajan hopealehtinen versio
'Magnifica' tai 'Lutenscens'. Todella hieno kesän hopeisena pysyvä lajike.

Sitten se minua itseä rankimmin hytisyttävin osio postausta - ryhmäruusujen maan talvehtiminen! Ryhmäruusut istutin viime kurjan kesän hyytävinä alkuhetkinä. Tantaulta ja Kordesilta tuli Ruusukummin kanssa yhteistyönä hiottu setti. Suurin kiitoksin hänen kokemustensa jaosta - nyt korjataan innostuksen satoa!

Tämä 'Baronesse' on talvehtinut jo kaksi talvea! Vahvat versot nousevat!

Olen ryhmäruusujen maan suojannut vain tyvimultauksella, kun talvi oli niin lempeä. Maa lumen alla ei jäätynyt ollenkaan. Kevään saatossa levittelin tyvimultauksia vain laajemmalle, ja kastelin maan hyväksi. Nyt sieltä pukkaa versoja ylös ihan tosissaan!

'Piano'n vahva verso puskee punaisena maasta.

Olen ihan otettu ja syvästi ilossa piehtaroiva - nämä talvehtivat! Ja tulevat kukkimaan viime vuotista tukevammin versoin. Ensimmäinen tiukka talvi on voitettu!!! Tulevaisuuteen en lataa yhtään mitään toiveita. Tämä yksi talvi voitettuna on parasta mitä voisi kuvitella - enemmän kuin missään toiveissa!

Pienestä ruusunkin versot pinnistävät kasvuun. Jokaista silmua tervendin
suurella ilolla - kasvuvoima kun on mitä huikein!

Pohdin hirveän kiivaasti kevättalvella, että tilaisinko vähän lisää ryhmäruusuja Saksasta. En tohtinut, sillä näiden menestymien on ihan äärirajoilla. Päädyin katsomaan miten viime kesän istutukset selviävät. Edelleen noin yhdeksän neliön tila hyvin suojaisaa ja aurinkoista tilaa on vapaana istutuksiin. Ehkä ensi keväänä tilaan lisää ryhmäruusujen lajikkeita. Katsotaan mitä tämä kesä tarjoaa antina. Mutta taas olen yhtä rohkeaa unelmaa rikkaampana! Talven koittaessa taas  pohdin talvetuskonsteja kunkin vuoden tuomiin haasteisiin vastaten.

Kirsikat kukkivat! Ihan valtava kukkarunsaus - ja pölyttäjiäkin piisaa. Satoa voi saada taas!

Kulunut talvi ei ole tuonut mitään isompia tuhoja. Myyrät pistivät poskeensa pari ei-niin-tärkeää kuusamaa. Ei kummoisiakaan menetyksiä siis. Tästä on ilo jatkaa kohti syvenevää kesää, joka näyttää paljon paremmalle kuin aiemmat sysikylmät ja susisurkean sateiset kesät. Hymyillen mennään päivä kerrallaan - iloa ja valoa loppuviikkoosi!!!

Sanoilla katetta

Nyt on tosi inhottavan kylmä, myrskyituulinen ja vähän jopa sateinen keli, joten en viitsi askaroida ulkona. Sopiva hetki päivittää blogia siis. Ensin kannoin vähän hellapuita, ja  laitoin puuhellaan tulet. Ei tarvi palella.

Tämän narsissin kukat on sormenpään kokoiset. Miniatyyri!

 Kevät on ollut ihanan aikainen ja lämmin. Paitsi täällä Raahessa meren äärellä tietenkin. Edelleen täällä kukkii narsissit ja tulppaanit, kirsikkakin läväytti itsensä ihan käsittämättömään kukintaan. Sato kyllä menetetään, kun tuli nämä myrskytuulet.

Vanhaa paikallista kantaa oleva 'Raahen Tyttö' kirsikkapensas.

Mutta katteista piti kirjoittaman - olen käyttänyt aikaani hyötymaalla. Viime kesänä se jäi lähes kesannolle, kun mitään ei hyövännyt kylvää. Vain pottua ja valkosipulia se tuotti. Ja kylvämättömät paikat juhlivat vesiheinän sun muiden yksivuotisten rikkojen vallassa. Ja nehän viihtyivät ihan hurjissa mitoissa! Ikävästi ne ehtivät tuottaa huikean siemensadonkin, joten on pakko pistää heti keväästä kampoihin monsterimaisille rikoille. Toukokuun kuivuus pidätti onneksi vähän rikkojen riemua.

Pottumaa istutettuna. Vakojen pohjalle on poljettu hevosten kuivaheinästä siivuja.
Kunhan pottu nousee päälle, niin katan loputkin nurmenleikkuun silpulla.

Peruna pystyy nopeasti peittämään alansa, joten se kilpailee oikein hyvin rikkaruohojen kanssa. Vielä kun sen kattaa, niin aina parempi. Yleensä yhden kesän jälkeen ei maassa rikkoja olekaan. Tosin maan oma siemenpankki itää aina kun mahdollista. Tosiasiallisesti rikatonta maata ei käytännössä ole kuin kuumennetussa pussimullassa.

Talven tullessa valkosipulimaa sai katteen kuivaheinästä. Nyt aukkopaikat pitää
kitkeä ja peitellä paremmin.

Talvivalkosipulia olen kasvattanut kauan. Ilman ei vain voi elää. Se on tosi helppo kasvatettava, ja saatuaan runsaasti lannoitusta ja riittävästi kastelua, menestyy se kurjinakin kesinä. Siis satoa tulee aina.

Kuivaheinän päälle tiivisteenä ruohosilppua. Lisään sitä useamman kerran kesässä.

Vähän on ärsyttänyt työpäivän jälkeen kyykkiä kattamassa hyötymaata, mutta teen sen kuitenkin paljon mieluummin, kuin koko kesän kitken rikkoja sääskien inistessä ympärillä. Nyt hyvin tehty työ kantaa pitkälle kesään. Lopulta aina kuitenkin käy niin, että rikat tursuavat jostain katteen raoista. Yleensä menetän tilanteen hallinnan jossain vaiheessa heinäkuuta. Mutta nyt elän jokavuotista illuusiota, että saan pysymään rikat kurissa... Se on yhtä kestävä illuusio, kuin itse kasvatetut tomaatin taimet :)

Himpun liian iso hyötymaa. Tarkoitus on tuota pienentää mm. pensasruusuilla.

Minä katan hyvin monin eri tavoin. Mansikkakangas naamioituna soralla tai hakkeella on paljon käytetty konsti. Monet perennamaat katan hevosenlantakatteella. Siinä saa kaikki mahdolliset kattamisen hyödyt lannoituksesta lähtien.

Lantakatteella saa yleensä myös siemenrikkana nokkosta. Vielä näkyy
paraatipenkissä vähän maatakin kasvien välissä. Ei enää kauaa.

Ilman erilaisia katteita en pystyisi ylläpitämään näin isoa puutarhaa. Ruohosilppua meillä on melko rajaton määrä, sillä nurmikkoa on turkasen hirveät määrät.  Enempi tulee ongelmaksi, että mihin keräävien leikkureiden säilöt tyhjennetään. Ei lopu kate kesken!

Puutarhurin apulainen työssä. Kuono mullan peitossa, kuin porsaalla ikään.

Mastro kaiveli vasta jyrsitystä maasta kiviä pois. Rieko tuli heti auttamaan kaivelemalla kiviä esille. Näppärää! Minä kitkin, ja Rieko tuli "kitkemään" myös syömällä valkosipuleiden välistä saviheinää! Tää täystuho alkaa oppia ihan fiksuksi puutarhakoiraksi - en olisi uskonut!

Iloa ja valoa - sekä toivottavasti myös rahtunen lämpöjä taas tämän kylmän pohjoistuulen jälkeen!