Huhtikuulle huutia

Aika rientää - tavataan sanoa. Keväällä rientäminen on ihan liian mieto ilmaus. Aika valuu käsistä hullun laukkaa. Kävin tänään huoltamassa vanhaa äitiäni reilun 100 kilsan päässä. Halusin tarjota hänelle tärkeän elämyksen sen muun huushollauksen lisäksi. Lähdimme Kiimingin Koitelin koskille katsomaan tulvaveden syöksyä uomissaan jäiden silottamien rantakallioiden välissä.

Yksi Kiiminkijoen uomista pauhaten purkaa vesiä.

Ekaa kertaa historiassa kuvat ovat kännykkäräpsyjä. Mulla on laatikossa ollut vanhan isäni hylkäämä Doron älykänny, jonka lanseerasin käyttöön kuopuksen Puolan matkan ajaksi. Pakko oli pelata Whatsapin kanssa, että yhteydet sujuu parin viikon ajan. Totuin tuohon, joten taidan jättää Caterpillarin kaikenkestävän näppäinpuhelimen puolestaan lootan täytteeksi.

Koitelinkosket ovat suosittu vierailukohde. Ennen tänne tuloa asuin
tuon kosken vierellä. Oli vähän nostalgiareissukin entisillä lenkkimaastoilla.

Liki kasikymppiselle äidilleni lyhyetkin kävelymatkat ovat haasteellisia, koska takana on jatkuvia rankkoja hoitoja. Ne pistävät ihmisen elon perin matalaksi. Käsikynkkää päästiin noin puolen kilometrin matka hänellekin monien muistojen maisemiin. Koskien kuohuista nautimme välillä penkille istuen. Luonnon voimat puhuttelevat - äitini kanssa olemme molemmat sellaisia luontoihmisiä, joilla puutarhurointi on se suurin intohimo. Geenivirhe varmaankin.

Kotona koiraa lenkittäessä vastassa oli kimmeltävä meri! Se sulaa sittenkin!!!
Oikeasti meriveden pinta on noussut, mutta se sulattaa jään :)

Päivä tahtoo vilahtaa käsistä, kun käy äiteen huoltoreissun. Kolme tuntia menee matkoihinkin. Kotona porhalsin plinsessa Riekon kanssa lenkille meren rantaan. Se sujuu nykyisin hinaten koiraa hihnassa eteenpäin. Missä on se eteen ja sivuille hötkyävä nuori koiraneito? Meillä on tarjolla vielä reilut pari viikkoa pelkkiä talutinlenkkejä, mutta hurtta ei niistä tykkää ensinkään huonoa. Eteneminen kun on perin hidasta nykyään. Ei olisi uskonut!!! Mutta meren rantaan päästyä ihastus oli suunnatonta! Merellä aurinko välkkyi sulan veden liplatuksessa! Meriveden pinta on noussut viimeinkin sen verran, että se on hiipinyt jäiden päälle. Ilta-auringossa valo kimmelsi veden pinnassa. Tämä on niiiiin kevättä!

Ja Plinsessa Rieko täytti tänään yhden vuoden. Huikean mukavaa on olla taas koirallinen ihminen. Vaikka Rieko on todellinen riesa, niin paljon se antaakin. Se on tunnollinen Personal Trainer, joka tuhisee onnesta milloin  mistäkin syystä. Tänään megatuhinat tulivat kuopuksen palauduttua Puolan parin viikon turneelta.

Äitienpäivänä on virallinen katselmus, jossa ulkomuototuomari antaa lausunnon. Siinä
varmaankin on toteamus, että on sangen pentumainen vielä. Muutoin koiraa muistuttava.

Keskiviikkona alkaa totinen puolen vuoden työ kaupungin vihrreyttämisessä ja kukkaloiston luomisessa. Odotan kovasti tätä kuuden kuukauden haastetta! Mulla on vähän suunnitelmia asioiden suhteen :)

Iloa ja valoa Vappuusi sekä nousevaan viikkoon. Tämä kevät rientää nyt lujaa! Pysy kyydissä!

Jorma Koskinen: Kanadanruusujen kevätpuuhia

Lainaan tähän Jorma Koskisen ohjeet kanadanruusujen kevään puuhista. Teksti on lyhentämättömänä kanadanruusujen postituslistalta. Kuvat puolestaan on eilen kuvattu täältä ja kuvatekstit minun kirjoittamia.

*******************************

Uusi kevät on koittanut ja mieli palaa jo ruusujen pariin. Kevät on tärkeää aikaa ruusujen hoidossa. Seuraavana muutamia vihjeitä.

Lumi on sulanut penkin päältä. Suojauksina on tyvimullitus (kaikilla), osalla
lisänä talvisuojaturvetta, havuja, pakkaspeittoa (ollut koko talven) ja
kauimmainen rätti on lakana, joka on pantu aurinkosuojaksi vähän aikaa sitten.

1. Talvisuojauksen poisto

Suojausten poistolla ei ole kiirettä. On haitallisempaa poistaa liian aikaisin kuin liian myöhään. Nyrkkisääntö on, että kaikki suojaukset voi poistaa, kun koivu on hiirenkorvalla. Silloin routa on useimmiten sulanut syvältä asti ja kasvin juuristo saa vettä.

Kun tyvimultausta poistetaan, kannattaa varoa mahdollisia mullan alla rungosta esiin kasvavia silmuja. Hellin tapa poistaa multaa aivan rungon vierestä on varovainen vesisuihku, esim. kastelukannun nokasta. Ainakin kolmen ensimmäisen kevään ajan tyvimultaus tasoitetaan penkkiin, mikä osaltaan korvaa mullan kokoon painumista. Tarvittaessa multaa on syksyllä lisättävä, jotta 15 cm:n istutussyvyys säilyy.

Verrokkienkissä on vain tyvimullitus ja yhdellä aurinkosuoja. Laidan ryhmäruusuilla
on heinäpaalista siivuja routaantumista vähentämään.

2. Kevätleikkaus

Ajankohta: Koivujen hiirenkorva-aika

Pääohje: Kuolleet ja vaurioituneet osat poistetaan. Edellisen vuoden kasvusta eli viime kesän vuosiversoista katkaistaan kärjestä 30% pois. Tämä lisää kukintaa ja auttaa pensasta haaroittumaan eli kasvamaan monivartiseksi, pensasmaiseksi.

Poikkeus: Pääohje koskee normaalimittaisia vuosiversoja. Salskeita, viime kesänä hyvin kasvaneita ja kukkineita versoja kannattaa leikata. Meidän kokeessamme oli kuitenkin pikkutaimia, joista osa istutettiin vasta myöhään kesällä. Joidenkin kasvu oli heikkoa ja kukinta vähäistä. Kaikki taimet eivät ehtineet kukkia ensimmäisenä kesänä. Heiveröisten taimien kanssa kannattaa olla varovaisempi. Joissain tapauksissa on parempi antaa taimen vahvistua ja katsoa vasta ensi keväänä onko rotevia vuosiversoja leikattavana.

Itse leikkasin isoimmista pilari- ja köynnösruusuista pisimmät
versot vähän lyhyemmiksi jo syksyllä helpottamaan suojausta.

3. Pensaan ja penkin siivous

Viimeiset kuivaneet lehdet riivitään varovasti irti versoista. Pintamulta puhdistetaan niistä ja muista syksyn lehdistä, ruohoista ja rikoista sekä leikkausjätteestä. Sienitaudit säilyvät talven yli maahan pudonneissa lehdissä ja muissa kasvin osissa.

Ryhmäruusujen maasta pilkottaa nurkka. Tyvimullitus ja laitojen suojaus heinällä
hurjan lumimäärän turvin toivottavasti riitti. Suojauksia en poista vielä pitkään aikaan.
Ryhmäruusut leikoin melko matalaksi jo syksyllä. Niiden versot eivät talvehti.

4. Kastelu

Maan sulamista voi nopeuttaa kastelun avulla. Varsinkin kuivilla paahteisilla paikoilla on kastelu hyvä aloittaa ajoissa. Huhtikuun loppu – toukokuun alku on Suomen ilmaston vähäsateisin aika.

Kevätkosteus maassa kestää aikansa. Minun ruusumaa on lähellä jokirantaa,
joten ihan heti ei kuivuus vaivaa. Kastelulla voi edistää sulamista toki.

5. Kevätlannoitus

Kaikki uudelleen kukkivat ruusut tarvitsevat paljon ravinteita.  Kevätlannoite voimistaa kukkasilmujen muodostumista. Lannoite sekoitetaan pintamultaan. Sen imeytyminen varmistuu parhaiten kastelun avulla. Luonnonmukaiset, orgaaniset lannoitteet, kuten 2 v. palanut kotikomposti tai lantakomposti, luujauho, sarvilastut ja hevosen- tai kanankakkarakeet, toimivat ruusuilla parhaiten. Ne voi korvata mineraaliseosrakeilla. Näillä kaikilla on pitkä vaikutusaika ja ravinteet vapautuvat hitaasti. Toinen lannoituskerta juhannuksen tienoilla varmistaa hyvän uudelleen kukinnan loppukesällä. Näiden vaihtoehtona on jatkuva kastelulannoitus. Aina noudatetaan pakkauksen ohjeita. Liikalannoitus on pahasta ja mm. heikentää talvenkestoa.

Kasvulannoitteet lopetetaan heinäkuun loppuun mennessä. Elokuun alussa annetaan PK-syyslannoite, joka auttaa tuleentumista ja parantaa talvenkestoa.

***************************************

Pihakierroksella jokirannassa. Onni on vettä pitävät kumisaappaat :)

Jorma kirjoitti ohjeistuksen taas ytimekkäästi ja selkeästi. Nämä ohjeet ovat jo käytännössä koeteltuja ja hyväksi havaittuja. Kantapään kautta minäkin opin pitämään ruusut pitkään suojausten alla, sillä viime keväänä auringon paahde ja tuuli kuivatti suojien alta kaivetut versot. Maa oli kyllä mielestäni ihan sula, mutta silti versot kuivivat. Harmitti.

Toivotaan nyt aurinkoisempaa ja lämmintä kesää, niin ruusutkin kukoistavat. Mielestäni talvi on ollut suotuisa. Jännityksellä odotan ruusujen pilkahduksia. Silmut niissä jo aavistuksen turvottavat!

Iloa ja vauhtia viikkoosi!

 

Virran viemää

Käväistiin ilta-auringon paisteessa lähimmällä "oikealla" joella, eli etelän suuntaan Pyhäjoella. Siellä joki usein sulamisen aikaan patoutuu jäistä, ja tulvat nousevat  nopeastikin.

Eteläpuolen uomassa kävi kuohut. Taustalla häämöttää Etelänkylän isosilta.

Pyhäjoen taajama on itse asiassa saaressa, jonka molemmin puolin virtaa Pyhäjoen haarat. Tuo Etelänkylän isosilta on Suomen vanhin liikennöitävä puusilta, ja sille annettiin museosillan status 1982. Silta on alun perin rakennettu v. 1837.

Jäät olivat jo suurelta osin lähteneet, mutta isoja jäätelejä vielä virta kuljetti.

Seuraava etappi oli Hourunkoski, josta osa on valjastettu vesivoiman tuotantoon. Isoin osa koskea virtaa kyllä villinä ja vapaana. Ja vettä todellakin virtasi valtavalla vauhdilla ja melkoisen jylinän kanssa.

Sateenkaari halusi samaan kuvaan.

Tuossa koskessa on pudotuskorkeus noin kuusi metriä, ja se on tosi upeiden kallioiden reunustama. Paikka on suosittu näköalapaikka oikeastaan ympäri vuoden. Koskipuistoon pääsevät liikuntaesteisetkin, ja edellisessä kuvassa näkyvä laavu on kaikkien käytössä.

Sileiden kallioiden katveessa on pari penkkiä istuskelijoille.

Koskipuisto on tosi mukava pysähdyspaikka, mutta sinne pitää osata mennä. Opasteita ei ole laitettu. Se kyllä näkyy oikein hyvin Pyhäjoen taajaman läpi 8-tietä ajellessa, joten helposti sinne kuitenkin osaa.

Voimalaitokselle virtaavan veden tulvaluukut purkivat myös vettä vauhdilla.

Sellainen nopea luontoreissu tehtiin illan kähnässä auringon jo laskiesssa. Mukavaa oli! Kotona kevät harppoo nyt vauhdilla. Löysin ruusumaasta ensimmäiset kukkivat lumikellot ja krookusten nuppuja. Ruusut näyttävät vallan hyviltä, mutta se on uuden postauksen väärti aihe. Iloa ja valoa poluillesi!

Riekon synttäriylläri Koiranpäivänä

Rieko on ollut ries.. ilonamme viime juhannuksesta lähtien. Nyt alkaa olla yksivuotispäivä käsillä - vielä muutama päivä 1-vuotissynttäreihin! Tänään juhlitaan koiranpäivää teemalla "Koiraharrastus yhdistää".

8-viikkoa. Oli se pieni!

Olen pitkään odotellut ekan juoksun alkamista, mutta turhaan on juoksupöksyt odotelleet tippapäiviä kaapissa. Koiran käytöksestä olen lukenut, ettei pitkään tarvitse enää odotella. Jos mahdollista, niin Rieko on ollut vieläkin höntimpi. Hormonihyrrä pyörittää sen aivoja nyt vilkkaasti. Vastaavasti lenkillä se on löntystellyt kuin vanha koira. Koirien kuonouutisia se lukee matkan varrella suorastaan tuskastuttavan tarkasti. Tänään ekat tipat ilmestyivät lattialle, ja pöksyt puettiin jalkaan. Koira niihin sopii, mutta sen karvamäärän sullominen on vähän työlästä.

Mua ei huvita nyt mikään. Pikkumustat housut pukivat ja nauroivat.
Kynnys muistuttaa pentuajasta ja maitohampaista.

Seuraavat kolme viikkoa sujuvatkin talutinlenkeillä. Ei parane päästää irralleen, ja viisainta pysyä kodin tuntumassa muutenkin. Täällä maalla on edelleen irtokoiriakin.

Koiran elämää. Ei ole helppoa olla koira edes Koiranpäivänä.

Jossain vaiheessa Rieko steriloidaan kyllä, mutta katsotaan parit näyttelyt ensin. Röntgenkuvissakin varmaan piipahdetaan jossain vaiheessa. Nyt podetaan seuraavat viikot visusti juoksuaikaa tylsästi narun jatkona. Koitetaan keksiä muuta mukavaa puuhaa vapaiden juoksulenkkien korvaajana.

Tämän illan maisemakuva. Lumi sulaa, mutta on sitä vielä hiton paljon.

Iloa viikkoosi! Pyhäjoen tulvakuvat tulevat seuraavaan postaukseen.

Vähän voittajafiilis :)

Olen ollut kahden mahdollisen kesätyön välissä, ja nyt on ratkaisu syntynyt. Se ihan mieluisin vaihtoehto oli mennä takaisin kaupungille jatkamaan viime vuonna hyvästi alkuun päässyttä puistojen ja viheralueiden kunnostusta. Toinen vaihtoehto ei ollut hullumpi sekään, eli seurakunnan hautausmaalle puutarhuroimaan. Vanhat hautuumaat on vain jotenkin ihan hurjan tunnelmallisia! Lisäksi usein kaupungin parhaat istutukset on hautausmailla.

Kuvat entisiltä keväiltä. Esikko 'John Mo' kukassa.
Oikeasti sen vasta kurkistelee mullan pinnalla.

Lähinnä kaupungin kanssa on ollut käden vääntöä palkasta - se kun tunnetusti on  alalla huono muutenkin. Sanonta pitkästä ja kapeasta leivästä koskee valtion työpaikkojen lisäksi myös kunnallista sektoria. Tosin tasan näin on kirkollisellakin puolella.

Sinivuokon punainen vivahde. Sinipunavuokko vai punasinivuokko?

Paljoa en mielestäni ole pyytänytkään, mutta jonkin sortin elossa pysyminen on toiveena. Eihän töitä ole kuitenkaan kuin  se puoli vuotta, joten kyykkimistä Kelan pykäläviidakon uumenissa piisaa sitten toiselle vuosipuolikkaalle.

Nuput on suloisia. Sinikämmenen kukka on lehtien suojassa piilossa.

Nyt kuitenkin sain tiedon, että toiveeni palkasta on kuultu. Siihen tosin piti luovasti keksiä konstit,  mutta lopputulos on varmaankin osapuolia tyydyttävä. Toivottavasti kenenkään varpaita ei jäänyt kivistelemään. Sekin selviää pikapuolin, kun käyn työsopparin allekirjoittamassa.

Kirunkannukset kuuluvat kevääseen. Niitä ei ole ikinä liikaa!

Taas oli  yksi Arjen Enkeli™ matkassa mukana. Taidan viedä hänelle vappusimat, eli kossupullon johon on teipattu rusinarasia mukaan. Ihan oikeesti!

Jouluruusu 'Lady in Red'. Ujot kukat katsovat alaspäin.

Mutta kaiken jännityksen jälkeen olen tosi huojentunut ja helpottunut. Nyt tietää mihin energiat suunnataan seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi! Omaa puutarhaa unohtamatta.

Iloa, valoa ja myötätuulta sinullekin! Kevät etenee nyt harppauksin, joten olen monesta syystä nyt suunnattoman iloinen!

Tuluvat tullee!

Pohjamaa on esiintynyt otsikoissa keväisen tutulla tavalla. Täällä kun aina tulvii näihin aikoihin. On suurta kansanhuvia kulkeutua jäiden lähdön aikaan isompien virtavesien äärelle. Valtavat jäätelien ajelehtiminen kovassa virrassa on hienoa seurattavaa. Jäämassojen törmääminen rantakallioihin tuottaa kehossa tuntuvia infraääniä. Sen kokeminen on jotain kuulo- ja tuntoaistin välimaastossa olevaa, jota on vaikea sanoin kuvata.

Haapajoki. Nimi on suurempi kuin puro :) Tämä uoma kiertää tonttiamme
elämän virtana. Siitä saadaan monenlaista viihdettä ja kasteluvettä.

Vuodet eivät ole veljeksiä, joten pientä kuvakimaraa eri vuosien tulvista omassa koti"joessa". Se ei juurikaan jäädy talvisin virtaaman vuoksi, joten jäitä ei ajelehdi veden mukana, eikä siis synny jääpatojakaan.

2012 oli mojova tulvakevät. Silta on joen päällä, mutta omenapuulehto ja
kukkapenkki kelluivat reilusti.

Joki tuo paljon elämää ja seurattavaa pihaamme. Monasti se lopulta nousee uomastaan, levittäytyen osin puutarhaankin. Seuraavakin vuosi 2013 oli oikein runsas tulvavuosi. Taas joki kiipesi leveälle.

Taas kelluu puutarha, mutta kasvit kestävät yllättävän hyvin lepotilaisina
kellumisen vedessä. Tätä aina ihmettelen. Mitään ei ole kuollut tulvan vuoksi.

Oikeastaan 2014-2017 keväät menivät suuremmin tulvimatta. Vesi ehtii laskea alta pois kiipeämättä uomasta ylös. Siis näiden vuosien tulvakuvaksi käy yksi yhteinen:

Aina ei tämä puronen tulvikaan, vaan kevään tulo sujuu ilman draamaa.

Tämän vuoden ennusteissa voi hyvinkin olla taas rauhallinen tulvavuosi, vaikka lunta on ollut ihan järkyttävät määrät sulaa. Aurinko, tuuli ja yöpakkaset hillitsevät kyllä tehokkaasti tulvariskiä. Mutta toki yksi rivakka vesisade voi muuttaa tilanteen hyvinkin nopeasti. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan!

Hyvin kasteltuja krookuksia vuodelta 2012.

Iloa ja valoa viikkoosi! Minä elän jänniä hetkiä odotellen tietoa työmaan sijainnista ensi kesänä. Kävimme Maestron kanssa tänään ehdokkaana olevalla Haaralan hautausmaalla. Kierroksella selvisi, että työtä on sielläkin vähintäänkin rutosti :D

Uuden vai vanhan äärellä?

Hivenen hiljaista tässä blogissa, kun ei ehdi pysähtyä koneen äärelle. Työkuviot suttaavat kahteen suuntaan - menenkö takaisin kaupungille vai uuteen paikkaan hautausmaalle? Kävin tänään seurakunnalla työhaastattelussa. Ensi viikolla on päätösten paikka. Kumpikin taho tarvitsee työntekijöitä, mutta hinnasta on kovaa keskustelua.

Tammi ja vuorijalava kurottavat toisaan kohti.

Pohdin mielessäni, että kouluttautuminen tällä iällä uuteen ammattiin matalapalkkaiselle puutarha-alalle ei ole välttämättä viimeisen päälle viisasta. Mutta kun työ itsessään on niin palkitsevaa ja innostavaa! Siitä ei vain haluta maksaa ropoja enempää. Tämä vähän nävertää järjestelmässäni.

Realiteetit kuitenkin läpsivät poskille, eli raha ratkaisee. Puutarha-alalla töitä on tarjolla puolet vuodesta. Lopun aikaa saa askaroida aktiivimallien sun muiden kyykytysten kanssa. Kaupan kassallakin tienaa kokovuotisesti kesälomineen enemmän, joten pistää miettimään suuntia.

Tekiskös jotain vähän kannattavampaa, vai toivoisiko parempaa tilaisuutta? Sydän on kyllä niin näissä viherpuolen töissä! Tätä ammattitaitoa ei vain rahallisesti arvosteta.

Tietämättömyyden tilassa koitan stessaamatta jaksaa odottaa vastauksia. Siitä eteenpäin onkin tiedossa kuusi kuukautta täyttä toimintaa.

Kaikesta keskellä kevät edistyy tipuaskelin. Muuttolinnut täyttävät ilmatilaa, ja lumet hiljolleen vajuvat. Joen pinta nousee maltillisesti. Tulvaksi asti ei täällä vielä ole, ja nousuvaraa joen partaassa piisaa vielä. Huominen vesisade voi asiaa muuttaa paljonkin. Mukavaa viikonloppua polkujesi varrelle!

Paluu menneisyyteen - ympyrä sulkeutuu

Kuljen joka päivä metsissä koiran kanssa. Tutut lenkkipolut tarjoavat ihanan ikkunan vuoden kiertoon. Ajatus liitelee aistien havainnoidessa alati muuttuvaa maisemaa.

Taivas tarjoaa värit tällä kertaa

Ihan vastahan maa kohmettui ja satoi ensilunta. Oli ihanaa löytää eläinten jättämiä jälkiä ja haistella kirpeän kuulasta syysilmaa. Hiljalleen hanget kasvoivat aina vain suuremmiksi, ja piti etsiä uusia polkuja. Ilolla tervehdin moottorikelkkojen jättämiä jälkiä, joita pitkin kulkien laajennettiin lenkkimaastoja.

Pitkän ja pimeän talven jälkeen hiljalleen pitenevät päivät toivat valon lisäksi toivoa. Hanget olivat paisuneet valtaviksi. Tuntui epätoivoiselle odottaa aina vain kevään tuntua.

Kuloheinä liekeissä. Kulotus on kevään parhaita puuhia!

Mutta kas veijaria sentään! Näin ovat saapuneet joutsenet, kurjet, hanhet, mustarastaat, peipot ja monet muut kevään tuojat! Aurinko paistaa valtavalla voimalla sulattaen kovaa kyytiä mahtihankia. Ensimmäiset sulavesipurot on saappaan kärjellä potkittu virtaamaan ja ensimmäinen pieni ruohotupsukin on kulotettu. Harava odottaa yhä, mutta ei se enää kauaa jouda toimettomana seinään nojailemaan.

Kurkiaura myötätuulessa suuntana pohjoinen

Talven aika on hidas ja kuluu vitkaan. Keväällä ajan kulku hyppää oravanpyörään, ja tapahtumat vyöryvät päälle. Kesällä jokainen päivä tuo uusia asioita aistien täydeltä. Sulan maan aika meillä puutarhureilla sujuu taimesta kukintaan ja siemenestä satoon. Kiirettä pitää joka rintamalla, mutta elämän ilo virtaa väkevänä suonissa. Kunnes routa ja jää jälleen asentaa puutarhurin virransäästötilaan.

Mikä voisi olla vielä söpömpää kuin kylmänkukan nuput?

Vuoden kierto on vahva kokemus aina uudestaan ja uudestaan. Neljä vuodenaikaa on suuri rikkaus. Muuta en marise, kuin talven pitkää kestoa 😎 Enkä oikeastaa sitäkään juuri nyt valita, sillä kevät vetää hirmuisin harppauksin. Kaikesta päätellen olemme siirtyneet Raahessakin termiseen kevääseen. Minun sieluni laulaa!

Alliumin versot ovat aikaiset. Tosin lakastuvatkin etuaikaan.

Iloa ja valoa viikkoosi! Meillä on vietetty A-sarjan kuopuksen kihlajaisia (nopeita olivat - reilut 7 vuotta vasta yhdessä!), laitettu B-sarjan kuopus kohti Puolaa pariksi viikoksi, ja juhlittu Maestron huomista vuosipäivää. Ensi viikko tuonee myös kesän töistä jotain selvyyttä. Kaksi vaihtoehtoa on - joko kaupungille takaisin tai sitten hautausmaalle. Yksi tuttu tuumasikin, että mitä hittoa etuaikaan pyrit hautausmaalle? Kyllä nauratti!

Taistelu kevättä vastaan

Jep jep - luit otsikon oikein. Täällä lumen ja jään keskellä kelit meni sellaisiksi, että on kiireesti alettava suojaamaan kasveja paahteelta. Minun kokemuksen ja siitä muotoutuneen teorian mukaan kevät tappaa talvea tehokkaammin arkoja puuvartisia kasveja täällä V-vyöhykkeen rannikolla.

Kevät boostaa leikattujakin kissoja. Ulkoilu maistuu talven tauon jälkeen. Nipsu
on ainoa lyhytkarvainen kissamme. Loput viisi ovat nyt takkukarvoja.

Täällä on mahdoton auringon paiste, lämpötila pakkasella ja navakka tuulikin on kiusana. Täydellisen pakastekuivaavat kelit. Valkoinen hanki tuplaa auringon tehon, jolloin juuri hangen pinnan yläpuoliset rungon ja versojen osat ovat alttiita kuivamiselle.

Vähän maisemakuvaa tulotieltä kuvattuna. Vappusimat kylmätään kinoksissa.
Tuossa tien vieruksen aidanteessa on paljon pensasruusuja.

Varjostamalla saa suojattua havujen lisäksi myös herkempiä lehtipuita ja -pensaita. Olen vuosien varrrella kokeillut monenlaisia suojia. Käyttökokemuksen mukaan mikä tahansa rätti toimii.

Vanha juuttisäkki ja sivistyneemmän näköinen verkkopussi toimivat molemmat.
Suojattuina on 'Norrbacka' pilarikatajia, jotka kestävät ahavaa kohtuullisesti.

Meillä ei ole ohikulkuliikennettä tai naapureita näkösällä, joten tyylikysymyksistä ei tarvitse välittää. Kunhan suojaa herkimmät. Ennusteen mukaan ainakin viikko on kovin aurinkoista ja kylmää. Maa on jäässä ainakin pinnasta. Kasvien vesitalous ei taida vielä toimia, joten kuivumisen vaara on ilmeinen.

Vanhat lakanat uusiokäytössä. Sisällä on 'Norrbacka'

Ruusumaalla köynnös- ja pilariruusut kurkottavat reilusti yli 60 sentin lumikerroksen. Kahlasin laittamaan vanhoja lakanoita sinnekin varjostukseksi. Verrokkina jätin jotain varjostamattakin. Nämä isoimmat on pärjänneet muutoinkin parhaiten, joten jos vaurioita tulee, niin aloittavatpahan sitten alempaa kasvunsa. Olen vain utelias siitä, kuinka kanadalaiset kestää kevättalven tuulista paahdetta.

Lakanoita ja pakkaspeittoa ruusumaassa. Pakkaspeitto on ollut läpi
talven kahdella lajikkeella.

Viime vuonna aurinko teki mittavasti tuhojaan kasvustossa vasta toukokuussa. Eli ruusuilla pidän varjostuksen hyvinkin pitkään. Vanha viisaus kertoo ruusujen talvisuojan poistoajaksi sen, kun onnenpensas kukkii. Olikohan tuo ohje peräisin englantilaisilta ruusukasvattajilta, nyt en tarkkaan muista. Mutta tänä vuonna varjostan suuremmalla huolella ja hyvinkin pitkään. Sitä  mukaa kun ruusuja tulee esiin lumen alta, lisään lakanoita päälle.

Viime vuonna lumen ja suojausten alta paljastui hyvin vihreät versot, joissa oli elinvoimaiset silmut. Malttamattomana poistin tyvimultauksen ja odottelin silmujen aukeamista. Mikähän lie UV-säteilyn huippu tuli 15. - 16.5, kun monet kasvit yksinkertaisesti kuivahtivat. Iso kanadanhemlokki ruskettui hetkessä ja tiputti neulasensa. Ruusut kuivahtivat, vaikka maa oli sula ja kevätkostea ihan selvästi. Juuristo oli kuitenkin elinvoimainen, sillä maan alta tuli uudet, vahvat versot. Minua silti harmitti, joten tämä kevät on revanssin paikka.

Toisaalla edistetään kevättä levittämällä tuhkaa hangille.

Eilen huiskin pussillisen tuhkaa varjopaikkoihin edistämään sulamista. Samalla tulee kevätkalkitus ja hivenlannoituskin. Auringon voima on niin huikea, että jo samana päivänä tumat tuhkahippuset porautuivat syvemmälle hankeen.

Puhtaat hanget peilaavat auringon säteilyä, mutta tällä konstilla
saadaan sulamista vauhtiin.

Meillä on niin vitivalkoiset hanget, että ihan itse pitää mennä niitä sotkemaan. Kaupunkipaikoilla hanget sulavat hurjan paljon nopeammin, kun siellä on omasta takaa pölyä ja likaa. Toisaalta olen kiitollinen puhtaasta elinympäristöstä, mutta lumet täältä kyllä sulaa hitaammin kuin muualta.

Pieni rahtunen toivoa - kasvari jo raottelee luukkujaan ihan itse!

Kasvihuoneessa lämmöt nousevat jo päivällä mukavasti. Viiniköynnös pullistaa silmujaan. Sekin mokoma jäi syksyllä leikkaamatta. Keväällä sitä ei voi leikata, joten ensi kesänä kasvari on viidakkoa. Vähän huono ajatus oli istuttaa noin tilaa valtaava kasvi pieneen kasvariin.

Suojaatko sinä kasveja kevään paahteelta? Onko sinulla omia vinkkejä tai kikkakolmosia?

Fantasiaa - kevään silmut

Ulkona on selvä tuulahdus kevättä. Yöllä satoi vettä ja asteet pysyivät plussalla läpi yön. Katolta rojahteli lumikuorma taloa tärisyttäen. Aamulla oli siis sangen keväinen tuoksu ulkona. Kevään tuoksu on kosteaa ja lempeää. Sitä ryydittää pikkutirppojeen iloinen sirkutus. Kauempaa kuului joutsenten toitotus. Saapas upposi sohjoon. Ah!

Hanhetkin saapuvat. Tuttu torailu taivalta saa hymyn huulille.

Aamulenkki sujui vanhan polun pinnalla pysytellen, vaikka epäilin homman menevän solseikossa tarpomiseksi. Iltapäivän lenkki sujuikin kylänraittia potkurilla kiitäen. Oli hyvä luisto! No kevättä on rinnuksissa vähintään saman verran, kuin mustarastaalla kuusen latvassa. Sekin varovaisesti tapailee säveliään, päästämättä vielä koko repertuaaria irralleen. Tuntuu fiilistelevän, tuo oivallinen huilisti.

Sulaminen on päässyt alkuun, joten ajatus kiitää taas ylinopeutta kevään parhaita hetkiä odotellessa. Ekat ihanuudet on turpoavat silmut! Toiset aloittavat hyvinkin aikaisin, kuten terttuselja.

Sambucus racemosan eli terttuseljan aikaiset silmut ja siellä nuput on liikuttavan söpöjä.

Minä odotan kaikkein eniten kevässä ensimmäisiä kasvun pilkahduksia. Ne usein löytyvät puista ja pensaista. Joka ainoa päivä pitää kiertää puutarha vähintään pari kertaa kurkistellen turpoavia silmuja. Silmu on liikuttavalla tavalla pieni, kuivan näköinen nystyrä, joka alkaa pullistella elämänsä voimaa, halkeaa lopulta suojastaan levittäen hennon vihreytensä näkyviin. Minusta tuo on joka kerta aivan yhtä lumoavaa!

Sorbus sambucifolia eli seljapihlaja on kaikkein varhaisin. Silmu kurkistelee,
vaikka öisin olis hyvästi pakkasta. Sitkeä on!

Jos pitäisi nimetä se ihanin kuukausi koko vuodesta, minulla se olisi juuri huhtikuu. Silloin kaikki kiva on edessä. Jokapäiväinen löytämisen riemu saa endorfiinit kirkumaan pääni sisällä. Talven hitaista fiiliksistä siirrytään nopeasti pikajuoksuun kevään keralla. Muutos on huima.

Tuomi avaa silmut nuppu ojossa. Tämän vuoro on toukokuun lopussa vasta.

Toukokuu on touhukasta aikaa täällä pohjan perukoilla. Joka vuosi olen kitkeränä siitä, että täällä tulee kevät noin kuukauden myöhempään, kuin etelärannikolla. Meillä potkitaan usein hankia, kun etelässä kukkii varhaisimmat lumikellot ja krookukset.

Salix schwerinii eli siperianpaju kukkii ja lehtii kauniisti yhtä aikaa.

Minäpä siis hellin itseäni ja ehkä teitäkin, katselemalla suloisia silmuja vanhoista arkistoista. Ne ovat täällä pian totta, eikä pelkkää ihanaa fantasiaa!

Acer platanoides eli metsävaahtera aloittaa keltaisin kukin keväänsä.

Daphne mezereum eli näsiä valkoikukkaisena.

Acer saccharinum eli hopeavaahtera on punakka lehtien puhjetessa.

Iloista viikonlopun odotusta! Nyt on fiilis, että taas on yksi pimeä talvi selätettynä. Kaikki energiavarannot on täysinä, että kun vain pääsisi johonkin homman laitaan käsiksi. Vesisadetta on luvattu hankia vajuttamaan, mikä ilolla vastaan otetaan. Kevät sataa taivaalta siis. Whee!