lauantai 17. helmikuuta 2018

Koira edistää mielenterveyttä. Vai miten se menikään?

Koiran vuodesta päästään notkuvaa aasinsiltaa pitkin kokemukseen koirallisesta puolivuodesta. Pentukoira on ihan pain in the ass, kun sillä on energiaa aivan järjettömät tasot, eikä järkeä yhtään. Tästä on kyllä pitkä matka siihen vanhaan, viisaaseen koiraan. Maestro katteli yksi päivä pentukoiran hullunlaukkaa pihalla tuumaten, että pitäisiköhän kokeilla itsekin koiranraksujen syöntiä. Parilla kourallisella saa ilmeisimmin ihan järjettömästi energiaa. No ei olla testattu vielä käytännössä. Ehkä kannattaisi.

Joskus on virransäästötilakin käytössä. Harvoin. Ihan yllättävän hyvin yhtä
poikkeusta lukuunottamatta kuusi kissaa hyväksyneet tilanteen Se kuudeskin
antoi lopulta periksi, kun tuli kylmät kelit. Eli vain pakon edessä.

Vanhan koiran viisautta on mahdotonta mitata. Se ON. Ymmärtää puheen ja pelkän ajatuksenkin. Ei hösellä turhista, vaan paneutuu oleelliseen. Pentukoira - onhan se hauska ja hullu, mutta rasittava. Käskyt tuntuvat unohtuvan teini-iän kohelluksiin. Sen nenä on jokaisessa ihan väärässä paikassa, ja hampaat ovat jo jättäneet ikimuistoiset jäljet kynnyksiin ja ovenpieliin. Mulla on elävästi tullut mieleen pienten lasten aikakausi. Yritäpäs puhua puhelimessa, niin jopa kolttoset koiran taholta saavuttavat kliimaksin... ja monta muuta asiaa, jotka kuvittelin jääneen historiaan lasten kasvettua. Ehei - ota koira, niin saat pikauusinnan!
Kaksi tuntia päivittäin lenkillä pitkin metsiä ja rantoja. Mikään muu mahti maailmassa ei saisi aikaan moista.
Koira kyllä. Käynnissä on myyräoletettujen jahti hangen alta. Tuloksetta toistaiseksi, mutta paljon on kaivettu!


Sitten se toinen puoli - kun tulet kotiin - kuka muu on yhtä riemuissaan saapumisestasi? Aviomies, lapset - not. Koira - ehdottomasti ja ylenpalttisesti! Kuka raahaa sinut lenkille pakkaseen tai tuiskuun? Ei ole muuta yhtä pätevää Personal Traineria. Pysyt kunnossa, ja hankit vaatekaappiin jokasään varustuksen. Tyylillä ei ole väliä, mutta käytännöllisyys ratkaisee.

Talven valoa sielua lämmittämään! Kaikki luonnonilmiöt havaitaan, koska ulkona.
Talviset auringonnousut ja laskut rekisteröityvät uudella intensiteetillä, koska olet useinmiten ulkona. Kevätlintujen muutonkin havainnoit livenä joka päivä. Ja se tyytyväinen tuhina, minkä koira käy hyvää yötä toivottamassa, kun olet heittäytynyt sänkyyn nukkumaan... aamulla sama tuhina toivottaa iloisesti hyvää huomenta, vaikka juuri siinä hetkessä vihaisitkin maailmaa haluten nukkua vielä vähän. Nouset kuitenkin, koska koira. Sillä on nälkä ja hätä ulos. Ja tärkeä rakas.

Luonto on kaunista. Sen näkee nykyään monessakin valossa. Kuutamollakin.


Koiran omistaminen tarkoittaa extraimurointeja. Karvaa tuottaa toki viisi pitkävillaista ja yksi lyhytkarvakissakin, mutta koira tarjoilee siihen omat karvatollukkansa myös. Villasukat jalassa sisällä hiihtäen voi sukistaan sitten noukkia karvapalleroita. Kätevää keräilytaloutta!

Koiran opettaminen on oma lajinsa myös. Meillä onneksi on ahne ja innokas oppija täällä. Pienellä palkalla ja nopeilla hoksottimilla ollaan päästy jo sangen pitkälle. Ainoa ongelmakohta on vieraiden tervehtiminen. Rotumääritelmässä lukee, että rotu on vieraita kohtaan pidättyväinen. Olen tätä kohtaa monasti lukenut Riekolle. Yritin sitä ääneen lukea jopa koiran nukahtaessa, jotta aivonsa ymmärtäisivät sen paremmin.  Lopputulos: kun vieras tulee, niin tervehtimisestä ei tule loppua. Se jatkuu kiihtyvin kierroksin, joten on vain viisainta ottaa koira remmiin kiinni. Näin toimien olen säästänyt arviolta ainakin neljät silmälasit ja jokusen lievän ruumiinvamman.

Elokuussa into touhuta oli 100%. Tuosta koko on kasvanut myös 100%
Kiityvyys luultavasti myös saman 100%

Noin 22 kiloa aussienergiaa korkeassa kiihtyvyydessä ei ole leikin asia. Koiraporttikin on kätevä asia - pistetään koira portin taakse jäähtymään. Harva vieras ymmärtää edes selvästä pyynnöstä, että jätä koira täysin huomiotta ensitervehdyksen jälkeen. Mitä enemmän sille lepertelee - sen lennokkaamin se on tulossa syliin. Vauhdilla. Aussilla ei ole kiityvyyden rajoitinta tehdasasetuksissa. Tätä asiaa työstetään vielä. Hartaasti.

Monta koiratonta vuotta kului edesmenneiden bordercollieiden jälkeen. Bordercollie on ehdottomasti minun rotuni, mutta tähän elämäntilanteeseen halusin jotain vähän vähemmän, kuin bortsu. Jo vuosia sitten olin katsonut australianpaimenkoiria sillä silmällä, että tämä voisi olla mun rotuni. No on se. Ero bordercollieen on toistaiseksi havainnoituna ihan tosi pieni. Aussi on hmm.. vähän rotevampi. Ehkä aussi ei ole niin satasella koko ajan töissä, mutta kun töissä ollaan niin aussi on tasan täysillä mukana. Ero on siis edelleen vähän jykevämmässä rakenteessa.  Ehkä opin tästä läheisten rotujen välisestä erosta vielä lisää ajan mittaa. Minä itte täytän kyllä bordercollien ja aussipaimenen rotumääritelmät työhullusta tättähäärästä.

Minä ja pentu meren rannassa. Hälytakki päällä, koska oli sorsastusaika.
Kevään tulo ei ole vielä tavoittanut minun sieluani. Mullat ja siemenet ovat saaneet olla rauhassa. Lisää lunta on tulossa, joten fiiliksiin ei vain pääse vielä. Unelmatkaan ei lennä ensinkään, vaan vähän talvikohmeessa ruusumaa ja minä ollaan. Kevätvillin aika on kuitenkin tulossa. Sen jotenkin haistaa jo täältä talven puolelta!

Leppoisaa viikonlopun jatkoa! Kyllä tämä blogi palaa taas vanhalle ruusujen vainujäljelle, vaikka ajankohta ei olekaan vielä otollinen puutarhapuuhiin.

14 kommenttia:

  1. Aivan mahtava postaus jälleen!! Sinulla on lennokas tyyli kirjoittaa. Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Jostain näitä juttuja vaan pulppuaa - varmaan samaa sielläkin päin!

      Poista
  2. Ei sulle tuu aika pitkäksi ku on tuallaane täpisijä kaverina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ei tule pitkäksi edes pitkinä talven pimeinä. Tuolle piskin penteleelle kun pitää keksiä puuhaa lenkkien lisäksi myös aivotyöpuolelle.

      Poista
  3. Koiran kasvatus ja koulutus on vaativaa, pitkäjännitteistä ja paneutumista kysyvää hommaa ja vaatii kasvattajalta lisäksi intoa ja perehtymistä rodun ominaisuuspiirteisiin. Ei ole epäillystäkään ettetkö olisi kaikessa tässä täysillä mukana.
    Minulla itselläni oli aikoinaan kaksi skotlanninpaimenkoiraa ja niistä toinen oli koira, jota en tule koskaan unohtamaan niin upea, viisas ja hieno koira se oli ihan kaikin puolin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira on hilpeimmillään nuoruuden innon päivinä, mutta parhaimmillaan kokeneen viisauden koittaessa. Ikävä kyllä koiran elinkaari on niin lyhyt, eli ottaessaan tietää luopumisen tulevan eteen. No sitä en erityisemmin juuri nyt ajattele, kun yhteinen elämä on enimmäkseen edessä.

      Poista
  4. Koirattomana luen näitä sinun koirajuttujasi mielelläni ja opin koirista joka kerran enemmän. Oikein hyvin sopii ruusuasioita odotellessa paneutua muuhunkin elämään. Myös näin lukijan näkökulmasta.
    Mukavaa sunnuntaita, aurinkoista sellaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä ettei ärsytä lukea asian vierestäkään! Ruusut ja muukin puutarha on talvilevolla. Vielä jonkun kuukauden. Siispä juttua tulee ihan mistä sattuu!

      Poista
  5. Mun mielestä tää koirasuuntaus on just hyvä! Niistä ruusuista kun en niin ymmärrä, koira... ah, kunpa sen pentuajan voisikin aina kelata ohi ja elää sen viisaan aikuisen koiran kanssa. Meillä on nyt just hyvä, kun koira ymmärtää ehkä kaiken, mutta on vielä tarpeeksi nuori jaksaakseen innostua ulkona eikä ole vielä vanhuuden vaivoja. Just perfect <3

    Vähän mahtavan oloinen otus tuo teidän! Melkein teki jo mieli lähteä kylään sitä tapaamaan. Kun ei ole niitä silmälasejakaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pohjoiseen on matka, niin tule ihmeessä käymään täällä! Nuori koira on oikeasti ihan Pain in the Ass, mutta väläykseltä näkee sitä huikeaa potentiaalia. Kunhan aika ja kokemukset kertyvät, niin päästään viimein sellaiseen osaavaan, ymmärtävään ja seesteiseen yhteistyöhön. Sitä ennen kipuillaan koulutuksen, vaatimusten, palkkioiden ja tahtotilojen viidakossa. Kokemuksen mukaan horisontissa häämöttää konsensus. Siihen on hitosti matkaa, mutta kaveri on kyllä fiksu. Joskus se tuntuu oppivan ihan henkäyksellä (ja namipalalla), joskus ei taas mene lanttuun ensinkään.

      Meillä on ikiriita jäätyneiden kissanpaskojen syönnistä. Osaa se juosta lujaa karkuun ja olla kuulematta irti- ja tänne -käskyjä. Piru vie - se juoksee paljon nopeammin kuin minä!

      Poista
  6. Heh, yritän kyllä mennä Leville likkakaverin kanssa muutaman viikon päästä, mutta majoitus (=mun vanhemmat) teki oharit ylimääräisille ihmisille mökissä, joten nyt on pikkasen edukas majoitus etsinnässä Leviltä... Siellä ei hinnat oikein sovi työttömän budjetille. Mutta... oon päättänyt mennä sinne ja päättänyt viedä mun kaverin ekaa kertaa elämässään Lappiin, joten tasan järjestän asian. Täytyy tässä vaan ehkä myydä vähän omaisuutta, hittojako sitä tekee vanhalla hääpuvullakaan kaapissa... Mut joo, en tiedä kuinka paljon Raahe tekis matkalla syrjää, mutta teoriassa vois jopa poiketa. Ja olis hauskaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet sisukas lady, Marra. Kokeile airbnb.fi sivuston kautta löytyisikö majoitusta. Olen monasti matkoilla hyödyntänyt tuota vaihtelevin kokemuksin, joista valtaosa tosi positiivisia. Vuosia sitten koin jo totaalisen hotellikuoleman. Hinnatkin sopivat budjetille paljon paremmin.

      Raahe on joka rataa ainakin 100 kilsaa syrjässä. Mutta jos poikkeatte, niin ilman muuta tervetuloa!!!

      Poista
  7. Hulppean hauska kaveri sinulla! Vaatii taitoa kouluttajalta saada Rieko-pentu hallintaan. Osaamattomissa käsissä voisi muuttua ongelmakoiraksi:-(

    VastaaPoista
  8. Ei Rieko ole muita Ausseja kummempi, luulisin. Kysesssä on vain aktiivinen työkoirarotu, joka tarvitsee liikuntaa, aktiviteetteja ja kunnon koulutuksen. Sohvakoiraksi tästä ei ole, eikä kouluttamatta ensinkään helppo kaveri jo ihan kokonsa puolesta. Kun aussin tarpeet täyttää, niin näistä saa ihan uskomattoman hienoja koiria!

    VastaaPoista