keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Ruususeuran vuosikokous 25.3.17 ja kevään päivityksiä

Lauantaina Helsinki kutsuu - myös minua. Ruususeuran vuosikokous on Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa klo 12:30 alkaen. Lennot on varattu, samoin yöpaikka pojan kämpässä ja paluureitti takaisin lumen ja jään maahan sunnuntaina. Sellainen pikapiipahdus kesään, sillä hommaan kuuluu myös Kaisaniemen kasvihuoneissa katselua. Odotan reissua kovasti! Kuvia ette saa tänne blogiin, koska en raahaa painavaa järjestelmäkameraani mukaan. Kännykkäni ei omaa älyä eikä toimivaa kameraa.

'Nicolas' oli yksi kyltymättömimpiä kukkijoita viime kesänä. Kuva heinäkuulta.

Ajankohtaisempina asioina kiersin puutarhan puuvartisten talvehtimista tarkkaillen. Kahlasin lumessa ruusumaan äärelle - siellä näytettiin voivan hyvin! Mitä nyt lumen alta näkyi, niin ainakin 'Nicolas' ruusussa on täysin vihreät versot ja sievät silmut odottamassa kesää!

Ranskanruusut ehtivät viime kesänä isoimmiksi, mutta eivät juurikaan paria näytekukkaa enempää kukkineet. Myös niiden versot näyttivät lupaavilta. Ryhmäruusuista jos jokin pilkahdus versoa näkyi, niin se oli mustunut. En muuta odottanutkaan, mutta uskon tyvimullituksen alta löytyvän vihreitä, eläviä versoja. Siitä ne pinnistävät taas uuteen kasvukauteen.

'Luise Bugnet' on vahva ja näytti talvehtineen hyvin. Näitä on ihana odottaa!
Muukin silmäily puuvartisten talvehtimiseen sai hymyn huulille - hyvältä näyttää! Kauriit eivät ehtineet tuhota mitään, jäniksillä on ollut hyvin huono vuosi ja myyrien tuhot paljastuvat lumen sulaessa. Huono on myyrävuosikin, joten uskon menestyksekkääseen kasvukauteen.

Joutsenet palaavat synnyinseuduilleen, pari viikkoa etuajassa normiaikataulustaan.

Toinen suuri ilon aihe on muuttolinnut. Ilma alkaa olla sakeanaan muuttavia joutsenia. Ja niillä on kiire! Valtava toitotus kuuluu taivaalta, siipien suhinaa ja uljaat linnut painavat myötätuuleen käsittämätöntä vauhtia! Pienemmistä linnuista lokit kuuluvat metakoivan jo meren rannassa, urpiaiset keikkuivat koivuissa ja mustarastaita (lie talvehtineita) käy ruokintapaikalla. Aamuinen lintukonsertto on mukavaa kuunneltavaa!

Nyt kevein askelin loppuviikkoon. Minulla ihan sokerina pohjalla on pieni piipahdus ruusuiseen seuraan viikonloppuna.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Vihdoinkin täällä - kevätpäiväntasaus!

Se on merkkipäivä tänään, ihan tasauksen aika. Munankin pitäisi seisoa uskomuksen mukaan, mutta ei ole tullut testattua. Aamulla aivan kuin linnutkin olisivat tienneet yön ja päivän olevan nyt tasoissa - ne lauloivat sydämensä kyllyydestä. Pihan pönttöjä arvioitiin kesän vuokrasopimuksen merkeissä ihan riidoiksi asti. Sinitiaiset on aika pahansisuisia pitämään puoliaan tai valloittamaan haluamansa yksiön. Todistin useita ilmataisteluita. Pönttöjä on piisalle asti, mutta näköjään toiset halutumpia kuin toiset.

Aamun valoa. Vasemmalla ja keskellä pienet näsiäpensaat.
 Nyt on ihan vanhanaikaiset kevättalven kelit. Yöllä on napakkaa pakkasta ja aamut nousevat aurinkosina kantohangille. Päivän  mittaan auringon voima sulattaa aurinkopaikkoja ja yöksi pakastuu jälleen.

Kantohanki muillekin kuin kissoille. Hattara nauttii keväästä!
Kissat elävät kevättä sydämensä hulluudesta. Kaikki on leikattuja, joten mouruista ei ole kyse - mutta lisääntyvä valon määrä saa nekin levottomiksi. Koko kuuden kissa rykmentti ravaa ulos ja sisään tietämättä missä ne oikeasti haluaisiva olla. Päämäärä näyttää olevan matkalla - edes takaisin ulko-oven alati väärällä puolella.

Rauskille foliohattu! Se saa toistuvasti käskyjä ylhäältä ja
ihan varmasti kuulee ääniä päänsä sisältä.
Pitkävillaiset kissat ovat nyt hirveimmässä karvassa ja karvaa irtoaa kiitettävät määrät. Takkujakin tahtoo tulla, mutta niitä selvitetään Furminatorin ja saksien voimalla. Kissat eivät ole järin kiitollisia tai edes suosiollisia turkin setvimistoimiin.

Aivan kuin maavaraa ei olisi juuri yhtään. Oikeasti suuren turkin sisällä on pieni kissa.

Ei näille hönteille voi kuin nauraa - nauttivat hullutuksineen keväästä. Odottavat lumen sulamista, että pääsevät taas myyräjahtiin. Kantohanki antaa täydellisen suojan myyrillekin, mutta kyllä kissat ovat tiukasti jahtihommissa, kunhan pälvipaikkoja tulee.

Rauski todistettavasti on uransa aikana napannut kolme päästäistä.

Tänään päästiin voiton puolelle valon suhteen. Kelien suhteen termisen kevään odottelu jatkuu. Etelässähän se on jo julistettu alkaneeksi.

Valoa ja iloa mukaasi!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aurinkopäivän hinta

Selvisin lentsusta helposti yhden päivän räkimisellä, vaikka kylmetin itseni vallan perusteellisesti torin vaalitilaisuudessa eilen. Tänään teinkin jo töitä. Upean aurinkoinen aamu valkeni kantohangille, mutta minähän EN hiihdä. Sain siitä lapsena tarpeeksi. Kotiin tultuani nautin silmiin killottavasta auringon paisteesta. Huikean häikäisevää on ajaa märkää tietä aurinkoa vasten. Ilman aurinkolaseja - ne on jossain talvijemmassa. Siinä aina toivoo, ettei mitään yllättävää tule tielle.
Talvesta selvinnyt pelakka kurottaa kohti valoa

Aurinko lisää selvästi aktiviteettia ja mielen pirteyttä. Minä energisoidun aina valon lisääntyessä, olen oikea kevätihminen. Mahtaakohan pitää paikkansa väite, että syntymävuodenaika on ihmiselle se paras? Minä olen syntynyt helmikuun lopussa ja ainakin kohdaltani tuo pitää paikkansa - herään talviunesta yleensä siihen aikaan. Kevät on minun parasta aikaa.

Tarjousnarsku auringon loisteessa. Tuplateho keltaiselle.
Näyn sortuvan holtittomuuksiinkin. Töiden jälkeen marketostoksilla koriini hyppäsi kolme purkillista tarjousnarsisseja. Pitkään on pidetty tiukkaa talouskuria, mutta näin vain ihan suorin vartaloin tuhlasin viisi euroa! Puutarhoilla ja nettiostoksilla talouskuri ei aina ensimmäisenä muistu mieleen.

Auringonpaisteella ON hintansa. Koko talvena en ole nähnyt pölyä juuri missään, mutta nyt sitä on ihan joka puolella! Ja ikkunat...

Melkein läpinäkyvä!
Opin jotain uutta - myös banaanikärpäset paskovat ikkunaruutuihin. Muuta selitystä ei ole minipienille kärpäsenpaskan näköisille lähteille ikkunassa. Enkä varmasti ala vielä pesemään ikkunoita. Vedän verhoja eteen, ei nuo  näy kun muutaman tunnin iltapäivällä kun aurinko laskee. Viisto valo paljastaa tiettyä nuhruisuutta ja pölyä, joten jossain vaiheessa saan keskiraskaan raivarin ja alan siivoamaan. Samalla saan loput remontin jäljet poistettua näkyvistä. Sorkkarauta keittiössä ei pitäisi olla vakiovaruste, eikä vinyylilankkujen jämät makuuhuoneessa.

Päästähän auringonpaiste sieluusi asti - tässä on mukavaa lasketella kohti etenevää kevättä!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Minä ihan itte - DIY

Iski flunssa. Päätin päivän levätä, että huomenna olis iskussa. Kotitroppaukseen kuuluu lepoa, valkosipulia ja yrttiuutetta. Flunsaan tekemäni yrttiuute oli loppunut, joten hain kellarista tarpeita: alkoholiin uutettua siankärsämöä, punahattua, ratamoa, timjamia, ukontulikukkaa ja propolista. Perinteisen reseptin mukaan sekoitin ja pullotin pieniin pipettipulloihin. Tuota uutetta valmistin yrittäjäaikoina kaupallisestikin, mutta kiitos huippuunsa viritetyn byrokratian lupineen ja kieltoineen homma ei ollut kannattavaa. Teen sitä omien ja läheisten tarpeisiin, sillä vuosia olen tuon uutteen ja valkosipulin turvin välttänyt flunssat. Enkä aio nytkään päätyä pitempään sairastamiseen.

Yrttien voimaan olen oppinut luottamaan vuosien varrella monessa vaivassa.

Koska oli luppoaikaa, niin päätin askarrella pikaisen DIY-periaatteen mukaisen kaluste-entisöinnin. Isän perintönä on kolme tämmöistä perinteisen puusepäntyön jakkaraa:

Ihan kelpo jakkara, mutta istuin vaatii päällystämistä.
Entinen kangas oli samettia, josta oli kaikki nukka kulunut pois.

Meidän kissatalous kuluttaa sohvia normaalia taloutta tiuhempaan tahtiin, joten emme panosta ymmärrettävästi hienoon kalustukseen. Edellisen sohvan päädyttyä riittävän kynsittyyn kuntoon, se lähti poistoihin. Nappasin siitä kuitenkin takaosan kankaaat talteen - ne olivat ihan priimassa kunnossa eli raapimattomia. Samalla otin vähän vaahtomuovia samasta lähteestä ajatuksena verhoilla nuo jakkarat "sitten joskus". Tänään oli se joskus, kun piti muutenkin huilata.

Ensin purin ja analysoin mitä tuo istuinlevy pitää sisällään. Jäljistä päätellen jakkaroita on päällystetty useita kertoja ennenkin. Kaksi verhoilukerrosta oli jäljellä, jotka poistin kokonaan.
Vanerinen levy ja meriheinää vähän pehmusteena. Alla on leikattu kangas
ja leikattuna pari senttiä paksu vaahtomuovia. Loppu oli nitomista.

Homma käytti helposti ja jälki oli ihan tyydyttävää harrastajan mittapuulla.

Sarjatyönä kaikki kolme on verhoiltu, eikä mennyt paljoakaan aikaa.
Jakkarat on nyt paljon mukavammat istua, kun pehmustetta on lisätty. Kangas on siiti ja sopii väreihin paremmin. Hyvä homma ja ihan itte tein! No Maestro auttoi kyllä alkuperäisen kankaan nupien irroittamisessa. Kustannukset oli pyöreä nolla ja työn ilo kympissä.

Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti pysyt terveenä. Minä vietin nenäliinapäivän, mutta huomenna pitäisi olla pirteänä framilla. Nyt on nenä punaisena kuin pitkän linjan kemistillä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Muurin muutos ja pientä ihmetystä.

Upean keväiset päivät sujuvat minulta nyt sisällä. Jatkan sinnikkäästi pirtin remonttia peläten haravointikelien yllättävän ennen remontin  valmistumista. Silloin ei kyllä enää malta olla sisällä! Mutta päivän työsaldo on 1996 muurattu leivinuuni ja puuhella. Takana iso piippu, sillä seinän takana olohuoneessa on vielä varaava takka.

Muuri ja ajan jäljet kaikesta pesusta huolimatta. Vain maali enää auttaa!
Pesin muurin, koitin saada nuo sivustan steariiniläikät monellakin konstilla pois ja suojasin valurautaosat maalarinteipillä. Sitten alkoi tuntikausien pensselöinti.

Melkein häikäisee!
Käsittelemätön tiilipinta imaisee uskomattoman äkkiä maalin. Hyvä että ehtii sutia kunnolla! Kirosin tiilen elävää pintaa ja muurauksen epätasaisuuksia. Saa siinä sutia!

Kertaalleen maalattu ja uusintakierros huomenna. Valoisaa!
Sitä minä ihmettelen, että miksi en ole tehnyt tuota maalausta jo vuosia sitten?!? Tuli valtavasti valoisuutta ja aivan kuin olisi enemmän tilaakin! Voi vitsit, että olen tyytyväinen. Kroppa on kuin hakattu - istuin vahingossa leivinuunin päällä pitkään jalkani päällä, josta katosi tunto joksikin aikaa.  Ergonomia ei oikein päässyt oikeuksiinsa. Ja sitten tuo klinnkeri puuhellan edessä ja sivutasona... vaatisi maalausta sekin. Aina vieressä olevat jutut paistavat silmiin ikävästi ja väärässä sävyssä.

Steariinitahra yrittää tulla maalista läpi.
Tällainen tarina tällä kertaa. Toinen ihmetys on tämä toissapäiväinen yllättävä rynnistys blogiini:

Suomalaisten määrä on normaalisti kymmeniä tai toistasataa päivässä
En voi tajuta, miten juuri samalla hetkellä Alankomaat, Yhdysvallat ja Saksa kiinnostuvat minun vähäisestä blogistani. Ei täällä ole mitään kummallista. Pienen ihmisen pieni blogi, joka odottaa ruusukauden avautumista. Tulee kuulkaa vähän vainoharhainen olo.... Botit varmaan on asialla, mutta sattuipa merkittävä satojen lähestymisten hetki. Ei pitäisi katsella tilastoja...

Mutta sinulle keväistä mieltä, auringonpaistetta, pitäviä kumisaappaita ja kevään odotusta!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Katsaus talveen ja kevääseen

Vietin työteliään viikonlopun hoitotöitä tehden ja kömmittyäni kellaritiloissa sijaitsevista hoitotiloista hämmästyin kevään vauhtia! Hohtavat hanget, auringonpaistetta, plussakelejä ja sulavia kinoksia. Linnut karjuivat puissa ja kaikki mahdolliset kevään fiilikset iskivät. Täysikuu paistoi kirkkaana öisin. Paljon töiden lisäksi en jaksanut, mutta pieni kierros tuli tehtyä ihan ilveksen jälkiä etsien. Ilvekset on pysyneet poissa, mutta jotain muuta löytyi...

Alppiruusuissa on paljon hyvin talvehtineita nuppuja!
Suurta iloa tuotti katsoa hyvin talvehtineita alppiruusuja. Joka verson kärjessä on nuppusilmu, joten kesän kukkaloisto on taas verraton. Viime vuonna kukkia ei oikeastaan ollut, sillä talvi palellutti kaikki nuput ja osa versoistakin kärsi mittavia vahinkoja. Hyvin nuo onneksi toipuivat. Tulossa siis kelvollinen rhodovuosi!

Ruusumaa viettää talviunta hyvin paketoituna, joten siihen en nyt puutu. Uskoisin talven olleen lempeä - vain saahavien lämpötilojen tuottama jääkansi voi aiheuttaa harmeja, mutta uskoisin ruusumaan selvinneen tuosta penkin muotoilun ja tyvimullituksen sekä pienoisen katteen voimin.

Suloiset Bonicat - jälleennäkemisen toivossa!
Silmämääräisesti puuvartisten versot näyttävät hyviltä. Tietyt katajat ottavat varmaankin ahavasta vähän siipeensä, mutta suurimman osan olen suojannut. Kukkasilmuja on useissa kukkapuissa, joten kukintaa tulee moneen paikkaan. Pidän kukkivista puista ja pensaista. Syreenejäkin lisäsin viime kesänä istuttaen viittä uutta lajiketta. Niiden kukintaikään on vielä vuosia matkaa.

Kasvihuone kutsuu lumen keskeltä!
Kasvihuone on alkanut kutsua seireenien laulullaan. Sinne se kesä ensimmäisenä saapuu. Kevään ekoja puuhia on kasvarin pesu ja kasvualustan kunnostus. Kunhan kevät etenee, niin tuonne voi viedä taimikasvatuksia. Tarvittaessa sinne saa lämmötkin asennettua yöpakkasten varalta. Se on eka askel kesään. Tuo kasvarin edusta muuttuukin sitten ryhmäruusujen maaksi! Jännää!

Mukavaa arkiviikkoa ja keveitä askelia kevääseen! Minulla menee nurinkurisesti, kun teen viikonloput töitä ja huilaan arkena. Tai noh - ajattelin hakea Muuri-maalia pänikällisen ja jatkaa remonttia maalaustöillä.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Myötätuulta kukkien kera koko kesäksi!

Taas on hyviä uutisia! Kävin tänään työhaastattelussa oman kotikaupungin ulkoalueista vastaavien kanssa. Lopputulos on se, että minä sain kesäksi töitä - ihan mukavia sellaisia. Kukapa ei viihtyisi kesää kesäkukkaistutuksia tehden ja hoitaen?

Tästä kesästä vasta kukkea tuleekin!
Hommaan annettiin hyvin laaja vastuu ja valtuutus. Ohje oli, että rahaa on tämän verran ja Raahe pitäisi saada kukkaiseksi ja viihtyisäksi. Voisitko tehdä sen? Ja kyllä ilman muuta teen ja mieluusti. Kaupungin ainoa puutarhuri on virkavapaalla lokakuulle asti, joten jonkun pitäisi tehdä homma. Miehet sanoivat, etteivät ymmärrä mitään puutarhuroinneista. Yksi oli tilannut sinisiä ja valkoisia kukkia Suomi 100-juhlan kunniaksi. Selviää ajallaan mitä kukkia ovat ja kuinka niistä suunnitellaan istutuksia. Koululaisia tulee kitkemään ja nurmia leikkomaan, mutta heille on omat työnohjaajat.

Onnellisuuttakin runsaana!

Että näin mielenkiintoinen pesti putkahti! Koomista tässä on se, että nuorena tyttönä ajattelin opiskella puutarhuriksi. Sitten huomasin, että puutarha-alalla on töitä oikeastaan vain yrittäjänä. Enkä missään nimessä ala ikinä yrittäjäksi! Menin sitten kauppaopistoon, tein ICT-alalla vajaa 20 vuotta töitä ja uudelleen kouluttauduttua aloin hoitoalan yrittäjäksi. Siinä meni 10 vuotta ja olen nyt puutarhuri ulkoalueiden hoitaja! Saa nauraa.

Toinen hauska nyanssi tässä on siinä, että  yksi vaaliteemoistani on vihreämpi ja viihtyisämpi Raahe. Nyt pääsen vastaamaan sanoistani ja toiveistani. Suorastaan konkreettisesti tekemään asialle oikeasti parannusta. Suoraa toimintaa, eikä pelkkiä puheita! Työt alkavat heti Vapun jälkeen.

Huolenaiheena puolestaan on isojen kissojen jäljet pihassa. Kolme ilvestä näyttää kiertäneen taloa viime  yönä ihan kivijalan vierestä. Toivottavasti eivät tule takaisin, sillä pelkään talon kissojen puolesta. Pidän niitä nyt tiiviisti sisällä. Onneksi tuoreeseen lumeen jää jäljet.

Myötätuulta sinnekin, missä sinä kuljet!

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Vauhdissa mukana

En ole ehtinyt blogia päivittää, rivakkaa vauhtia on piisannut remontissa ja kuntavaaliehdokkuudessa. Tekaisin toisen bloginkin Sattu sanottavaa Haapajoelta. Sitä ei kannata käydä kattomassa, kuin vain raahelaiset. Siellä kirjoitan ajatuksiani vaaliteemalla. Tai noh - siellä on sitten ihan naamakuva minusta. Inhoan sellaista, mutta nyt olin pakon edessä. Tuo blogi katoaa sitten vaalien jälkeen, eli ei se pitkään elä. Paitsi jos tulen valituksi, niin se voi jäädä kommunikaatiokanavaksi.

Auringonpaistetta, puhdasta lunta ja ihania kelejä!
Eipä ole tullut ulkoiltua edes näissä ihanissa kevättalven aurinkoisissa päivissä. Olen joko pensselin tai telan varressa suurimman osan valveillaoloaikaa. Olen tyytyväinen työn jälkeen, vaikka vielä riittää askarointia.

Merisavua eli paikallisittain hylkeen pierua.
Välillä mereltä leviää jäätävän tuntuinen sumu, jota paikalliset sanoo hylkeen pieruksi. Se ei ole tavallista sumua, vaan on meren aikaansaama ilmiö. Maailma voi hetkessä kietoutua sumuun ja äkkiä se voi haihtuakin. Yhtä levoton ilmiö kuin revontulet.

Aurinko ja kasvavat jääpuikot - ihan kevättä!
Auringossa on jo voimaa sulattaa lunta ja kasvattaa jääpuikkoja. Ihan kristalleja ovat! Taitaa olla pian aika kylvää tomaatintaimet kylvölautalle. Saahan sitä yrittää... olen kehno siemenkasvattaja.

Jääpuikot tiputtavat tippansa kärhöpuskaan. Siitä tulee kristallikruunu.
Lumi ja jää tekevät lyhytaikaisia taideteoksiaan, jotka aurinko saa kimmeltämään. Upeaa taidetta!

Joen oli vuoro taas jäätyä napakoihin yöpakkasiin.
Toivotan jaksamista arkiviikkoosi, iloa ja auringonvaloa!