lauantai 16. syyskuuta 2017

Rappiolla

Viime viikonlopun reissu Etelä-Pohjanmaan sukusijoille oli hieno elämys. Meitä oli kolme sukupolvea naisia autossa, kun käänsimme auton keulan etelän suuntaan. Kävimme äitini muistojen paikoilla.

Suvun entinen mahtitalo, mumman kotitalo Iivari - tai mitä siitä on jäljellä:
Ovet puhuttelevat
Iivari on kaksikerroksinen, suuri ja pitkä talo. Se on aikoinaan juotu kylän miesten avustuksella kurkusta alas. En tiedä kenen se nykyään on, mutta jäljellä loistojen päivistä on rappioromantiikkaa. Se puhutteli kameran takaa.

Nämä akkunat on olleet aikoinaan todella hienot!

Etelä-Pohjanmaan puusepät oli kuuluisia käden taidoistaan.

Ikkunoita menneisyyteen

Niin kaunis talo, mutta auttamatta rappiolla. Elämän loppumisen tunsi pihassa. Vaan pieni yllätys pörräsi luoksemme:

Albino mettiäinen. Enpä ole aiemmin moista nähnytkään.
Ihan kummasti kiinnitti huomion valkoinen mehiläinen kera värillisten sukulaistensa. Tästä puuttui ketainen väri, tummat raidat oli sentään tallella.  Uudenlainen tuttavuus.

Vanhat ovet ovat puhuttelevia.

 Minulla on varmaan jokin fiksaatio vanhoihin oviin. Rakastan niiden olemusta. Ovi kun on teemallisesti raja oman tuvan ja muun maailman välillä. Se merkitsee aika paljon. Siitä on ystävät tervetulleita käymään, mutta muilla se on kotirauhan rajapaalu. Kuvassa on äitini tädin kotitalon ovi. Äitini oli vietti osan lapsuuttaan ottolapsena tuon oven suojissa.

Saman aution talon navetta, jossa aikoinaan hoidettiin kahta lehmää ja talon hevosta.

Autioiden talojen äärellä on hiljaisuus. Kukaan ei ovia narisuta tai polkuja tallo. Siellä on läsnä muistot asujien ahkerista puuhista. Minä vietin monta hiljaista hetkeä lapsuudesta tuttujen pihapiirien äärellä.

Soon eteläpohojalaasittain prunni. Eli kaivo.

Vanha mummolani on myyty pois ja hieno (lahonnut) vanha tupa on purettu pois. Vanha prunni on edelleen käytössä saunavesien nostoon. Kaikki muu onkin muuttunut, vaikka mummola onkin jäljellä.

Etummaisena se, jonka synnyinseutu. Taempana lapsenlapsi.

Hautuumaitakin kierreltiin. Siellä  ne suvun kantaisät ja -äidit jo ovat. Sukupolvien kierto on vääjäämätön. Tuli tehtyä tosi hieno muistojen matka kolmessa sukupolvessa. Jokaiselle tärkeä ja mieliin painuva kokemus. Elämä syntyy ja kuolee - me kuljemme virrassa mukana aikamme mukaan.

Hyvää viikonloppua kaikille kulkijoille!

24 kommenttia:

  1. Vanhat rakennukset, varsinkin ovet ja ikkunat, saavat minunkin sydämeni muljahtelemaan. Niissä on sitä jotakin. Muistelumatkoja, haikeita hyvästejä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä juuri, WebMartha. Rakastan vanhoja ovia ja ikkunoita - niissä on jotain todella koskettavaa. Kuinka monin tuntein ikkunoista on kartanolle katsottu, ja kuinka raskain tai kevein askelin kynnyksen yli astuttu... Ja todellakin hyvästejä. Viimeisestä kuvasta voi päätellä hiusten pituudesta äitini diagnoosin. Parantumaton.

      Poista
  2. Oi oi, miten tuli haikea olo. Historian harrastajana sydämeeni sattuu kun noin arvokkaat rakennukset haihtuvat pois hoidon puutteessa, nyyh. Kiitos kun jaoit matkanne lukijoillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia on tarinoita. Niitä hurjalla Etelä-Pohjanmaalla riittää. Suvussa on ollut punaisia ja valkoisia - ja niiden välisiä taisteluita. Häjyjä - niitäkin on kirjoihin kirjattu.

      Maaseutu autioituu, ja paljon hienoa ynnä arvokasta rapistuu pois. Surullista.

      Poista
  3. Olipa hieno kirjoitus. Vanhat talot ovat aina mielenkiintoisia ja niihin liittyy niin monen monta tarinaa. Varmasti ikimuistoinen reissu teille kolmelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hieno reissu, vaikka tosi lyhyt. Merkitys trion vanhimmalle oli hyvästejä syntysijoille, nuorimmalle taas tutustumista historiaan. Minulle muistelumatka. Minun muistissani on noiden talojen eletty aika asukkaineen.

      Poista
  4. Varmasti tunteikas reissu. Ja minusta on niin hyvä että seuraaville sukupolville opetetaan missä juuret ovat. Viedään sinne ihan konkreettisesti ja näytetään paikkoja, silloin sidos juuriin vahvistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen on jostain kotoisin. Minun henkiset juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla, vaikka siellä asuinkin vain vähän aikaa. Mutta se alueen mentaliteetti on varmaan imetty äidinmaidossa.

      Poista
  5. Oman historiansa tunteminen on tärkeää. Hienoa, että saitte kolme sukupolvea samalla retkelle.
    Ennen oli aikaa ja kiinnostusta tehdä rakennuksiin persoonallisia yksityiskohtia. Sääli, että tänä päivänä raha sanelee kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuseppien taito ja kauneudentaju oli aikoinaan upeaa. Vaikka ruoasta saattoi olla puutetta, niin silti väkerrettiin ovia, ikkunoita ja pielilautoja kauniiksi. Historia kulkee kaikessa mukana lukemattomine tarinoineen paikkojen asukkaista.

      Poista
  6. Teillä on ollut nostalginen reissu sukusijoille! Nuo vsnhat rakennukset on niin kauniita..suorastaan huokuvat elämää vaikka ovatkin hylättyjä!😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne huokuivat elettyä elämää. Vanhoissa asuinpaikoissa on aina erityinen tunnelmansa. Ahkerien käsien jäljet näkyvät, vaikka paikka olisi ollut autiona pitkäänkin.

      Poista
  7. Haikeeta, mutta kaunista kuvausta lapsuusajan maisemista. Tuo talo on ollut komea kukoistuksensa päivinä. Ikkunat taidokkaasti tehty, ei ole enää tuollaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeeta tosiaan, mutta mukana oli hyvä ripaus nostalgiaakin. Reissun tunteita riittää pohdittavaksi vielä hyvän aikaa.

      Poista
  8. Hienot kuvat ja tarina täynnä tunnetta. Sitä vaan on jokainen 'jostain poissa' kuten pohjoisessa sanovat.

    Varmasti tärkeä reissu teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syntysijat on kaikille juurellisille tärkeitä. Minä synnyin matkan varrella, ja paikkakunnat vaihtuivat tiuhaan. Osa lapsuutta kului Kyproksellakin. Etelä-Pohjanmaa on kuitenkin sellainen henkinen koti, jonka metaliteetin tunnistan omakseni. Sinne on aina niin hyvä palata. Kai Eteläpohojalaanen äireenmaito on tavallista väkevämpää :D

      Poista
  9. Nii heleppua on hävittää erellisten sukupolovien saavutukset. Sääli!
    Teille kaikille merkittävä matka, jonka tärkeys varmasti korostuu vuasien myätä.
    Etelä-pohojalaasuures, on sitä jotaki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se! Sitä ei saa piiloon muualla ollessaankaan - ainakin se puheesta kuultaa läpitte, vaikka koittais peitelläkki. Mutta oikiat eteläpohojalaaset ei eres yritä.

      Poista
  10. Ihana, tunteikas postaus! Teillä on varmasti ollut mieleenpainuva reissu. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu - samaa harmaata keliä jatketaan, mutta voimia kerännein fiiliksin. Minun reissut on olleet tosi olemattomat tälle kesälle. Eka reissu oli koiranhaku Lopelta, ja tämä toinen muistojen matka. Kummatkin tärkeitä.

      Poista
  11. Ihana postaus minä olin matkassa mukana henkeä melkein pidätellen. Upeat ovet ja ikkunat muuta ei voi sanoa. Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila - älä kovin pitkään pidätä hengitystäsi! Etelä-Pohjanmaalla on tosi hienoa puuseppäperinnettä. Vaikka oli niukkuutta elannossa, niin kauneudentajuisia kädentaitajia piisasi. Arvostan.

      Poista
  12. Voi mikä matka teillä oli!! Ihan itketti kyllä, kun kuvia katselin. Tuo valkea mettinen oli kuin pieni enkeli siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana enkeli oli! Sellaine fiilis mullekin tuli.

      Poista