Kaipaatko lisää syyskukkijoita?

Minun puutarhani on parhaimmillaan syksyllä. Kukinnasta ei vastaa pelkästään ruusut, sillä paljon on muutakin kukkijaa. Jätän nyt ruusut tästä postauksesta pois kokonaan.

Paraatipenkin syyskukintaa ja rantakukan ruskaa.

Paraatipenkki on suuniteltu kukkimaan ihan koko kesän. Se on varjoisassa paikassa, mikä asettaa haasteita asialle. Syksystä siinä kukoistavat mm. jaloangervot ja tädykkeet.

Jaloangervojen pitkä kukinta ajoittuu syksyyn. Vieressä kuihtuneet pensaskärhön
kukinnot ja kuihtuneet värililjat. Rantakukan ruska tuo myös väriä.

Pitkään pidin jaloangervoja tylsinä, mutta käänsin kelkkani täysin todettuani niiden kestävyyden. Tappotalvi 2015/2016 nosti Astilbeiden sukukunnan uuteen arvoon. Panostin uusiin lajikkeisiin.

Astilbe 'Montgomery'

Kukinta on pitkä millä tahansa mittarilla. Näiden sekaan kun istuttaa myöhäisiä värililjoja, niin voi rimmailla eri sävyillä ihan sykähdyttävästi. Aloin minäkin tykätä! Tässä on yksi puutarhurointini takin käännöistä. Hyviä syyskukkijoita ovat!

Veronicastrum virginicum eli virginiantädykkö 'Pink Glow' 

Tädykkeissä ja tädykköissä on syysiloa puutarhaan. Arvostan niiden kynttilämäisiä kukintoja, jotka tuntuvat leijuvan korkeuksissa. Kukinta kestää pitkään.

Paraatipenkin toista laitaa - tarhapiiskua, ukonhattuja, virginiantädykettä
ja syysleimun nuppuja. Kukkia piisaa pakkasiin asti ihan varmasti!

Värisommittelusta voi olla montaa mieltä. "Heja Sverige" värit ei välttämättä istu silmään, mutta jotenkin tarhapiiskun keltainen menee kuitenki syksyn sävyissä.

Virginiantädykkö 'Alba' (Veronicastrum virgnicum 'Alba')
taustalla se tavallinen tarhapiisku, joka sopii hyvin kimppuihinkin.

Syksy on tavallaan runsauden aikaa, mutta myös hiljaista luopumista. Syyskukkijat jaksavat yleensä pitkään, kun hellettä ja kuivuutta ei ole nopeuttamassa kukintaa.

Harmaamalvikki eli Lavatera thurnciaga

Harmaamalvikit kukkivat hitokseen pitkään. Ne ovat myös hyvin kestäviä ja luotettavia kukkijoita myös huonoina kesinä. Sateestakaan ne eivät kärsi. Ne ovat vaatimattomia, kestäviä perinneperennoja.

Paljon syysleimuja!

Syysleimut todella leimuavat syksyssä. Niiden runsaudesta pitää tehdä oma postaus, sillä niitä on paljon monessa sävyssä. Hienoja ovat! Eli syksy on täynnä kukkijoita. Puuttumaan jäi vielä monta syyskukkivaa, mutta toisella kertaa lisempää.

Iloa, valoa ja keveitä askelia poluillesi - viikko hiipii kohti loppuaan. Syksy hiippailee aina vain lähemmäs.

Rappiolla

Viime viikonlopun reissu Etelä-Pohjanmaan sukusijoille oli hieno elämys. Meitä oli kolme sukupolvea naisia autossa, kun käänsimme auton keulan etelän suuntaan. Kävimme äitini muistojen paikoilla.

Suvun entinen mahtitalo, mumman kotitalo Iivari - tai mitä siitä on jäljellä:

Ovet puhuttelevat

Iivari on kaksikerroksinen, suuri ja pitkä talo. Se on aikoinaan juotu kylän miesten avustuksella kurkusta alas. En tiedä kenen se nykyään on, mutta jäljellä loistojen päivistä on rappioromantiikkaa. Se puhutteli kameran takaa.

Nämä akkunat on olleet aikoinaan todella hienot!

Etelä-Pohjanmaan puusepät oli kuuluisia käden taidoistaan.

Ikkunoita menneisyyteen

Niin kaunis talo, mutta auttamatta rappiolla. Elämän loppumisen tunsi pihassa. Vaan pieni yllätys pörräsi luoksemme:

Albino mettiäinen. Enpä ole aiemmin moista nähnytkään.

Ihan kummasti kiinnitti huomion valkoinen mehiläinen kera värillisten sukulaistensa. Tästä puuttui ketainen väri, tummat raidat oli sentään tallella.  Uudenlainen tuttavuus.

Vanhat ovet ovat puhuttelevia.

 Minulla on varmaan jokin fiksaatio vanhoihin oviin. Rakastan niiden olemusta. Ovi kun on teemallisesti raja oman tuvan ja muun maailman välillä. Se merkitsee aika paljon. Siitä on ystävät tervetulleita käymään, mutta muilla se on kotirauhan rajapaalu. Kuvassa on äitini tädin kotitalon ovi. Äitini oli vietti osan lapsuuttaan ottolapsena tuon oven suojissa.

Saman aution talon navetta, jossa aikoinaan hoidettiin kahta lehmää ja talon hevosta.

Autioiden talojen äärellä on hiljaisuus. Kukaan ei ovia narisuta tai polkuja tallo. Siellä on läsnä muistot asujien ahkerista puuhista. Minä vietin monta hiljaista hetkeä lapsuudesta tuttujen pihapiirien äärellä.

Soon eteläpohojalaasittain prunni. Eli kaivo.

Vanha mummolani on myyty pois ja hieno (lahonnut) vanha tupa on purettu pois. Vanha prunni on edelleen käytössä saunavesien nostoon. Kaikki muu onkin muuttunut, vaikka mummola onkin jäljellä.

Etummaisena se, jonka synnyinseutu. Taempana lapsenlapsi.

Hautuumaitakin kierreltiin. Siellä  ne suvun kantaisät ja -äidit jo ovat. Sukupolvien kierto on vääjäämätön. Tuli tehtyä tosi hieno muistojen matka kolmessa sukupolvessa. Jokaiselle tärkeä ja mieliin painuva kokemus. Elämä syntyy ja kuolee - me kuljemme virrassa mukana aikamme mukaan.

Hyvää viikonloppua kaikille kulkijoille!

Camelot ja kumppanit, eli ruusujen lumoa

Railakas viikonloppu satojen kilometrien ajoa on takana. Kävimme äitini ja esikoisen kanssa kivan Etelä-Pohjanmaan turneen. Viihdyttiin, retkeiltiin, höpötettiin sukulaisten kanssa ja nähtiin kaikkea vanhaa ja tuttua. Reissun annista tulee vielä oma lukunsa jossain vaiheessa.

Kotipihalla odotti hurmaava 'Camelot' köynnösruusu kukassa. Tämä oli niitä ihan Must have-kasveja kevään ruusuhankinnoissa. Ei ehkä viimeisen päälle varma ja onnistuva ostos, mutta tiedättehän tunteen kun on vain pakko saada jokin kasvi? Ainakin on yritettävä, vaikka talvehtiminen ei ehkä ensimmäisellä kertaa onnistuisikaan.

Vasta auennut kukka. Pilkulliset terälehdet ovat hienot!

'Camelot' sai paikan köynnöstuessa ja yritän talvettaa sen maahan kaataen sekä sinne peitellen. Tarkoitus olisi yrittää saada sen versoistakin osat talvehtimaan. Se on haaste.

Kukka on suuri ja nuppuja on paljon versojen päässä.

Ruusu täysin auenneena. Tämä jotenkin hohtaa valoa.

Tämä kesä on noin muuten ollut susisurkea, mutta minä ajattelin siirtää ajatukset jo syksyn suojauksien suunnitteluun. Ensin otoksia muista uusista hempeyksistäni:

'Pomponella' ja 'Baronesses' notkuvat yhdessä melko samaa sävyä.

Pienikukkainen, mutta tiheä maanpeitto 'Purple Rain' kukkii runsaana.

'Rotilia' tuo vahvaa punaa ruusupenkkiin.

Taas ihan erilainen kukkamuoto 'Dolomiti'lla. Kaksiväriset terälehdet
näköjään inspiroivat minua.

Lisää yksinkertaista kauneutta - 'Sweet Haze' ja paljon nuppuja!

'Zaide'ssa on mielestäni tosi hieostunut vanha roosa ja upean kokoinen kukka!

On siellä ruusumassa monta muutakin veijaria, mutta niistä myöhemmin. Otetaan sekamelskaisen näköinen kokonaiskuva, vaikka kuva ei kyllä anna oikeutta ruusujen kauneudelle.

Pinkkiä ja purppuraa, mutta ei tuosta tolkkua tahdo saada.

Keveitä askelia arkiviikkoosi. Täällä on sadetta tiedossa ennusteiden mukaan, mutta eipä anneta sen latistaa tunnelmaa. Villasukat ja kynttilälyhdyt on ihan jees tässä ajassa.

Ruusumaan herkkiä uutuuksia

Uusi ruusumaa sai huolellisen suunnittelun talvella ja viivästyneen toteutuksen keväällä. Kelit eivät hellinnet. Tilasin ruusut Saksasta Tantaun ja Kordesin huikeista valikoimista harkiten ja Ruusukummin asiantuntemusta avuksi saaden. Mitä sieltä sitten tuli - sitä itsekin innolla seuraan.

'Pink Emely' näyttää kukkarunsaalle tapaukselle. Kelit eivät ole suosineet,
mutta nuppuja on pahuksen paljon varttumassa.

Ruusun kukat ovat ihmeellisiä, kun ne muuttavat olomuotoaan ja väriään kukinnan edistyessä. Kukkamuotojen kirjo on huikea.

'Playful Rokoko'n kukat pysyvät pallomaisina, mutta kestävät sadettakin hyvin.

Hurjan monenmuotoisia kukkia ruusut tarjoavat - 'Playful Rokoko' tämäkin.

'Pastella' ruusun alkuvaihe oikealla ja kypsempi vasemmalla. Niin
paljon kukinnon ikä muuttaa muotoa ja väriä. Niin kiintoisaa katsojalle!

Ruusujen sielunelämä on innostavan kiinnostavaa. Ne todella kukkivat hurjana muun puutarhan lakastuessa talven tuloon. Ruusut ovat elinvoimainen isku syksyn selkäytimeen - ne kukkivat ja kukoistavat tähän aikaan ihan täysillä.

Kaksivärinen 'Nostalgie' - tätä odotin todella innoissani!

'Nostalgie' ruusua odotin tosi kovasti, mutta se oli yksi myöhäisimpiä kukinnon avaajia. Keskeltä valkoinen, mutta muuten punainen ruusu lumosi kuvastokuvallaan nettishoppaajaa. Tämän postauksen kuvat on otettu viime viikon sateen pieksämistä nupuista. Sen huomaa kyllä, mutta onneksi luvassa on kaunis viikko eteenpäin. Ehkä ruusut pääsevät kukoistamaan nyt sateen vioittamatta kukintoja.

Upean punaisia ruusuja on monia - tämä on 'Rotilia'

Ihastuttavia ruusuja on uudessa ruusumaasa runsas setti kokeilemassa viihtymistä ihan väärällä vyöhykkeellä.

'Zaide'

Ihania uusia ruusuja, joiden talvenkestävyys on huollon varassa. Nämä tarvitsevat talvisuojaa ilman muuta talvehtiakseen. Ja minun on kokeiltava konstit, miten siinä onnistutaan. Pidän haasteista.

Uusi arkiviikko edessä ja minun pitäisi olla jo nukkumassa. Näin se aika aina livahtaa illasta. Kello herättää kuitenkin 5:45, joten yöunet jäävät aina viikolla liian vähäisiksi. Viikonloppuna koitan parsia univelkoja.

Mukavaa ja aurinkoista arkiviikkoa!