Peijoonien pompulat ja ruusujen seuraavat

Pionien aika keskellä ihanaa kesää on aina yhtä lumoavaa seurattavaa. Nuput hiljalleen turpoavat, ja avautuessaan tuottavat suurta ihastusta.

Kuvan alareunassa 'Barbara' ja  yläreunassa 'Sarah Bernhardt'

Pionien kukat ikääntyessään vaihtavat usein väriään ja kukan muotokin saattaa muuttua suuresti. Sadetta ei suurin surminkaan soisi  herkkiä kukkia pieksemään, mutta yleensä jokin ukkosmyrsky osuu ihan väistämättä kohdalle. Sitten käydään varovasti ravistelemassa kukista painavaa vettä pois. Näinpäs tänäkin vuonna sade on moneen kertaa piessyt kukat nuokkuviksi, mutta tuuli on sopivasti kuivannut ne jälleen.

Minun suosikkipioni on vanha klassikko 'Sarah Bernhardt'. Morsiuskimppupioni :D

Pioni on kestävä leikkokukka, mutta ikinä en raaski ottaa sisälle maljakkoon yhtään kukkaa. Joskus olen viemisinä tehnyt pionikimpun, mikä onkin tosi vaikuttavan näköinen ilmestys.

'Kansas' pionin puna ei koskaan toistu oikein kamerassa.

Pionien suku on huikea runsauden sarvi! Kukkia löytyy valtavaa väriskaalaa, kerrottuna tai yksinkertaisena ja kaikkea siltä väliltä. Eri lajikkeita valitsemalla saa pioneista aika pitkänkin kukinta-ajan,ja sivunupulliset sortit jatkavat kukinta-aikaa myös.

Isoa valkoista hörsylää. Nimensä oli jotain perin kiinalaista.

'Coral Charm' aloittaa lohenpunaisena ja päätyy melkein valkoiseksi.

'Bowl of Beauty' aloittelelee.

Pionipenkki pursuilee kukkia monessa värissä.

Pioneista hypätään ruusuihin. Kanadalaisista tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan ehti 'Henry Kelsey', mutta 'Quadra' ei jäänyt kuin päivällä jälkeen. Aiempina vuosina ekana on ollut valkoinen 'JP Connell', mutta jostain syystä se ei lähtenyt voimalla kasvuun keväästä.

Nuppuja on 'Henry Kelsey'ssä tuttuun tapaa ihan valtavasti.

Sateiden kanssa olen ollut jännässä, kun sekä ruusut että pionit voivat homehduttaa nuppunsa liiassa kosteudesa.  Sateita on tullut ihan jatkuvalla syötöllä pari viikkoa, mutta kuurojen välissä kasvusto on päässyt kuitenkin kuivahtamaan. Näin nuput ovat päässeet aukenemaan.

'Luise Bugnet' - punainen nuppu, aukeava kukka punaraitainen ja avoin kukka valkea.

Muutama kehu 'Luise Bugnet' ruusulle on paikallaan. Sen nuppujen hieno metamorfoosi värissä on ainutlaatuisen hieno. Ruusu kukkii heinäkuun alusta alkaen pitkään. Se muodostaa tummanvihreän, kauniin lehdistön ja pysyy aika kompaktin kokoisena. Se on terve ja kestävä. Juurivesoja tulee hyvin maltillisesti ainakin tämmöisellä neljättä vuotta aloitttavalla puskalla. Suosittelen.

Sinivaleunikko 'Henson Violet'

Lyhyt kurkkaus vielä perennamaan suuntaan. Sinivaleunikot kukkivat täyttä häkää. Kuvan 'Henson Violet' on kylväytynyt pitkin ja poikin kukkamaata. Se on niin silkkisen lumoava, että olen sallinut kuritomuuden.

Sinivaleen valkokukkainen muoto ja lehtosinilatva.

Kuviin eivät nyt sattuneet perinteiset sinivaleunikot, joista on myös sitä kaikkein taivaansinisintä 'Lingholm' lajiketta. Nämä ovat niin ihania kaunottaria!

Kosteikossa kruunitikankontti 'Reginae' jaksaa yhä vain kukkia.

Maariankämmekät ovat kukkineet yli kuukauden. Nämäkin lisääntyvät minne haluavat.

Paljon tapahtuu puutarhassa. Aina vain uusia lajeja ja lajikkeita nousee loistamaan aikansa. Puutarha elää aivan ihanasti kesän mittaa mitä erilaisimpia kukkien noustessa estradille.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!

Ruusujen taikaa

Pensasruusut kukoistavat juuri nyt. Ne ovat perin helppohoitoisia ja vaatimattomia, mutta aika vähän niitä tarjontaan nähden on tullut istutettua. No viime kesänä petrasin ja istutin useampia lajikkeita pienentääkseni kasvimaan kokoa. Kaksi vanhaa varista ei tarvitse ensinkään enää viljelypinta-alaa samaan tahtiin kuin lasten kotona ollessa. Tämä voi olla tuttu tarina monelle muullekin.

Ruusu 'Ilo'sta on iloa tooosi pitkäksi aikaa. Se in lähes piikitön.

'Katri Vala'lla on muhkeat kukat ja tuoksu!

'Ruskela' pullistelee myös kukkia ja nuppuja.

Pensasruusut on kyllä helppo laji kasvatella. Ohjeena on istuttaa juuret alaspäin ja rajata kasvualusta juurivesoien hallinnan helpottamiseksi. Ne kestävät kuivuutta ja surkeaa kasvualustaakin. Varjossa eivät jaksa kukkia samaa tahtia kuin auringossa. Siis ovat suorastaan valoisien ongelmapaikkojen optimaalisia kasveja.

'Ritausma' vei sydämeni. Aivan ihana ja pitkään kukkiva! Pirun piikkinen myös.

Uusi suomalainen jaloste 'Sävel' on todella lupaava myös.

Eihän tässä ole taaskaan kuin pienet näytteet ruusuistani, mutta tuokion päästä taas lisää. Kanadalaisista ekat on hyvästi nupuilla.  Yleensä ensimmäiset avaavat kukansa heinäkuun lopussa. Pitää siis vielä odottaa, mutta hyvältä näyttää tilanteen tässä vaiheessa.

Hyötymaan pienentäminen on tuottanut ison valikoiman syysleimuja, ja nyt keväällä lajikekehityksen alla olevia Peter Joyn ja Pirkko Kahilan iiriksiä kokeilemaan kestävyyttä V-vyöhykkeellä. Olisi  niin hönöä antaa pitkällisesti hoidettu hyvä multamaa pelkästään rikkaruohoille. Nyt siellä on kukkivia perennoja ja ruusuja.

Tää on tummanpuhuva iris 'Black Form'. Puhutteleva mustuudessan.
Silmälle tää on musta, kameralle selvästi sininen.

Hyvää viikonloppua kaikille kulkijoille! Iloa ja Valoa!

Kukkeinta kesää

Taas on aikaa hutkahtanut kummasti, ja kesä on kukkeimmillaan. Puutarhureilla on hektinen kesä ja paljon töitä, joten en ole blogimaailmassa juuri nenääni näyttänyt. Nyt sattui sadepäivä, ja toveri Hirnakka huomautteli postausten puuttumisesta. Vaihtoehtoina minulla oli joko imuroida huusholli tai tehdä postaus. "Pitkällisen" henkisen painin jälkeen istahdin mukavasti läppärin äärelle, otin lasillisen valkoviiniä seurakseni ja purin kamerasta kuvat.

Juhannusruusu ryöppysi valkeita, tuoksuvia kukkiaan ylenmäärin.

Se on pensasruusujen aikaa juuri nyt. Juhannusruusu kukkii meillä aina juhannuksen jälkeen, mutta tänäkään vuonna ei kukkien määrässä ole säästelty. Vierellään kukkii Tornionlaaksonruusu sekä punalehtiruusu.

Kolme kestävää ja komeaa ruusua.

Edellisten lähellä kukkii muhkea lumipalloheisi

Jotain kyllä puuttuu puutarhastani, sillä katkenneita ruusun nuppuja ei ole löytynyt, eikä kirvatkaan ole keksineet saapua tontille. Lumipalloheidestä ei ole yhtään mustaa pirulaistakaan löytynyt. Kärhöpistiäisen toukatkin monen vuoden kiusan jälkeen ovat jättäneet saapumatta. Tuholaisia ei nyt vain ole... koputan puuta!

Nilsinruusu on aikaisin ja lopettelee jo kukintaansa.

Ristinummen suuret kukat ovat myös runsaat.

Tämän piti olla Tarjanruusu, mutta eipä olekaan.

Hurja määrä ruusujen nuppuja aukeilee tuoksuen. Viime vuonna panostin ja istutin monen monta uutta lajiketta tontilleni. Niillä kestää muutama vuosi vankistua isommiksi puskiksi.

Mutta mikäs kumma se tämä onkaan...?

Viljamin keltaruusu se oli viime vuonna. Nyt kukka on yksinkertainen.

Vastaus voikin olla ruusu 'Matti Hesperia'. Sellaisen kerran omistin, ja siirsin tulotien varteen jossa se mielestäni kuoli. Vieressä kasvaa kyllä 'William's Double Yellow', mikä on juurivesoillaan levinnytkin. Kivoja yllätyksiä!

Ruusujen kuvia on paljon, joten siirrytään kesän yhteen kohokohtaan eli pioneihin. Luonnonlajit ovat jo kukkineet, ja nyt on amerikanpioneiden eli Quad-hybridien aika alussa.

Nimetön siementaimikasvatus. Kukat on muuten hurjan suuret!

Kiinanpionin luonnonlaji 'Olga' on Ahti Vallin siemenkeruita Japaninmeren rannalta

Olin kovin iloinen, että mahtisade iski juuri tänään, sillä kiinapioneissa on huikea nuppumäärä odottamassa aurinkokelejä. Toivon todella suotuisia kukintakelejä puutarhan kuningattarille!

Töissä olen toteuttanut unelman huikeasta yli 50 pionia ja noin 40 syysleimua käsittävästä aidanteesta, joka reunustaa mäennyppylällä olevan puiston istuskelupaikkaa. Kummitätinä tuolle puistolle on Hirnakka. Viime syksynä kiivaasti mietin millä korvataan paikalla kasvanut kurtturuusuaidanne. Korkeusvaatimus pensaille oli metri tai alle. Sattui Hirnakka soittamaan ja hehkuttamaan pionikuumettaan, jolloin inspiraatio iski... paikkaan sopii upeasti pioneista rakennettu aidanne - paremmin kuin mitkään hiton pensasangervot! Nyt sitten odotellaan se 4-5 vuotta, että pionit pöhistyvät ja alkavat kukoistaa.

Kirjometsävaahtera 'Drummondii' on rakas valontuoja! Punapähkinä antaa kontrastia.

Kaikkea muutakin kivaa ja ihanaa kukoistaa ja kasvaa. Rakastan suuresti 'Drummondii' vaahteraani. Töissä olen noita istuttanut muutamia valittuihin paikkoihin, ja kolme pääsee taas lisäämään iloa ja valoa vihreään kesään julkisissa istutuksissa.

Lehdet ovat kauniita!

Sitten vielä viimeisenä suuri ilonaiheeni. Neljättä vuotta olen hakenut paikkaa Merenrantakaupungissa istuttaakseni upean alppiruusupuiston. Hakusassa on ollut keskustan lähellä oleva tuorepohjainen iäkäs männikkö suojaisella paikalla. Se löytyi viime viikolla, kun poistetun leikkikentän maisemointia suunnittelin. Kentän viereltä löytyi hervottoman leppäpöpelikön keskeltä lampi, jossa oli hurjasti lumpeita kukassa. Lammen takaa löytyi vitikon läpi survotuessa lumoava tuorepohjainen mäntymetsä. Siellä risteili neulaspäällysteisiä polkuja. Metsikkö sijaitsee kahden kaupunginosan välissä, ja olen toiselta puolelta käynyt tutustumassa paikkaan - tosin talvella. Nyt kolahti ja lujaa, että olen löytänyt viimein hakemani!

Alppiruusu 'Royal Butterfly' on kevään uusi hankinta omaan puutarhaani.
Kuva on lainttu Särkän perennataimiston sivulta.

Ensi vuonna lampi ruopataan ja vitikot raivataan. Muutamia harkittuja mäntyjen kaatoja tehdään, että saadaan tarpeeksi valoa pohjakerrokseen. Sitten olemassa olevan polkuverkoston  varrelle suunnittelen talven aikana alppiruusujen istutusalueet. Vitikon keskeltä löytyi hieno rinne, johon tulee atsaleoja. Valoisimmille paikoille tulee myös eri hortensialajikkeita - myös köynnöshortensiaa kiipeämään mäntyihin. Minulla on koko talvi aikaa miettiä, suunnitella ja unelmoida, mutta tuossa alueessa on ihan huikea pontentiaali vaikka minkälaisille unelmille. Kesä on onneksi vielä kovasti kesken, mutta onpahan talven varallekin jo jotain suurta ja ihanaa jemmassa.

Iloa ja Valoa elämääsi! Minun on viisainta tarttua imuriin :D

Maalla on turvallista tilaa unelmille

Coronakevät on tuonut monenlaisia ajatuksia mieleen. Tämä Merenrantakaupunki on virkeä, mutta valtaväylistä syrjässä. Lähin lentokenttä on Oulussa, ja junaliikennekin kulkee Vihannin kautta. Harva ajelee 8-tietä pohjoiseen tai etelään. Satamaamme ajelee lähinnä rahtilaivat. Olemme siis perin syrjässä isommalta liikenteeltä. Tänne pitää vasiten tulla, ja täältä pitää aina lähteä jonnekin muualle.

Suikeroesikko 'John Mo'

Meillä on coronaa testattu, ja pari löydettykin helmikuussa. Ylläkseltä olivat peräisin, eivätkä päässeet sen kummemmin leviämään. Täällä ollaan eletty kuin lintukodossa kaikkia suojatoimia varalta noudattaen. Suomalaisille ei ole mitenkään vaikeaa pitää metrin tai kahden etäisyyttä toisistaan. Ihan helppoa. Työpaikalla ei ole ollut aiemminkaan tapana poskisuudella tai halata. Palaverit etänä on ihan jees. Eipähän kukaan näe, jos samalla multitaskaan muita asioita.

Valkovuokko 'Kentish Pink'

Väistämättä tulee mieleen, että varsinkin Vihreiden tahoilta tavoiteltu tiivis kaupunkirakenne on itse asiassa sangen riskialtis vaikkapa tämmöisessä tartuntatautitilanteessa. Näitä epidemioita ja pandemioita näytetään ennustettavan tulevan jatkossakin. Mikä erottaa Uudenmaan synkät tautitilastot muusta maasta? Tiiviit asumisympäristöt ja joukkoliikenne.

Ekat narskut kukkivat

Tiivis populaatio rottakokeissa tuotaa kosolti häiriökäyttäytymistä, joka sortaa rottien hienon yhteiskuntarakenteen matriarkaaliseen anarkiaan ja syrjäyttää urokset. Lopulta systeemi romahtaa syntyvyyden loppuessa. Väittäisin, että kun ihmiset asutetaan hyvin tiiviisti, niin ongelmia syntyy luontojaan. Siksi täällä maalla väljästi asuen ja omaa autoa työ- ja kauppamatkoilla käyttäen ollaan pysytty turvassa pandemialta ja monelta muultakin riesalta.

Kylmänkukat ovat kevään parhaita!

Pidetään siis koko Suomi asuttuna, ja etätyöt tarjoavat mahdollisuuden elää laadukkaasti missä vain. Täällä syrjässä on hyvä asua ja elää!

Iloa ja Valoa elämääsi!

Puutarhurin huokaus - niin paljon tehtävää!

Kevät etenee ihan etanan vauhtia, koska kylmät ilmat. Ei lämpene ei.... välillä on räntää rätkinyt maan valkeaksi ja usein tuulee kylmän meren puolelta hyytävästi. Silti kasvit koittavat aukoa nuppujaan ja turvottaa silmujaan. Kasvit odottavat, että tulee lupa uskoa taas elämään.

Punainen sinivuokko on levinnyt kivasti ihan omiin nimiinsä sinne ja tänne.

Tämä puutarhuri huokaa pihansa äärellä, että onpa paljon hommia ja vähän aikaa. Olen saanut perennapenkit siivottua talven jäljiltä. Kitkeminen on vaiheessaan. Ruusujen talvisuojauksien alle kurkin uteliaana. Elossa ollaan siellä. Jätin talvisuojaukset, kun se vanha viisaus sanoo niiden poistolle olevan sopiva aika kun onnenpensas kukkii. Eli ruusuilta poistetaan vihoviimeisenä talvisuojaus. Onnenpensas ei aio kukkia ennen lämpimiä kelejä.

10.5. kuvattu sakean räntäsateen jäljiltä. Sulihan tuo pian pois onneksi.

Turkasesti on raivattavaa, siivottavaa ja kitkettävää, mutta jotain uuttakin olen kuitenkin jo istuttanut. Peter Joy on paitsi intohimoinen ruusuihminen mutta myös iiristen jalostukseen riittää aikaa.  Tänne tuli mutkan kautta 20 eri lajiketta tulevaisuuden kotimaisia iirisjalosteita. Istutin torstaina 65 iiriksen jakotaimea 20 eri lajiketta.

Kaksi pitkää penkkiä iiriksiä harson alla suojassa.

Testataanpas nyt sitten miten pärjäilevät täällä kylmällä V-vyöhykkeellä. Tulossa on siis tosi mielenkiintoista iiristen  kukintaa tulevalle suvelle! Lajikkeiden työnimet ovat hauskoja: Tintti, Runsaus, Kreikka, Messinki, Persikka, Kaura, Kerma, Isomuna... ja monta muuta.

Viime kesän ihastus Iris 'Black Form' - se näyttää ihan mustalta.

Mitään Irisherätystä en ole kokenut. Minusta ne on ihan kivoja kukkia, joilla on tosi veistokselliset lehdet. Mutta kukkivat aika lyhyen aikaa. Mutta enhän ollut ruusujenkaan suhteen yhtään valaistunut, ennen kuin lähdin uteliaisuuttani kanadanruusujen kestävyyskokeeseen mukaan ;D

Silmujen sinfoniaa - hevoskastanja (Aesculus hippocastanum)

Nyt on ihan parasta aikaa bongailla silmujen pullistumista! Ihan vaivihkaa ne turpoavat äärimmilleen puhjetakseen sateen ja lämpimän ilman myötä hiirenkoviksi. Se on ihan paras hetki keväässä! Sellainen hurjan energinen alku kesän vihreydelle. Kaikki kiva on nyt edessä!

Iloa ja Valoa viikonloppuusi! Kelit ei ehkä helli, mutta sää on pukeutumiskysymys. Usein.

Äitienpäivää vesisateessa

Äitienpäivä valkeni kylmänä ja kalseana. Maestro keitti aamukaffit, ja muuten äitienpäivää vietetään etänä. Ehdittiin kuitenkin heittää lenkki koiran kanssa ennen sadetta.

Valkovuokot ehtivät kukkaan äitienpäiväksi, kuten yleensä aina.

Mukavia ja mielenkiintoisia juttuja on kuitenkin kehissä. Saksasta tilaamani ryhmäruusut saapuivat hyvässä vireessä. Osa on Tantop-taimia ja osa paljasjuurisia. Ruusumaassa en ole vielä purkanut talvisuojauksia, kun ruusut on viimeisiä, joilta talvinutut riisutaan. Kandalaiset ovat talvehtineet hyvin, mutta ryhmäruusuista ei tiedä vielä.

Tulevaisuuden toivoja!

Toinen hyvin mielenkiintoinen juttu on melkoinen laatikollinen iiriksen jakotaimia. Siellä on tulevaisuuden kotimaisia jalosteita kokeilemaan kestävyyttä V-vyöhykkeellä. Niistä sitten myöhemmin lisää... jotain uutta on kuitenkin tiedossa!

'Hiisi' on oikein nätti kotimainen jaloste myös.

Suurimmat toiveet ja odotukset ovat töissä tehtävissä istutuksissa. Uusia lajeja on tulossa useita mielenkiintoisia! Osa on hyvinkin rohkean toiveikkaita - kuten vaikka toive Merenrantakaupungin hanamista. Kolme ekaa Prunus sargentiita, eli rusokirsikkaa pääsee kasvamaan yhteen hyvin suojaisaan ja lämpimään puistoon. Itselläni rusokirsikka on ollut täysin kestävä yli 10 vuotta. Myös muita kukkivia pikkupuita ja uudenlaisia havuja on tilauksessani. Erityisen iloinen olen saatuani kultasurukuusi 'Haapasten kulta'a.

Viime kesänä rusokirisikka kukki jo nätisti pihallani.

Kesä tulee olemaan täyttä tohinaa jälleen. Entisiä juttuja korjataan ja uusia rakennellaan. Ensimmäiset 10 kanadanruusua (Henry Kelsey) näyttivät talvehtineen oikein hyvin. Jänikset olivat käyneet vähän leikkomassa niitä, mutta ne tuuhistuvat vain siitä.

'Henry Kelsey' heinäkuun alun kukinnassa. Kukkia piisaa syksyyn asti.

Iloa ja Valoa toukouuhun - pian on ihan hirmuinen vauhti kasvukauden alkaessa!

Ihanan perinteinen Vappu!

Vappuviikonloppu alkaa kääntyä kohti loppuaan. Olemme viettäneet hiljaisen ja puuhien täyttämän kevätviikonlopun kahdestaan Maestron kanssa. Kevään ihanimpiin asioihin kuuluu kulotus, ja Vappupäivänä oli ihan täydelliset kelit alkaa kärventämään kulopeltoja ja jokirantaa.

Tuli on hyvä renki ja huono isäntä

Kulottaminen on luvallista haja-asutusalueella, mutta ei taajamissa. Monia ihan tarpeellisia ja asiallisia rajoituksia pitää ottaa huomioon ennen kulotusta. Ensinnäkin kulottamisen aikana ei saa olla ruohikko- tai metsäpalovaroitukset voimassa. Kulottamisesta pitää tehdä etukäteen ilmoitus pelastuslaitokselle. Kätevimmin sen hoitaa netin ilmoituslomakkeen kautta. Sitten pitää noudattaa riittävää varovaisuutta ja varata sammutuskalustoa sekä riittävä määrä henkilökuntaa hallitsemaan tulta.

Osa sammutuskalustoa

Koukkasin joesta ämpäritolkulla vettä, joka vietiin kulotettavalle alalle maitokärryillä. Vieressä oli oja, josta tarvittaessa saisi koukattua lisää sammutusvettä jos tarpeen. Tuuliolosuhteet olivat tyynen suotuisat ja kuloheinä riittävän kuivaa. Rajasin kulotettavan alueen kastelukannulla vettä kaatamalla.

Kastelemalla rajattu kulotusalue piti tulen omalla tontilla.

Sitten saikin sytyttää ensimmäisen ruohotuppaan, ja rautaisella lehtiharavalla sai levitettyä tulen hallittavan kokoiseksi rintamaksi. Tuli polttaa paljon tehokkaammin pohjia myöten, kun sen pitää hiipiä vastatuuleen. Myötätuleen mennessä se helposti ryöstäytyy käsistä. Siksi kulotus aloitetaan aina alatuulen puolelta.

Myötätuuleen liekit ovat suuremmat, nopeammat ja luiovat isoja pyörteitä.

Kun on saatu turvallisesti poltettua alatuulen puolelta palon rajaamaa aluetta, voi jouduttaa puuhaa laittamalla ylätuulen puolelta uuden tulirintaman, joka kärventää nopeasti kuloheinää, mutta pysähtyy kiltisti kulon jo polttamaan alueeseen. Missään vaiheessa palava alue ei saa olla liian suuri sitä ohjaavaan henkilömäärään nähden.

Hehtaarin verran paloi peltoa Vappupäivänä - hallitusti.

Oli kyllä tosi mukavaa saada pellot kulotetua. Ihan selkeästi kulottaminen vähentää punkkien määrää. Niitä inhoja pystyy laskemaan kissojen ja koiran turkeista nypittyjen yksilöiden määrästä ennen ja jälkeen kulotuksen. Jokainen keväällä hengiltä kärvähtänyt punkki tietää kesän mitaa rauhaa puuttuvien punkkisukupolvien myötä. Toinen hyvä on täsmäisku pellolla eläville myyrille. Ei ole kulokunttaa, jonka piiloissa niillä on omat reitistönsä. Kovin on alastonta eloa mustaksi kärvennetyllä pellolla kissojen ja haukkojen silmissä. Muuttavat sitten muille maille.

Kulotuksen jälkeen pitää huolehtia vielä jälkivartiointi, ettei mihinkään jää kytemään paloa. Maisema on sangen musta, mutta vihertyy tosi nopeasti kasvukauden alkaessa, kun kasvien ei tarvitse pinnistää ensin kulokerroksen läpi.

Niin että näin täällä maalla on vietetty Vappua! Grillauskauden aloitus jäi nyt vain punkkien grillaamiseksi :D Odotamme kelien lämpenemistä.