Sinistä ja valkoista haaste - tarjolla harvinaisemmat

Niin ihanan sinistä ja valkoista!  Kiitos Tiiulle jälleen haasteesta, kesti tosin himpun aikaa tarttua siihen. Mutta sitä syvemmällä tunteella sen tein! Valitsin kukikseni rariteettiperiaatteella vähän harvinaisempia sinivalkoisuuksia. Joka lajia kun löytyy sekä sinisenä että valkoisena.

Se todella syvä sininen ei ole helppoa löytää kuin tietyistä kasvisuvuista. Muutama niistä on ylivertaisesti ylitse muiden omasta mielestäni.

Katkeroiden sukukunta on  ihania sinisen sävyjä!

Katkerot ovat ihania sinisiä tai valkoisia. Osa kukkii kesällä ja osa on pitkän syksyn iloina. Yksi lemppareitani on syyskatkero 'Drake's Strain Alba'. Pienet syyskatkerot pitää varjella rotevimpien kilpailulta, joten vaativat siten erikoishuomiota ja kilpailulta suojatun paikan.

Kukka, jonka kuosi on pyjamaraitaa!

Gentiana hexaphylla jäi sitten muiden varjoon ja kuoli pois.

Mielestäni se ihanin ikinä sininen kukka on........

Sinivaleunikko 'Lingholm'

Sinivaleet on vieneet minun sydämen ihan täysin. Näitä on montaakin mallia serkkuja ja sen sellaisia monessa sävyssä. Ja kuten useinmiten, myös valkoinen alba löytyy:

Sinisenä tai valkoisena. Muitakin löytyy...

Kellokukat eli Campanulan sukukunta on minulla oikeastaan pannassa. Monet niistä leviävät ihan liikaa. Mutta pari mielenkiintoista ja paikallaan pysyvääkin löytyy, joista armeniankello on sinistä ja valkoista yhtä aikaa.

Campanula tridendata eli Armeniankello ei leviä.

Vuokkojen suloinen sukukunta on kevään ihanuuksia, joista löytyy sinistä ja valkoista samassa kukassa.

Anemone parviflora eli Alaskanvuokko on alta sininen...

... ja naamaltaan valkoinen.

Edelleen vähän erikoisempia ovat sinikämmenet, joita rakastan tosi suuresti. Keväisin sen suuret kukinnot salpaavat hengitystä. Näitäkin iloisesti sinisinä ja valkoisina!

Vuosien saatossa aina vain muhkeammiksi kasvavat puskat ovat hienoja!

Se perusversio sinikämmentä on sininen.

Iloa ja Valoa marraskuun läpi elämiseen. Haastan mukaan Kukka & Kaali -blogin Pauliinan, Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ja Päivänpesän elämää -blogin Katjan mukaan sinivalkoisiin ajatuksiin.

Kärhö 'Ice Crystal'

Haasteen säännöt:

Kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki blogista)
Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen on pääroolissa
Haasta kolme tai useampi blogiystävä mukaan
Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhaheti- suurten unelmien puutarha -blogiin Sinivalkoista haaste postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instassa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista haaste ja @puutarhahetki

Ilmoja pitelee, sanois vanha kansa

Suomalaisten suosikkipuheenaihe on säätila. Ei meitä hirveesti hetkauta rapakon takana äänestettävä pressa, vaikka se valtamediaa niin kiivaasti täällä puhututtaakin. Mutta säätila on kyllä mitä ajankohtaisin, konkreettisin ja jokaiseen vaikuttava asia. Sitä voi rinnastaa vaikka verotukseen - siitä voidaan puhua, marmattaa, siunailla tai vain todeta. Mutta siihen ei voi vaikuttaa.

Toissa aamun kuuraa ruusuilla

Syksyn kelit ovat yleensä aina hyvinkin vaihtelevia. Märkyys on keskimäärin vakiosti runsasta. Enpäs muista kuivaa syksyä, mutta vetisisiä muistan monta peräkkäin heti pitkältä aikaa. Syksy vain sattuu olemaan syyssateiden aikaa.

Aamukuuraa 'Lemon Rokoko' ryhmäruusun viimeisellä nupulla.

Alati pimenevissä päivissä yksikin kuulas pakkasaamu kuuran kera on tosi kivaa. Heti perään kun yleensä heittää taas lisää vettä taivaaalta. Kameran kanssa kiersin puutarhaa katsoen kuuran teräviä piikkejä ruusujen pakastuneissa kukissa ja puiden lehdillä. Se on terävä muistutus siitä, että pakkasen voima lähestyy hiljalleen voittaen syksyn viivyttelyn.

Japaninhappomarjan kuura on kuin taideteos.

Yhden kuulaan pakkasyön jälkeen hienot kuurankukat sulivat vesisateeseen nopeasti. Kieltämättä tässä mustassa pimeydessä kaipaisi jo edes kainoa lumihuntua, mutta ennusteissa on tarjolla vesisadetta myrskytuulessa. Pöh.

Keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) ottaa punaisen syysvärin.

Toisaalta vielä on muutama syystyö puutarhassa tekemättä. Olen istuttanut vasta 400 valkosipulin kynttä, joten ainakin sata tai kaksi pitäisi piilottaa vielä multiin. Kanadan- ja ryhmäruusujen tyvimultaus on tekemättä, joten silläkin sektorilla olisi vähän lapion heilutusta tiedossa. Olen jo leikkonut pisimmät kukkavarret pois, sekä poistanut metalliset tuet. Aina en ole niitä poistanut, mutta fysiikan lakien mukaan ne johtavat kylmyyttä maahan pakkaskausina. Siis otin talveksi pois.

Huntukorpipaatsama 'Fine Line' ei ole vielä saanut edes keltaista syyväriään.

Muuten alan olla aika valmis ottamaan vastaan lepokauden talven ajaksi. Sato on korjattu talteen ja kesä alkaa olla paketissa. Töissä riittää kuhinaa suunnitella jo täysillä ensi kasvukautta. Kesäkukista on tilaus jo hahmotteluvaiheessa, jossa haetaan taas uusia värejä ja lajikkeita yhdistettyinä luottomenestyjiin. Aina pitää olla uusia ässiä hihasta vedettäväksi ja kaupunkilaisten iloksi.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) ei oikeasti pihlajalle näytä yhtään.

 

Pieni jokemme on urheasti vetänyt hirveät vesimassat uomassaan, kun syyssateet meinasivat tuottaa nopeaa ongelmaa vesimäärässä. Mutkikas on veden reitti, kun yläjuoksun alkupäässä ylivuotokanavan kautta ohjattiin Pattijoki vähän aikaa virtaamaan tekoaltaan kautta meidän jokeen. Säästyi Pattijoen alajuoksun talot kastumiselta, mutta meidän kellarista pumpattiin taas vettä ulos. Koska kellarimme on ihan jokirannassa, niin siellähän laarit eivät ole lattiatasossa juurikin tuon vesiongelman takia. Kellarissa päivystää vakiona vesipumppu lattiassa olevassa syvennyksessä, joten isoa murhetta nousevasta vedenpinnasta ei ole. Pumppu hoitaa nöyrästi sinne pääsevän veden ulos.

Helmipihlaja (Sorbus koehneana) on valkomarjainen.

Huominen näyttää myrskyisälle kera ikävän vesisateen. Vielä pitäisi saada syystöitä tehtyä, puita suojattua ja yhden koirapuiston remonttikin on vaiheessaan. Ihan ei sisätöille vielä kerkeä, mutta toivoisi kelvollisia työilmoja ulkotöille.

Viimeisiä kukkia puutahassa on liilakonnanyrtti.

Marraskuun alussa kukkimiset puutarhassa alkaa olla ohi mennyttä. Tuo liilakonnanyrtti on tosi sitkeä sissi, joka lopettaa vasta oikeasti talven tullessa. Yhtä sitkeitä on ruusut ja osa kärhöistäkin. Komeamaksaruohotkin jaksavat vain. On ne ihmeellisiä!

Komeamaksaruohot on syksyn suuri ilo.

Koiranheiden myrkylliset marjat ovat jääneet linnuiltakin syömättä.

Reipasta alkavaa viikkoa pimenevässä kaamoksessa!