Marraskuu - selätetty.

Pirun pitkä ja pimeä marraskuu on nyt tapeltu loppuun asti. Se on kaikista kuukausista synkin noin vuodenaikojen mukaan katsoen. Menihän se päivä kerrallaan, mutta tahkeana kuin täi tervassa.

Alastomat puut ovat veistoksellisia.

En viitsi valittaaa, mutta kyllä marraskuu vei taas voimia. Äitini tilanne huononee, mutta vielä tukitoimin saa kotonaan kissan kanssa viettää päiviään. Päivät ovat ikävä kyllä luetut, sillä hämärtyvän muistin sokkeloissa ei ole helppoa elää. Suren valovoimaisen persoonallisuuden  lahoamista taudin otteessa. En voi kun tukea ja olla läsnä jokaisena päivänä.

Kaikilla on aikansa.

Kuopuskin muutti toviksi takaisin kotiin. Perjantaina työpäivän jälkeen roudattiin huonekalut ja pienempi irtaimisto lainapakulla takaisin kotiin. Tänään on siivottu porukalla luovutettava residenssi jokainen paikka nuohoten. Oli päivän urakka kolmeen henkeen tehtynä. Jösses, kun saisi kotonakin toteutettua tuommoinen joka paikan siivous! Kuopuksella on suunta selvillä, mutta nyt on pakko odottaa hetkinen ennen vaihtoa kasvukeskukseen Ouluun. No onneksi ei kovin kauas!

Alastonta ja paljasta.

Luntakin sitten tuprutti torstaista lähtien ihan rivakasti. Ajomatka Ouluun ja takaisin oli hidasta ja takkuista. Nyt on tiet aurattuja ja ei tarvi erikseen siunata lähtöään varjeluksella.

Lunta tuli suojaksi ja valoksi.

Lunta tuli talvennäköiseksi jälleen. Semmoiset 20 senttiä alkuunsa, mutta painuihan se pian plusasteiden ja pienen vesisateen jälkeen. Mutta maa on valkea ja valoisa. Siitä kiitos. Vihaan marraskuun pimeää rapakeliä. Lumi tuo valon ja toivon.

Puut kumartavat lumitaakkaansa.

Luultavasti blogi on aika hiljaa, kun energia taitaa mennä ihan vain hengittämiseen, töissä käyntiin ja pienen arjen pyöritykseen. Käsillä on ihan liian monta otsikkoa työstettäväksi, niin jotain jää pakosta pois. Jätän jäljelle tärkeimmät elintoimintoja ylläpitävät otsikot. Kirjoittelen kun on taas hetki aikaa hengittää.

Tuokiokuvia ja ruusuraporttia

Marraskuuta on jäljellä 13 päivää. Pieni lumihuntu peittää ajoittain maata, välillä homma sulaa omaan mahdottomuuteensa, ja liukkaus on sitkeä riesa. Onneksi on nastakengät!

Hiljalleen hyytyvää.

Itsekin olen hyytymässä talven viettoon. Pihatyöt on suurin piirtein tehty, sillä vetelin viimeisiä suojaverkkoja tänään puuvartisten ympärille. Kellariin kannoin siellä talvetettavat taimet. Keväällä on vastassa monta tekemättä jäänyttä hommaa, mutta silloin onkin intoa ja tarmoa taas ihan eri tavalla.

Kokonaan kivettynyttä.

Äitimuori pääsi reilun parin viikon sairaalakeikalta kokeeksi kotiin. Takaisin saa mennä heti jos siltä tuntuu. Oma koti on kuitenkin se rakkain paikka, ja onhan siellä Tiuku-kissakin seuraa pitämässä. Kavala tauti kuitenkin leviää, mutta kivut ovat lääkityksellä siedettävät. Kaikki vaikuttaa kuitenkin henkisiin kykyihinkin, joten mennäänpä päivä ja hetki kerrallaan.

Kohmeessa.

Eilen sain kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaa saksilla siistiä muorin kasvamaan alkaneita hiuksia. Väriäkin laitettiin päähän, kun uusi tukka on niin hallava entiseen verrattuna. Sekös piristi mieltä! Piti vallan meikatakin ja ottaa kuva ystäville lähetettäväksi.

Kiitävän hetken valon pilkahdus.

Kanadanruusujen koemaan viimeinen vuosi täyttyi. Vielä tehdään yksi vuosiraportti kokemuksista menestyneistä sorteista, ja Koskisen Jorma koostaa kokeen tulokset mielenkiintoiseksi analyysiksi. Olen kiitollinen näistä vuosista ja kokemuksista. Ilman RuusuKummin sitkeää johdattelua, en olisi tähän alkanut - eli olisin jäänyt osattomaksi siitä suunnattomasta ilosta, mitä nämä ruusut ovat elämääni tuoneet.

Jäätyessäänkin niin kauniita!

Kanadanruusut ovat erittäin varteenotettava pitkään kukkivien ruusujen kestävä vaihtoehto. En tiedä parempiakaan, kun ajatellaan talvenkestävyyttä, kukinta-ajan pituutta ja -kauneutta. Rinnakkaiskokeena olen testannut ryhmäruusuja, mutta talvenkestävyydessä tulee haasteet täällä V-vyöhykkeellä. Niin paljon jää riippumaan talvesta, lumisuojasta ja pakkasen määrästä. Eivät kaikki kanadanruusutkaan ole täällä pärjänneet, joten nämä kolme kautta ovat seuloneet jyvät akanoista. Omista kokemuksista on voinut ammentaa työhönkin, eli ensimmäiset kymmenen 'Henry Kelsey'tä on istutettu Merenrantakaupunkiin. Ensi vuonna varmasti jatkoa seuraa.

Nämä eivät olisi lopettaneet vielä!

Enpä kuitenkaan anna periksi ryhmäruusujenkaan osalta, vaan ensi keväänä taidan laittaa reilun kymmenen ruusun tilauksen Tantaulle tai Kordesille. Piti minun ne jo tänä keväänä tilata, mutta kun tuli näitä hirveästi ajatusta ja energiaa muualle vieviä juttuja.

Ryhmäruusu 'Baronesse' on ollut yllättävänkin kestävä.

Arkiviikko odottaa. Toisaalta unelmoin ruusuista, ja toisaalta käydään tiukkaa sotaa kurtturuusukasvustojen tuhoamiseksi kaivurilla ja nurmialueiden perustamisella niille sijoille. Valitettavasti kaupunkiin on istutettu tuhansia ja tuhansia kurtturuusuja, jotka ovat levinneet vuosikymmenten saatossa laajoiksi kasvustoiksi. Se oli aikansa halpa, kestävä ja vähän hoitoa vaativa ratkaisu huonoillekin istutuspaikoille.

Puffle ja suojaväri. Kerrankin tämän kissan väri ja maisema kohtaavat.

Ihaninta töissä onkin keskittyä suunnittelemaan ensi kesän kesäkukat ja puistoremontit. Pelkkä kesäkukkakuvastojen selailu, ja värimaailmojen sommittelu on ihan eliksiiriä kaamokseen.

Voimia viikkoosi!

On se uskottava

Onhan talvi toki kalenteriin kirjoitettuna. Lokakuu on loskaa ja lokaa. Marras on kuoleman kuukausi, jolloin luonto lopettaa kesäilynsä ja vetäytyy talven lepoon. Nyt lusitaan mielestäni ikävintä kuukautta koko kalenterissa. Laskussa on 4/30 selvitettyä päivää. Lasken oikeasti marraskuun päiviä nurinpäin, eli montako vielä jäljellä.

Lokakuun kolmas päivä näin...

Marraskuun toinen päivä lumihunnun alla.

Taisi virallinen ensilumi ennättää muutamia päiviä aiemmin, mutta en ottanut virallista sentin lukemaa ylös, kun aika nopsaa ehti sulaa pois. Ainakin 2.11.19 tuli kymmenisen senttiä lunta, joka kyllä painui kasaan lämpötilan noustessa ja sateen muututtua vedeksi.

Sinipallo-ohdakkeiden hattumuotia lumipyryssä.

Lumi sentään valaisee maisemaa. Päivän pituushan lyhenee nyt ihan hirveää vauhtia. Se pimeys marraskuussa onkin viheliäisin. Eihän joulukuu paranna tilannetta, mutta jostain syystä se on keveämpi kulkea. En ole edes jouluihmisiä, joten joulukaan ei tuo niitä positiivisia viboja. Mutta joulukuu on kuitenkin käännös kevääseen päin. Ehkä SE on se piristävä juttu.

Kuutamohortensia pitää kiinni kukistaan.

No ihan valitukseksihan tämä meni, joten kevennetään vähän kuvilla. Yksi hönö hullaantuu mistä tahansa. Vaikka lumesta.

Elämäniloa kelissä kuin kelissä. Lumi on tästä niin huippuhauskaa....

Rieko repi hillitöntä hauskuutta lumesta. No minä tietenkin tykkään, kun se pirullinen kuran tassuissa kantautuminen sisälle loppui ainakin vähäksi aikaa. Toisaalta naurattaa tämän karvatoverin vilpitön riemu:

Taimpurkki kalisee kivasti hampaissa kun sitä viskelee...

Hulluilla on halvat huvit, mutta Riekolla yleensä ilmaiset. No toki sitä katsoessa hymyilyttää väkisinkin, ja lumpallojen perässä sopii juosta ja hyppiä.

Rikkinäiseksi purtu taimipurkki on tosi kiva lelu. Ja näitähän riittäää!

Näyttäisi lumet pysyvän pakkasen turvin ainakin jonkin aikaa. Ruusuilla on hyvät olot talvisuojausten alla. Tyvimultaus ja viitisen senttiä lehtikatetta päällä turvaa niiden tulevaisuuden. Varsinkin jos lunta on edes tuo viiden sentin kerros lisänä ennen ikävämpiä pakkasia.

Sillä välin sisätiloissa - kissat taantuivat talvimoodiin. Lämmintä ja pehmeää on hyvä.

Jokainen askel marraskuuta on kohti voittoa! Tuleva kesä väijyy jo mielessä. Joulun tietämillä pidän pari viikkoa lomaa. Nukun siinä talviunet.

Kaamosta ja voimia sen kaatamiseen!