lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kiitollisena elämästä

Kiitollisuus on tärkeä asia. Sain haasteen pitää kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdä siitä postaus. Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista  pyysi kertomaan postauksessa kuka sinut haastoi ja haastamaan kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Kruunu Vuokolle kiitoksena kunigasliljoja haasteesta!


Kiitollisena kaikesta aloitan viime viikon perjantaista. Se oli hieno päivä, jolloin sain merkittävää tunnustusta työssäni Raahen kaupungin vihertöissä. Lehtijuttu siitä tehtiin, ja lämmitti kovin uurastuksen saama positiivinen huomio. Minä teen töitä täydellä sydämellä - ehkä sen jälkikin näkyy jossain.

Työn satoa - mutta myös muuta satoa tulee ihan älyttömästi!

Lauantai oli upea puutarhapäivä omassa pihassa. Arkiviikon aikana mehut tahtovat lähteä jo työajalla, joten ihmeitä ei vain jaksa kotisektorilla. Siksi viikonloput ovat niin arvokkaita! Kitkin raivokkaasti ja jälkeä syntyi! Kivipuutarhan alanko alkoi näyttää jälleen puutarhalle. Mulla on outoja rikkisiä - valtoimenaan leviää ketunleipä eli käenkaali sekä jokin suo-orvokki. Molemmat tosi nättejä, mutta lopulta kaiken valtaavia.

Kivipuutarhaa
Lauantaina myös kietaisin ylleni raivaussahan valjaat ja siimasin ajoleikkurilta käymättömät paikat. Tuli ihmeen siistiä! Olisi aiemmin pitänyt tehdä tuo homma, mutta juoksen tasan jälkijunassa näitä puuhiani. Niin tuttua.

Paraatipenkin runsautta heinäkuussa

Sunnuntaina sama draivi jatkui - kitkin edelleen.  Sitten istutin istuttamattomat taimet. Toukokuussa rantautuneen Baltezersin kimppatilauksen viimeiset taimet löysivät paikkansa kivuttomasti. Pionimaa sai syyskukkijoita punahattujen jakotaimista. Iirikset ja kurjenpolvet löysivät tiensä koeruusujen maahan. Sinne suunnittelen väleihin perennoja, kunhan kerkeän. Siellä on hurjan paljon tilaa.

Pionisuosikkini 'Sarah Bernhardt'
Maanantaina olin kovin kiitollinen siitä, että vanha äitini pääsi viimein sairaalasta pois. Leikkausreissunsa venyi melkein kolmen viikon mittaiseksi. Hain äidin sairaalasta ja vein kotiin hoidellen apteekki-, kauppa- yms. asiat ja leikkasin rivaripihan nurmet. Pelasin myös ansiokasta pasianssia äidin dosetin äärellä. Paljon on lääkkeitä syötäväksi. Lopulta kirjoitin vielä ohjeet lääkkeiden otosta. Huomenna tulee tiimi arvioimaan äidin avun tarvetta, mikä helpottaa minua täällä sadan kilometrin päässä. Aika äidin kanssa on arvokasta, sillä yhteisten päivien määrää ei kukaan tiedä. Minä olen ainoa hengissä oleva jälkeläinen, joten kaikki vastuu on minulla.

'Luise Bugnet' - ahkeraan kukkiva valkoinen ruusu herkullisella punaisella terästeellä.

Tiistaina kiitollisuutta herätti jälleen tilipäivä. Parin erittäin laihan vuoden jälkeen kahden viikon välein tupsahtava pienikin tili tuo tervetullutta vapautta elää. Siitä on aidosti kiitollinen. Ja hymyilyttää aikoinaan muhkeaa ICT-alan palkkaa nauttineena se syvä turhautumisen tunne työhön, jota edes turpea tilipussi ei liennyttänyt. Nyt työ on tosi mieluisaa ja palkka siitä laiha. Ei haittaa - pärjääme näinkin - tällä kertaa iloisella mielellä koko työpäivän ajan!

Illalla ajelin Särkän Perennataimistolle hankkien ruusumaan sisustukseen erilaisia perennoja. 33 purkkia tarttui tällä  kertaa mukaan. Viimeinkin ehdin tehdä omassakin puutarhassa istutustöitä! Myös 'Merveille' ruusu tarttui mukaan, sillä ruusumaassa on vainajien kohdalla tyhjää tilaa.

Perennashoppailussa iiriksiä, väriminttuja, tädykkeitä, loistosalviaa,
eri sortin kurjenpolvia ja keijunkukka 'Hans'ia. Ruusujen kavereita.


Keskiviikkona sain kuopattua maahan ostamani perennat. Homma oli silkkaa nautintoa - istuttaa valmiiseen maahan purkki toisensa jälkeen! Ihan liian helppoa :)  Lopulta heitin kastelun ruusumaahan ja ruohosilppu odotti katteeksi pääsyä. Maestro oli leikkonut nurmia keräävällä ajoleikkurilla, joten katemateriaalista ei vain ole pulaa. Ylituotantoa ehkä.

Väriminttuja en ole ennen kokeillutkaan.

Torstaina olin kiitollinen ruusumaistani. Kanadanruusut kasvavat ihan uusiin ulottuvuuksiin täynnä nuppuja. Ne alkavat vähikseen aueta. Taas on tiedossa upeaa kukintaa! Talvehtineet ryhmäruusut ovat myös tanakassa kasvussa, mistä olen erityisen iloinen myös.

Kanadanruusut ponnistavat nyt paljon korkeammalle.
Viime vuonna ylsivät melkein tuohon tukeen. Nuppuja on
hurjasti alaosassa ja tuossa venyneessä latvuksessa.

Toinen 'Baronesse' talvehti rahkasammalen suojissa. Se on nyt
hurjasti paljon suurempi, kuin viime vuonna. Ja täynnä nuppuja!

Kiitollinen olen erityisesti omasta terveydestäni. Toukokuusta laskien kiloja on seitsemän vähemmän. Kunto on kasvanut hyvää tahtia, enkä enää illalla ole väsynyt raato työpäivän jäljiltä. Joku sanoi minun nuorentuneen olemukseltani, mikä lämmitti mieltä. Synkkien vuosien jälkeen elämän tuomat ilot saavat naururypyt syvenemään :D

Kiitolliset kiitokset haasteesta Kruunu Vuokolle! Lähetän tämän haasteen Navettapiialle, Hirnakalle ja Kivipellon Sailalle. Ottakaa koppi halutessanne. Satu V:lle kiitoksia lukijaksi liittymisestä - toivottavasti viihdyt, vaikka jutut seilaa monen aihepiirin ympärillä.

16 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Eiköhän nuata kiitollisuuren aiheeta löyry :)
    Ihanat kuningaslilijat! Mullaki nupulla, peräti. Luulin, että istutus oli menny iha hukkaha. Väriminttuja en oo kans ikuna kokeellu.
    Seittemän kilon purotus varmasti tuntuu ja näkyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa lukia sitten sun listaas - sulla kun tuo sana on niin mukavasti hallussa!

      Mun kuningasliljat on etuajassa, kun ovat keväällä ostettuja ja esikasvatettuja. On noita ollut aiemminkin, mutta kuolivat siihen kirottuun talveen 2015/2016.

      Enkä ole laihduttanut, vaan rivakka työnteko kesäkaudella tuottaa tuollaisen mieluisan vaikutuksen. Talvella luontojaan tulee kilo tai pari sitten lisää. Nyt olen saanut sulamaan menneiden vuosien kertymää.

      Poista
  2. Täytyykin kokeilla ensi kesänä väriminttuja, somia. Elämä on ihanaa, melkein aina kuitenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värimintut ovat aika näyttäviä, mutta niiden viihtymisestä ei täällä kuulemma voi olla ihan varma. Nähtäväksi jää.

      Poista
  3. Lämmin kiitos haasteesta! Tulen siihen ilman muuta vastaamaan, kiitollisuuden aiheita on jokaiselle päivälle :D

    Paljon ihmisen viikkoon mahtuu, paljon voimia tarvitaan, paljon kaikki hyvä voimia antaa ja siitä kiitollisuus ja jaksaminen kumpuaa! Hienoa, että äitisi pääsi sairaalasta - meillä oli tuo sama vaihe äidin kanssa muutama vuosi sitten, tosin meitä oli kolme tyttöä häntä auttamassa, kunnes kotihoito otti suuremman roolin arjen pyörittämisessä, he helpotti suuresti elämää meillä kaikilla.

    Värimintut ovat ihania kukkijoita ja perhosten suosikkeja nekin. Muutama mulla niitä onkin kasvussa, mutta käytyäni Westersin puutarhassa viime kesänä ja nähtyäni siellä väriminttua oikein reilun penkillisen päätin että meille kanssa ja kasvimaalle, vallankin lajike 'Bergamot' sai minut ihastuksen huumaan. Sinun pihasi ruusuineen, pioneineen, kärhöinen kaikkineen on varmasti tosi upea paratiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kotihoidon apua tässä selvitellään äiteen arjen avuksi. Minä asun vähän turhan kaukana.

      Pitääpä googlettaa tuo 'Bergamot' - ja pihani on ihana paratiisi myös rikkakasveille. Tämä viikonloppu kun menee muita asioita hoidellen, joten saavat ryönät taas riehaantua.

      Poista
  4. Oli mukava lukea vastauksiasi. Sinulla on paljon isoja kiitollisuuden aiheita niin kuin varmasti meillä itse kullakin. Iloista kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloja on elämässä - onneksi! Kesä tuntuu kyllä juoksevan kohti syksyä kovaa kyytiä. Voi miksi kesä menee niin äkkiä?

      Poista
  5. Mieluummin mieluisa työ ja pieni palkka kuin pakkopullatyö ja suuri palkka. Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus <3
    Täällä taitaa tulla ensimmäinen kukka kanadanruusuun, pyydän tunnistusapua jahka päkistää nuppunsa auki. Kaksi kolmesta näyttää eloonjäämisen merkkejä, penkin keskellä on tyhjää, ilmeisesti Hope for Humanity menetti toivonsa. Pitäisi enää muistaa mitä ne kaksi muuta olivat nimeltään ja kumpi ompi kumpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen ilolla sun vastaavaa ajatuksen kulkua! Ja se Hope for Humanity ei ollut edes oikea, vaan se kukki jollain ihmeen teehybridin kukilla. Mikä lie feikkiruusu olikaan, mutta eipä talvehtinut täälläkään. Sen nimeen ihastuneena hankin toisenkin, mutta se osoittautui selvästi lajikkeeksi 'Emily Carr'.

      Poista
  7. Ihana postaus ja paljon kiitollisuuden aiheita. Hienoa, että rohkea alanvaihto on tuonut mielekkyyttä arkeen.
    Sähäkät värimintut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Minulla on ehtinyt olla monta ammattia matkan varrella, joten ollaan nyt sitten puutarhuriakin. Harrastuksesta tuli työ, vaikka joskus kauan sitten päätin toisin. Minusta piti tulla puutarhuri, mutta päätin pitääkin ihanan harrastuksen. Näin se elämä lennättää :)

      Poista
  8. On sinulla monenlaista, elämää kaikki! Minäkin voin todeta, että kaikki kanadalaiset voivat hyvin ja aloittavat kukintansa. Betty on jo iso pensas ja runsas. Henry Kelsey, William Baffin, John Davies alkavat kukkia ja John Cabotkin kurkottelee. Istutin keväällä Adeleide Hoodlessin ja kukkii komeasti. Ehkä tulen joku päivä kurkistamaan ryhmäruusujasi, ehkä kahvilani sulkemisen jälkeen...

    VastaaPoista
  9. Adelaiden puna on hieno, samoin sen kukkamuoto. Kukintarunsaus ihastuttaa myös. Kanadalaiset on minulle hieno seikkailu niiden sielunelämään. Tule toki kurkistamaan tänne - arkisin töiden vuoksi ei käy, mutta viikonloppuisin kyllä. Soita etukäteen, niin sovitaan. Aina toinen päivä viikonlopusta menee vanhan äitini asioita huoltaessa Jäälissä. Ruusut kukkivat kyllä pitkään.

    VastaaPoista