Vuosikin vaihtui ja vuosikymmenkin minusta, vaikka matemaatikot ovatkin eri mieltä. Hiton paljon mahtuu edelliseen vuosikymmeneen, jota en halua kovasti edes muistella. On siellä paljon hyviäkin muistoja, mutta monien myllerrysten vuosikymmen se oli.
Pitäisi kääntää katse uuteen vuosikymmeneen, mutta en nyt oikein osaa löytää sieltä kiinnekohtia. Tätä "päivä ja hetki kerrallaan" mennään toistaiseksi. Ehkä näkymät tästä selkiintyvät, kun aikaa taas kuluu ja usva haihtuu.
Kerrotaanpa lopuksi "kevennyksenä" äitini tahdon toteuttamisen mustahuumorinen puoli. Äitini on antanut hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hautajaisiinsa. Hänellä on ollut monta vuotta aikaa rustata niitä. Ne ovat erilaiset tavanomaiseen nähden. Hän haluaa tulla tuhkatuksi ja mereen ripotelluksi. Vieraslista ja musiikki sun muut nyanssit on valmiiksi rustattu. Vaatimuksena oli hankkia hautaus mahdollisimman halvalla ja ilman mitään kirkollista ulottuvuutta, vaikka itse olisinkin asiasta eri mieltä. Siispä kiersin kaupunkimme kolme hautaustoimistoa tarjouspyynnön kera. Voin kertoa, että hautaustoimiston henkilöillä vaati pokerinaamaa, kun kerroin äitini toiveet. Varsinkin kun kerroin osanottojen kohdalla, että ennenaikaista vielä on - vainaja on vasta puolivalmiste. Pyydän anteeksi, jos tämä teksti jotain lukijaa loukkaa, mutta musta huumori kantaa nyt vain tätä hetkeä. Äitini huumorintajun ja tahtonaisen viimeisen tahdon suhteen tässä on vain edettävä nuottien mukaan.
Lomani alkaa olla lopuillaan. Vielä huomisen vedän henkeä, ja lähden kevättalven puuhiin tiistaista alkaen. Sain uudeksi työautoksi Mersun Viton, mistä olen mielissäni. Vielä kunhan työkuviot selviävät, niin tulevaisuuskin hahmottuu paremmin. Nykyinen määräaikainen työsuhde on 30.4 asti.
Jotenkin tosi katkerana suolana maljan pohjalla on asianajotoimiston lähettämä reklamaatio äitini tekemästä asuntokaupasta, kun muutti Jäälistä Raaheen lähemmäs minua. Hänen myymästään asunto-osakeyhtiöstä on löydetty mikrobikasvustoa muista asunnoista, kun myymänsä. Ostaja vaatii osakkaana osalleen tulevasta remonttilainasta 30 000 euron hyvitystä tai kaupan purkua. Jee - just tähän hetkeen tosi nasta selvitettävä. Luultavasti taloyhtiö tai hakija tässä joutuu kuseen, ei äitini. Neuvonpito oikeusosaavan kanssa on 22.1.20. Tietona oli ostajallakin, että 2000-luvun alussa taloyhtiössä oli ollut kosteusvaurio, joka oli korjattu. Mutta selvitetään mitä eteen tyrkkää. Onneksi äitini ei enää tähän ota osaa. Mutta onpahan se kuuluisa kirsikka kakun päällä....
Voimia sinne sinulle ♥
VastaaPoistaKiitos Saila! Kompuroidaan nämä tammikuun ankeat päivät, ja toivotaan että jotain helpompaa on näiden vaikeiden päivien jälkeen tulossa.
PoistaMinulla on vähän samanlaisia kokemuksia isäni hautauksen kohdalla. Hän kertoi jo muutamia vuosia ennen mitä minun tulee tehdä kun hänestä aika jättää. Hän sairasti keuhkosyöpää. Mustaa huumoria hänkin käytti usein. Kestämisiä ja jaksamisia sinne teille kaikille.
VastaaPoistaHuumori on selviytymiskonsti. Monasti se näissä tilanteissa on sitä mustaa huumoria, mutta ei se oikeasti ole hullu vaihtoehto. Pitää sieraimet pinnalla.
PoistaSieraimet pysyy pinnalla, niilläki, jokka ei mustaahuumoria ymmärrä.
PoistaKunnioitan tahtoasi toteuttaa äitisi viimeiset toiveet vaikka oletkin niistä osin eri mieltä, hieno päätös. Voimia!
VastaaPoistaHitto se muori tulee kummittelemaan, jos en etene oikeiden nuottien mukaan :D
PoistaMinun äitini kuoli viime heinäkuussa, siskoni kanssa valmisteltiin äitiä viimeiselle matkalle, kerrottiin kaikki minkalainen arkku on mihin hänen tavaransa viedään,kuka mitäkin ottaa,hautapaikka valmiina,anteeksi pyynnöt ja puhumiset,niin että ei ollut enää mitään sanottavaa, kerrottiin taivaasta ja siitä että kun äidin sydämessä on usko Jeesukseen,niin pääset taivaaseen,ja näet pikku veljesi ja siskomme joka kuoli 14 vuotta sitten,oltiin varmoja siitä että äiti oli valmis lähtemään,2 viikkoa ennen kuolemaa syöminen loppui,sitten lääkkeet lopetettiin,enää ei juonut nestettäkään muutamana päivänä,sitten ilmoitettiin minulle että äitinne ei elä montaa tuntia enää,sitten 2 tunnin päästä tuli se viimeinen soitto, monia vuosia hän oli vain sängyssä sairauden murtamana,mutta järki ja muisti tallella, ikävä jää,vaikka armollisempaa on kuolla,kun kivut on kovat ja sormikaan ei enää liiku.Toivotan voimia sinulle!
VastaaPoistaTervetuloa Piritta vierailemaan blogissani. Tämä noin yleensä on tosi "tylsä" puutarhablogi, mutta talvella on kieltämättä hiljaista puutarhan puolella. Ja sitten elämä nakkelee haasteitaan muillakin sektoreilla.
PoistaHiipuu elämä lopputaipaleella, se on surulista nähtävää. Armollista on äkkikuolema verrattuna tähän hitaaseen kitumiseen.
Oman äitini kuolema kohta 8 vuotta sitten on ollut kovasti mielessäni. Voimia ja jaksamista teille kaikille!
VastaaPoistaLämmin kiitos, Eeviregina!
PoistaJaksamista sinne <3
VastaaPoistaMustaa huumoria voi käyttää, jos se helpottaa. Sehän on hyvä, kun käytännönasiat hautajaisten suhteen selvillä, helpottanee siltä osin.
Raskasta silti. Voimia.
Kiitos, Maatuska! Ja joo, helppoa on hautajaisten järjestäminen, kun on ihan valmis lista kaikesta. Eikä tarvi miettiä mitenkähän äiti olisi jonkin kohdan halunnut.
PoistaMiten kaikki surkeus tuleekaan yhdellä rysäyksellä! Niin kuin tuo homejuttu. Kun ihminen osaisi silloin ajatella, että askel ja asia kerrallaan, mutta pää tahtoo "seota" liiasta. Järkevää on pyytää apua, niin kuin olet tehnytkin.
VastaaPoistaJep - verenpaineet alkaa olla lähellä kattoa. Aloin syödä tupla-annosta vp-lääkettäni. Osaan kyllä lähtiä lääkäriin, jos tarvis vaatii. Liika tuntuu olevan liikaa tällä(kin) kertaa.
PoistaVoimia! Mullon aavistus tuskastas. Eilee saattelin yhyren parahimmista ystävistäni talavihautahan. Viälon hautajaaset eres.
VastaaPoistaPahinta on katsoa tuo tosi pitkällinen kituminen. Nyt soittivat sairaalasta, että on pitkiä hengityskatkoksia. Niin oli aamusta käydessämmekin. Viimeinen henkäys on likellä.
PoistaVoimia sinulle luopumisiin. Tuppaavat monasti tulevan vielä nipuissa. Aina toivois, että entisistä ehtisi toipua ennen seuraavaa.
Miksi pitää elämän lykätä kerralla kaikki mahdollinen eteen? Sitä kirsikkaa ei olisi taitanut tässä vaiheessa kaivata kukaan. Voimia! Hyvä, että äidilläsi on selkeä tahto hautajaistensa sisällöstä, niin ei tarvitse ainakaan suvun alkaa kinastella, miten mikäkin asia hoidetaan. Toivottavasti tämä vuosi ja vuosikymmen tarjoavat sinulle enemmän valoa ja seesteisyyttä <3
VastaaPoistaTämä on niin tuttua, että kaikki rytisee kerralla niskaan. Karmaa tai jotain.
PoistaOnneksi ei tule suvun ja perikunnan kanssa riitaa. Suku on sopuisaa ja perikunta olen minä.
Syvissä vesissä kuljet :( Voimia sinulle jokaiseen hetkeen ♥
VastaaPoistaTäällä pohjalla taas mennään, mutta onneksi päivät pitenevät ja kevät lähestyy. Sehän parantaa kaikki haavat.
PoistaVoimia ja jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä kantamassa taakkaa.
VastaaPoistaMun mies kuoli n.3 ½ v sitten. Eikä mitään ohjeita pystynyt tai halunnut antaa hautajaisiin. Että siinä mielessä teillä on selvät sävelet tiedossa.
Minulle oli vasta hänen kuoleman jälkeiset asiat raskaampia. Perunkirjoitukset yms. Siitä alkaen. Kun itse etsin ja pyytelin todistuksia ja papereita ympäri Suomea. Voi jos sen homman ois voinut jollekkin delegoida.
Eipä ois tarvinnut enää teille tuollaista "kirsikkaa" tulla. Luulisi, että jos on kerrottu taloyhtiön vesivahingosta ennen kaupantekoa, niin se tuleva remontti olisi pitänyt olla tiedossa.
Maestro on rinnalla onneksi. Perunkirjatkin pitäisi olla simppeli juttu ja ne virkatodistuksetkin saa netin kautta tilattua. Monta asiaa olen ehtinyt etukäteen katsastaa just sillä, että sitten kuoleman jälkeen ei välttämättä jaksa.
PoistaTaloyhtiön vesivahinko 2000-luvun alussa on kerrottu ja kaiken piti olla kunnossa ja korjattuna. Eiköhän tuo asia selviä kuitenkin. Uusi asukas on keksinyt vain opportunistisen konstin, jota kokeilee. Kohtalo rangaiskoon...
Mustassa ajassa musta huumori, selviytymiskeino sekin. Kaikki keinot lienevät sallittuja pitää pää kasassa kun on synkintä. Ja suoraan sanoen herkesin hihittämään termillesi 'puolivalmiste'.
VastaaPoistaTiedän meilläkin olevan tarkasti nuotitettuna viimeinen tahto ja toimintaohjeet, se on hyvä ja helpottaa sitä päivää kun asiat pitää hoitaa.
Kurja kirsikka, huonolla hetkellä ja toivottavasti se on vain ruma tahra joka pyyhkiytyy pois ilman isompia toimenpiteitä.
Päivä on jo pidentynyt, huomasitkos? Sitten kun jaksat, tuumi ehdotustani kevätretkestä, lupaan toimia kuskina tästä meiltä alaspåin ja takaisin, ihan koko matkan ❤
Joo - on sitä ennenkin loskassa tarvottu. Aina yhtä raskasta.
PoistaEi ystäväni - minä olen kuski :D. Jos auto on sun, niin sinä saat ajaa sen laivaan.
Voimia sinulle! Minunkin äitini kertoi ennen kuolemaansa tarkat toiveensa hautajaisten ja muun suhteen, se oli hyvä. Raskasta on tuo ”hidas kituminen”, minun äitini kuoli syöpään ja tahti oli raju eli virkeä ja toimelias ihminen kuoli puoli vuotta diagnoosin jälkeen. Ajattelen sen kuitenkin olevan parempi kuin tuo sinun äitisi tilanne, siitäkin on kokemusta parin läheisen osalta. Huumori on hyvä selviytymiskeino myös näissä vaikeissa ja raskaissa tilanteissa, ihan riittävästi on ohessa surua ja tuskaa. Toivottavasti äitisi pääsisi jo lepoon. Omankin äitini kohdalla se kääntyi toiveeksi, vaikka äiti oli ymmärtävä loppuun saakka, mutta toivoa paranemisesta ei todellakaan enää ollut. Toivottavasti ammattilaiset ratkaisevat tuon ikävän homejutun niin, ettei siitä enää tulisi sinulle taakkaa.
VastaaPoistaTarinoita on erilaisia, mutta tuollainen hidas kituminen on viheliäisin mahdollinen. Ystävä lähti muutama viikko sitten ns. äkkilähdöllä, mikä aluksi tuntui karmealle. Sitten vähän mietittyäni armolliselle.
VastaaPoistaTuo asuntokaupan reklamaatio pitää oikeusoppineiden kanssa selvittää. Pyyntö on mielestäni kyllä kaukana kohtuullisesta.
Voimahalaus sinulle. Elät raskasta aikaa.
VastaaPoistaMinulla on sama prosessi edessä lähitulevaisuudessa. Omat vanhemmat ja anoppi ovat iäkkäitä ja sairaita, Omien vanhempien kanssa ei voi puhua laisinkaan kuolemasta, eikä heidän tahdostaan järjestelyjen suhteen. Anoppi sen sijaan hallitsee mustan huumorin ja hän on todennut, että poltto sopii ja tuhkan sirottelu, minne haluamme. Mahdollisimman halvalla hänkin haluaa täältä lähteä, sillä kaikki menee savuna ilmaan ja muisto yhdessä eletystä elämästä on tärkeämpää, kuin hautajaisten koreus.
Aivovammaonnettonnettomuuden jälkeen teimme Ukkokullan kanssa hoitotahdot ja muut paperit, jotta tarvittaessa tiedämme toistemme tahdon. Koskaan kun ei tiedä, milloin se viimeinen hetki itselle koittaa.
Asunnon myymisestä on tullut pelottava projekti, kun koskaan ei tiedä, mitä ostaja myöhemmin vaatii. Tavalliset ihmiset joutuvat puolin ja toisin karmeiden tilanteiden eteen. Sinun tilanteessasi ei enää moista ongelmaa ollisi tarvinnut tulla. Tsemppiä senkin urakan kukistamiseen.
Näitä raskaita aikoja tulee tilaamattakin aika ajoin. Ehti tässä ollakin suhteellisen kiva ajanjakso, vaikka mustin reunuksin.
PoistaMinusta kuolemasta voi ja pitää puhua. Se mikä tänne syntyy, niin se täältä lähtee. Toinen tabu on hautajaisten kalleus. Siis ihan oikeasti voidaan sanoa, että elämä on kallista ja kuolema vielä kalliimpaa. Juttelin yhden hautaustoimiston henkilön kanssa, ja hän kertoi suuresti yleistyneen tuhkaushautaukset ja sirottelun esim. omalle maalle tai mereen. Varmaan monista eri syistä. Hinta vaikuttaa varmaan myös.
Täälläpäin on ollut mielenkiintoinen kansalaisopiston kurssi "tee oma arkkusi". Vähän kylmäävä otsikko... mutta toisaalta arkkujen hintahaitari lähtee vajaasta neljästä sadasta tuhansiin euroihin. Ja lähinnä linnunpönttöä ilman lentoreikää vastaava tuhkauurna on semmottiset 200 €. Kate on kohillaan.
Tarvinneeko edes julkisesti kertoa, mutta Maestron kanssa meillä on kans vähän erilaiset hautajaistoiveet omalle osallemme. Kulttuuri näyttää muuttuvan näiltäkin osin.
Olen todella iloinen, ettei äitini tullut koskaan tietämään tätä tulevaa oikeusprojektia. Sairaudessa oli tarpeeksi viheliäistä kannettavaa, ja muutto Raaheen oli tuloa paremman huolehtimisen piiriin. Kaiken piti olla kunnossa myynnissä. Hitostako muori tiesi as.oy:n toisten asuntojen kunnon? Tarkoitukellisuus ja tahallisuus tai tietojen kertomatta jättämistä ei ole ollut. Asiat selviävät aikanaan...
Yön tunteina luen tätä "tylsää" blogiasi. Minusta on ihanaa, kun täältä saa niin paljon vertaistukea, juuri tähän hetkeen ❤ Mie, ku en ennen oo näihin tutustunu, saati että oisin löytäny. Oohan se hieno juttu, että äitisi on tehny kaikki valmiiksi mitä tehä ja milloin. Aika on rankkaa, voi välillä paneutua etukäteen tehtäviin, niin ajatukset "saavat lepoa" jaksamiseen. Oot, Titsu, sellanen tyttö, että joka perheesä, täytyisi olla yksi sinunlainen ❤ Äitisi on huipputyyppi, paras ystäväni. Tehny samalaisen tyären ❤ Asiat voisi mennä tässä elonpolulla vähän helpommin.
VastaaPoistaOnko yöllä kirjoittaminen halvempaa :D
PoistaLainaan äitini sanoja: "Mikä tänne syntyy, se täältä lähtee" ja "jokuhan se vanhalle lopulta tulee". Elisen huseerasin hautajaisiin liittyviä asioita ja ne on selevät. Tänään tilasin netin kautta sukuselvityksen maistraatista. Asiointi sujui salatulla yhteydellä englannin kielellä. Onneksi sekin sujuu, mutta vaikeaksi on mennyt digiosaamattomilla asioiden hoito.
Maanantaina pitää viimein töihin, niin eiköhän tässä ole ajatukset ja asiat jo jollain tolalla.