Turkkivero - hallitus leikkasi jälleen!

Juu näin vaalien alla raflaava otsikko ottakaa huumorin kannalta. Minä olen se hallitus ja kissoilla on takkuiset turkit.

Puffle on kuin vaahtokarkkia - suuri ja ilmava. Paljon villoja, eikä ihan vähää kissaakin.

Pitkävillaiset kissat ovat työläitä, varsinkin kun ne eivät suostu vapaaehtoisesti kammattaviksi. Äkäiseen kynsi- ja hammastarjontaan kyllästynyt hallitus ottaa ajoittain pakkokeinot käyttöön saksien muodossa.

Maton väri on tietenkin valittu kissan mukaan  :)

Pitkävillaisilla kateilla kasvaa muhkea leijonanharja, jonka yli sangen piikkinen kielikampa ei pääse kylki- ja vatsakarvoja setvimään. Leikkaan ennen vuoden vaihdetta leijonaharjan pois, sillä kissojen karvanlähtö alkaa heti alkuvuodesta.

Tästä kissasta on jo leikattu paljon turkkia lyhyemmäksi.

Sekään ei lopulta riitä, vaan saksien kanssa saa leikkoa villoja lyhytkarvaiseen muotoon. Koska kissat eivät ole vapaaehtoisia tähänkään puuhaan, niin leikkausjälki on kuin leikkuupuimurin kanssa tapelleella. Ihan kamala, mutta tarkoituksenmukainen.

Weteraanikissa Welho antaa parhaiten leikkoa takkujaan. Leikatut osat on
harmaanmustia ja koskemattomat paikat kiiltävän mustia. Eli kynitty kissa.

Turkki huopaantuu ja lopulta isot takkupallot kiristävät ihoa. Jos takut ovat isot ja ihan ihossa kiini, niin ainoa apu on mennä eläinlääkäriin ja nukutuksessa leikata koneella koko turkki pois. Tämmöisenkin operaation olen nähnyt, mutta omat kissat ovat menneet vielä kotisaksien voimin vähän kerrassaan takkuja setvien.

Saksittuja, huopaantuneita takkupalleroita.

Sen vain sanon, että ikinä enää ei tule taloon pitkävillakissoja! Nipsu ainoana siistinä lyhytvillana on ainoa vaivaton tällä sektorilla. On ne muuten mahdottoman mukavia kapistuksia, mutta tiheä, hento ja huopaantuva turkki on kyllä rasite kissalle itselleenkin.

Niin siisti! Mutta ei tämäkään ole silittämättä siisti. Joka päivä pitkää silitellä useaan kertaan.

Viikonloppuna heräsi taas toivo keväästä. Vettä on satanut, plussalla mennään yötä ja päivää, joten hanget vajuvat kovaa kyytiä. Raahasin tosi ison pelargoniaruukun kellarista sisälle. Ensin tarjosin kunnon kastelun, ja seuraavaksi tarjoillaan valoa. Valkoiset versonalut saavat alkaa vihertymään. Pitää vielä leikkoa sitä, kun kokoa on valmiiksi melkein puoli metriä monessa varressa. Äiti raportoi, että viisi tomaattia on itänyt. Kyllä tämä tästä kevääksi repeää - iloa ja valoa viikkosi!

P.S. Rauski ei ehtinyt kuviin, kun se juoksentelee ulkona. Se on ainoa vilkas näiden laiskojen lisäksi. Eiköhän kevät ja pälvipaikat virkistä tämän peräti laiskan kaartinkin jälleen.