Minun kaupunkini - osa 1, joka on haaste sinullekin

Minun kaupunkini on Raahe - perämeren rannikon idyllinen helmi. Pieni on kaunista ja historia havisee sympaattisella tavalla. Aikakaudet jättävät kukin jälkensä, mutta vanha historia elää nykyisyyden rinnalla tarinoita tarjoten.

Raahen rantapuisto mereltä päin katsottuna. Upea punagraniittinen kivikirkko nousee
maisemasta. Se on valmistunut 1912, ja on ollut maamerkki ja majakka historiansa aikana.

Raahen perusti kreivi Pehr Brahe vuonna 1649. Lyhyt ja ytimekäs  kaupungin historiikki löytyy uteliaimmille täältä. Lyhyesti voidaan todeta, että Brahe muuttui suomalaisittain Raaheksi ja Pehr muotoon Pekka. Wikipedia tarjoaa oleelliset täsmätiedot Raahesta. Kuntaliitosten jälkeen alueen asukasluku on vaatimaton 35 000 henkeä. Siis pohjalainen pikkukaupunki, jonka ympärillä on paljon eloisia kyläalueita ja maaseutua.

Entisöity Pekkatori on kaupungin ydin ja monen kesäisen tapahtuman keskus.
Keskellä liikenneympyrää ja istutuksia on Pehr Brahen näköispatsas.
Ympärillä on viehättävä ja lähes alkuperäinen vanha puuraahe.

Raahe on meren rannalla, ja se painaa leimansa kaikkeen elämään. Merituulet puhaltavat tuttuun tapaan aina ja ikuisesti. Se on Raahen ominaisuus. Aina pusketaan joko myötä- tai vastatuuleen. Sivutuuli otetaan myös huomioon, mutta siinä on yleensä helppoa luovia eteenpäin.

Merellisyyttä kaikin tavoin - jopa liikenneympyröissä

 Raahen merellisyys näkyy joka suunnassa muuallakin, kuin välittömässä rannassa. Sisääntuloväylän liikenneympyrässäkin nojottaa ikivanha ankkuri alueen luodoille tyypillisen kasvuston kera. Rantakukkaa ja tyrnipensaita hiekassa. Harmittavasti hieno luotoinsallaatio on liikenneympyrä, jonka ohi ajetaan tähyillen muuta liikennettä, koska istutusten moniulotteisuus antaisi eväitä tarkempaankin tarkasteluun. Se jää nyt vain ohikulkumatkalle vilkauksena.

Myrsky ja meri. Energinen kohtaamispaikka.

Raahen sijainti meren rannassa tuo ihan omintaikeisen havainnointipaikan elämään. Rakastan merta, mutta mieluiten ihan rannalla seisten. Myrskyt ja tyrskyt on tehty kokeneempien ihmisten osaamiselle. Rakastan kulkemista meren rannoilla auringon laskuissa ja myrskyjen myräköissä.

Kotikaupunkiani rakastan rajoitta. Täällä on paljon hienoa ja vanhaa perinnettä. Se näkyy katukuvassakin. Mukana on myös uutta ja tuoretta hengen tuotosta.

Suomi täytti 100 vuotta. Raahessa on Itsenäisyyden puisto, jossa keskellä
seisoo Kekkosen näköispatsas. Ainoa maailmasssa. Kuva keväältä 2017.
Aikoinaan tuossa oli muotopuutarha, mutta se oli kuollut pois. Rakensin
sen uusiksi viime kesänä, ja olin ylpeä aikaansaannoksistani!

Viime kevään pestissä minulle annettiin pieni budjetti ja pyyntö hoitaa Raahen kaupungin viherasiat keskustan osalta kuntoon. Asetin fokuksen Itsenäisyyden puistoon Suomi 100 teeman mukaisesti. Suomen ja käsittääkseni maailman ainoa Kekkosen näköispatsas on Raahessa. Sen ympärillä on ollut muotopuutarha, mutta kaikki istutukset on jätetty puolikuolleelle nurmikolle. Ylläoleva kuva on kesäkuulta 2017 - näyttää ankealle. Suunnittelin ja toteutin siihen uudet kuviot.

Varhainen alku. Etualalla kesäkkukkia, sivuilla ruusuja ja perennoja, takana
havuja ja heiniä talvivihreyttä antamassa. Etualan kesäkukilla voidaan muuttaa
puiston ilmettä vuosittain halutulla tavalla. Olin tyytyväinen aikaansaannoksiin,
vaikka raha ei riittänytkään kiveysten tekemiseen kasvualustan kehyksiksi.

Pienellä panostuksella tuo puisto saatiin kasvamaan monivuotista elämää. Syksyllä istutin tuhatmäärin kevätsipuleita tuomaan kevääseen väriä sinivalkoisella teemalla. Se kun kuuluu puiston henkeen. Haluan saada tuon puiston kukkimaan keväästä syksyyn asti sinivalkoisin kukin.

Havuista ja heinistä asetelmat. Katjainen kansa oli Kekkosen takana, joten
pilarikataja 'Norrbacka'a  taustalle kera pesäkuusten ja tuivioiden. Seassa
rantavehnää raahelaiseen teemaan sopien. Väleihin laitoin helmihyasintteja.
Muutaman vuoden jälkeen tuo näyttää jo paljon tuuheammalle.

Olin todella iloinen päästessäni keväällä toteuttamaan kotikaupunkini kasvojen kohotusta. Vuosien hoitamattomuus oli ollut piikkinä lihassa ihan puutarhaharrastajan näkövinkkelistä asioita seuranneena. Raahen runsaat katupuut ovat olleet hoitamatta ja paljon muutakin on ollut oman onnensa nojassa. Viime kesänä koitin hoitaa keskustaa kuntoon ja suunnitella tulevia kiireellisiä toimenpiteitä. Paljon on tehtävää, mutta ideoita riittää! Saan jatkaa kotikaupunkini kunnostusta ensi huhtikuusta lähtien.

Kulmittain Itsenäisyyden puistoon on Kari Juva veistospuisto. Ensi kesän projekti.

 Rannassa on myös Kari Juvan veistospuisto. Se rakennettiin 2008, ja suunnitelmissa oli perennoin kehystää patsaat ja kulkuväylät. Ensi kesänä sinne vihdoin saadaan nuo mittavat ja runsaat perennaistutukset. Alastoman näköinen puisto saa vihdoinkin sisustusta kasveilla.

Kari Juva näyttää pitäneen hevosista ja naisista :) Tämä patsas on nimeltään
Tulenkantajat. Taustalla näkyy valmiiksi tehtyjä istutusalueita perennoille.

Tein kasvisuunnitelman valiten kestäviä, alansa peittäviä ja vähällä  hoidolla menestyviä perennoja massiivisina istutuksina. Ehdin ennen pakkasia istuttaa tuhansittain kevätkukkivia sipuleitakin. Ilolla odotan tämän projektin loppuun viemistä.

Keskustan Härkätorin istutusalueita. Puisto on ympäröity suurin sembramännyin.

Se haaste on seuraava:
Kerro sanoin ja kuvin omasta kotikaupungistasi tarjoten meille lukijoille turistimatka talvipäivien ratoksi. Kerro mistä sait haasteen, ja kuka laittoi haasteen kiertämään linkkaamalla http://kanadanruusut.blogspot.fi  Otsikoi postauksesi "Minun kaupunkini", että sen löytää blogien virrasta. Ota tästä haaste mukaasi vapaasti, jos haluat.

Iloa ja valoa tammikuun taittuessa helmikuuksi. Tässä pian mennään puolijuoksua kevättä kohti!