Kuukausi sanonko mihin?

Taas kalenteri jatkaa vääjäämätöntä kulkuaan. Marraskuu on pahin kuukausi vuodesta, sitä inhoan tasaisen varmasti vuodesta toiseen. Tänään huomasin olevan 24. päivä, mikä johdatti ajatukset taas Jouluun. Siihen on VAIN kuukausi.

Apulaisista EI ole pulaa näissä puuhissa.

Joululla ja minulla on hyvinkin kaksinainen suhde. Inhosin rankasti aiemmin jouluja, mutta omat lapset muuttivat minut kuitenkin myötämielisemmäksi. Lasten ilo on se suurin riemu joulussani. Nyt lapset ovat jo isoja, joten joulusta jää jäljelle yhdessäolo, jouluruuat ja rauha.

Pakettien käpälöintiä myös kattien osalta.

Mieluusti laitan kaikki perinteiset jouluruuat. Koska aikaa työttömällä on, niin kaikki hoituu alusta pitäen omin käsin pikku hiljaa jolukuun aikana. Pakastimeen sijoittelen ehtoisat herkut sitten helposti sulatettavaksi ja tarjoiltavaksi. Jouluna ei tarvitse miettiä, että mitähän hittoa laittaisin ruoaksi. Voi sentäs - sitähän vain lämmitetään eilisiä! Vegaaninen tyttäreni tuo puolestaan raikasta otetta jouluruokiin, sillä tulee väistämättä kokeiltua kaikkea uutta. Minkälainen joulunaika sinulle on?

Joulussa on edelleen se yksi merkittävä, käänteen tekevä asia jota rakastan: lähdemme kulkemaan valoa ja kevättä kohti. SE mielestäni on se highlight! Joulu on pimenevän syksyn ja alkutalven käännekohta, jossa on paljon toivoa. Ei haittaa että syvin ja kylmin talvi on edessä, lupaus keväästä kantaa läpi kiljuvien pakkasten. Onneenhan tarvitaan kolme asiaa: jotain mitä tehdä, jotain mitä toivoa ja joku jota rakastaa. Näin ovat viisaammat johinkin kirjoittaneet. Minulla onneksi on nuo kaikki kolme!

Joki elää jatkuvaa metamorfoosia jään ja vapaan veden välillä.

Keveitä askelia sinulle talven taitekohtaan kulkiessa. Valo on siellä jossain... kevään tulossa!